Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mun mielestä suuri virhe on siitä, että peruskoulusta voi selvitä jopa ilman kunnollista luku- ja kirjoitustaitoa. Ei ole yhteiskunnan eikä yksittäisen oppilaankaan etu, että säälistä päästetään luokalta seuraavalle ja sitten seuraavalla luokalla oppiminen takkuaa entistä pahemmin, kun edellisen luokan asioitakaan ei hallita. Aika pian siinä käy niin, että oppilas lyö hanskat tiskiin eikä viitsi enää edes yrittää. Omina kouluiaikoina jos kevätlukukauden päättyessä jossain lukuaineessa arvosana oli 4, kesän aikana oppilas suoritti nk ehdot. Eli oli koulussa sen aineen opetusta ja suoritti kokeen. Jos todistuksessa oli 3 tai useampi nelonen tai jos ei ehdoista selvinnyt, kävi sen luokan uudelleen eli jäi luokalleen. 

Nykyään kun ei saisi tulla paha mieli kenellekään. Todistuksiin ei laiteta arvosanoja laajalla skaalalla. Ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli. Kaikki samalle viivalle, vaikka eivät sinne kuuluisikaan.

Tuo tosiaan myös. Jo omilla lapsillani oli alakoulussa sanalliset arvioinnit. Ei niistä opettajien sepustuksista voinut päätellä, vastaako lapsen osaaminen kutosta vai kasia. Varmaan muotoiltiin sanat siten, ettei tule paha mieli. 

Ehkä olennaista palautteen annossa, olipa se sanallista tai numeroita, olisi välittää lapselle, että et ole huono. Kuka haluaa kuulla olevansa huono? Etenkin mitä nuorempi lapsi, sen tärkeämpää se on, että tuntee olevansa hyväksytty ja hyvä ihminen. Mikä on näitten arvostelujen perimmäinen tarkoitus ja kenelle ne on etupäässä suunnattu? Aikuisille voi antaa palautetta lapsesta erillään, jos tarve on. Voi kai sitä koulua käydä niinkin, että oppii omaan tahtiin. Kuten joku mainitsikin, että on kaikkien etu, että lapsi oppii lukemaan. Jos se nyt tapahtuu hitaammin syystä tai toisesta, niin entä sitten? On sillä itsetunnollakin merkitystä.

Vika on siinä, että omaan tahtiin oppiva lapsi ei ehdi oppia asioita, kun siirretään jo seuraavalle luokalle. Ja siellä seuraavalla luokalla ei voi oppia sen luokan asioita, kun niiden oppimien edellyttää, että osaa edellisen luokan asiat. 

Mitä tulee kommenttisi alkuosaan, niin miksi 6 vaikkapa ruotsissa tai englannissa tarkoittaisi, että lapsi on huono? Ei lapsi ole huono, mutta hän ei osaa ruotsia tai englantia kovin hyvin ja sen vuoksi hänen pitäisi enemmän panostaa näiden kielten opiskeluun. Tehdä vaikka lisätehtäviä, jotta seuraavalle luokalle siirryttyään opiskelu ei muuttuisi vieläkin vaikeammaksi, kun perustaidot ko kielestä on vielä puutteelliset. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mun mielestä suuri virhe on siitä, että peruskoulusta voi selvitä jopa ilman kunnollista luku- ja kirjoitustaitoa. Ei ole yhteiskunnan eikä yksittäisen oppilaankaan etu, että säälistä päästetään luokalta seuraavalle ja sitten seuraavalla luokalla oppiminen takkuaa entistä pahemmin, kun edellisen luokan asioitakaan ei hallita. Aika pian siinä käy niin, että oppilas lyö hanskat tiskiin eikä viitsi enää edes yrittää. Omina kouluiaikoina jos kevätlukukauden päättyessä jossain lukuaineessa arvosana oli 4, kesän aikana oppilas suoritti nk ehdot. Eli oli koulussa sen aineen opetusta ja suoritti kokeen. Jos todistuksessa oli 3 tai useampi nelonen tai jos ei ehdoista selvinnyt, kävi sen luokan uudelleen eli jäi luokalleen. 

Nykyään kun ei saisi tulla paha mieli kenellekään. Todistuksiin ei laiteta arvosanoja laajalla skaalalla. Ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli. Kaikki samalle viivalle, vaikka eivät sinne kuuluisikaan.

