Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

En muista että kello ois vaikuttanut, sitä kotona kytättiin ettei soita kaukopuheluita ja jos nii montako min kesti.

Juuri näin. Mulla oli kasarilla lankapuhelin ja soittelin iltaisinkin kavereille. Samoin 70-luvulla, mutta silloin vuosikymmenen alussa harovemmin iltaisin. 

Mä huolehdin omista vanhemmistani, mutta jos olisin parisuhteessa, ei tulisi mieleenkään vaatia miestä huolehtimaan mun vanhemmistani. Ihan riittäisi, että huolehtisi omistaan. Ja vaikka ei huolehtisikaan, niin ei se nakki silti napsahtaisi mulle. 

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla joku sellainen paikka mihin voisi tuoda pullot säkeissä ja joku saisi viedä ne kauppaan ja saisi niistä rahat? Mielelläni lahjoittaisin pulloni ja tölkkini jollekin tarvitsevalle jos se olisi tehty helpoksi.

Löytyisikö asuinalueeltasi joku, joka haluaisi palautuspulloja? Mä satuin vuosia sitten kadulla juttelemaan yhden lähistöllä asuvan pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa. Olin kauppaan menossa ja harmittelin, kun olin unohtanut pullokassin kotiin. Hän sanoi, että jos sopii, voisi tulla myöhemmin päivällä hakemaan ne pullot. Siitä lähtien meillä on ollut diili, että laitan hänelle tekstiviestin, kun mulla on isompi kasa palautuspulloja, nostan pullokassit pihalleni ja hän käy ne siitä hakemassa. 

Tämän asuinalueen Facebookin paikallisryhmässä on joskus ollut teinejä, jotka ovat kyselleet tyhjiä palautuspulloja. Ihmiset ovat sitten heille lahjoittaneet palautuspulloja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit itse johdattaa keskustelun muihin asioihin. Jotkut eivät itse huomaa puhuvansa koko ajan lapsistaan, sydämen kyllyydestä suu puhuu.

Voihan sitä yrittää.

Se ei vaan tehoa. Jotkut (naiset) kadottavat itsensä kun saavat lapsia.

Jos heiltä kysyy suoraan "mitä sulle itsellesi kuuluu?" vastaus on jotain "no ei mulle mitään erikoista kuulu".

Ja sitten jatkuu selostus lapsista.

Ei tämmöset kaverit kauan kyydissä pysy.

Mä en puhu aikuisista lapsistani ja heidän tekemisistään muiden kanssa, mutta hyvin usein joudun itsekin vastaamaan "no ei mulle mitään erikoista kuulu".  Mun normaali arki kun on töitä, kotitöitä ja koiran ulkoilutusta. Töissä ei ole tapahtunut mitään erikoista yli kymmeneen vuoteen. Eikä niissä kotitöissäkään. Eikä koiran ulkoilutuksissa. Siksi juttelenkin mieluummin asioista kuten maailman tapahtumista yms kuin mun kuulumisistani. 

Christiiina kirjoitti:

olen huomannut, että joissakin suvuissa on "tapana", että lasten hankinta aloitetaan kovin nuorena...

Tuo pitää paikkansa. Toisaalta on myös sukuja, joissa kuollaan "nuorina". Lainausmerkeissä siis tuo, koska kyse ei ole varsinaisesti nuorista, mutta kuitenkin alle 70-vuotiaista. Mun äitini suku on tällaista, paitsi että äitini on sitten ainoa tervaskanto, joka vielä 96-vuotiaanakin on elossa.