Tuo tosiaan myös. Jo omilla lapsillani oli alakoulussa sanalliset arvioinnit. Ei niistä opettajien sepustuksista voinut päätellä, vastaako lapsen osaaminen kutosta vai kasia. Varmaan muotoiltiin sanat siten, ettei tule paha mieli. 

Mun mielestä suuri virhe on siitä, että peruskoulusta voi selvitä jopa ilman kunnollista luku- ja kirjoitustaitoa. Ei ole yhteiskunnan eikä yksittäisen oppilaankaan etu, että säälistä päästetään luokalta seuraavalle ja sitten seuraavalla luokalla oppiminen takkuaa entistä pahemmin, kun edellisen luokan asioitakaan ei hallita. Aika pian siinä käy niin, että oppilas lyö hanskat tiskiin eikä viitsi enää edes yrittää. Omina kouluiaikoina jos kevätlukukauden päättyessä jossain lukuaineessa arvosana oli 4, kesän aikana oppilas suoritti nk ehdot. Eli oli koulussa sen aineen opetusta ja suoritti kokeen. Jos todistuksessa oli 3 tai useampi nelonen tai jos ei ehdoista selvinnyt, kävi sen luokan uudelleen eli jäi luokalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tuli tästä ketjusta mieleen, että kuka auttaa ja ketä? Jos perheessä nainen on sairaana, lasten ja huushollin hoito jää kokonaisuudessaan miehen harteille. Eihän se nainen mitään apua tarvitse muilta kuin korkeintaan mieheltään, mutta mies tarvitsisi ulkopuolista apua. Eli jos naisen appivanhemmat auttaisivat, eiväthän  he miniäänsä auttaisi vaan poikaansa. Ja jos poikansa olisi joskus halunnut päästä kahdestaan vaimonsa kanssa jonnekin, niin miksi moni ajattelee, että juuri miniää autettaisiin? Eikös siinä ihan sitä omaa poikaa olisi ajateltu ja mahdollistettu pojan parisuhdeaikaa?

Kun esikoiseni puoliso oli aikoinaan puoli vuotta opiskelijavaihdossa ulkomailla, mä kävin usein ulkoiluttamassa heidän koiraansa. En mä edes ajatellut, että olisin sillä tavalla auttanut ulkomailla olevaa puolisoa vaan nimenomaan omaa lastanihan mä siinä autoin. Jos en olisi auttanut, koiran hoitaminen olisi ollut kokonaan oman lapseni vastuulla. 

Mun anoppi on näitä naisten ja miesten työn rajojen ylläpitoa harrastava. Lasten hoito on naisten työ. Jos hän olisi lapsenvahtina, niin hän mielessään auttaisi minua, ei poikaansa.

Ymmärrän tuon, mutta mun mielestä silloin on miehen tehtävä sanoa äidilleen, että MINÄ tarvitsisin nyt vähän apua asiassa x. Eikä niin, että vaimoni tarvitsisi nyt vähän apua asiassa x.

Tuli tästä ketjusta mieleen, että kuka auttaa ja ketä? Jos perheessä nainen on sairaana, lasten ja huushollin hoito jää kokonaisuudessaan miehen harteille. Eihän se nainen mitään apua tarvitse muilta kuin korkeintaan mieheltään, mutta mies tarvitsisi ulkopuolista apua. Eli jos naisen appivanhemmat auttaisivat, eiväthän  he miniäänsä auttaisi vaan poikaansa. Ja jos poikansa olisi joskus halunnut päästä kahdestaan vaimonsa kanssa jonnekin, niin miksi moni ajattelee, että juuri miniää autettaisiin? Eikös siinä ihan sitä omaa poikaa olisi ajateltu ja mahdollistettu pojan parisuhdeaikaa?

Kun esikoiseni puoliso oli aikoinaan puoli vuotta opiskelijavaihdossa ulkomailla, mä kävin usein ulkoiluttamassa heidän koiraansa. En mä edes ajatellut, että olisin sillä tavalla auttanut ulkomailla olevaa puolisoa vaan nimenomaan omaa lastanihan mä siinä autoin. Jos en olisi auttanut, koiran hoitaminen olisi ollut kokonaan oman lapseni vastuulla.