Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan mielestä olisi ruvettava harrastamaan kenties aktiivista eutanasiaa. Tähänkin asti on Suomessa passiivista eutanasiaa eli sairas ihminen näännytetään ravinnon puutteeseen. Aloittajan olisi nyt mietittävä Suomen lainsäädäntöä, joka ei salli eutanasiaa. Kiitos kuuluu uskovaisille, jotka haluavat pitää ihmisen hengissä, vaikka olisi mitä kipuja. Juuri siksi meillä on sekavia, sairaita, dementoituneita vanhuksia, kiitos lainsäädännön. Ei heitä voi ruveta tappamaankaan.

Aika tyypillinen "hyvän" omaisen ajattelematon kommentti. Dementian taudinkuvaan kuuluu, että ei ole enää janontunnetta eikä näläntunnetta. Lopulta menee myös nielemisrefleksi. Kyllä yleinen käsitys on ainakin lääketieteessä, että ihminen on tullut tällöin elämänsä päähän eikä ole mitään järkeä lähteä potilaan kärsimyksiä pitkittämään.  Toisin kuin omaiset kuvittelevat ei tällainen "näännyttäminen" ole potilaalle mitenkään tuskallista. Olen nähnyt tällaisia rauhallisia kuolemia satoja.

Linkki siihen tutkimukseen jossa on todettu tuollainen kuolema tuskattomaksi? Miksi ei saman tien voida antaa jotain rauhallista tapaa lopettaa elämä saman tien. 

Asia on tiedetty jo kymmeniä vuosia ja uskoisin, että tälläkin palstalla on lukuisia ihmisiä, jotka ovat ihan käytännössä todenneet, ettei pelkästään se ruuan tai janon puute aiheuta näille potilaille kärsimystä. Kuten sanottua he eivät koe janon tai nälän tunnetta.  Valvira pitää kutakuinkin hoitovirheenä, jos palliatiivisessa/saattohoitovaiheessa olevaan potilaaseen pumpataan loppuun asti nesteitä. Siinä vaiheessa keho ei kykene niitä nesteitä vastaanottamaan ja pahimmassa tapauksessa potila svähitellen tukehtuu keuhkoihin kertyvään nesteeseen ja nesteen pursuvat myös ihon läpi. Kyllä joskus kannattaisi uskoa ammattilaisiin, jotka ovat kymmeniä vuosia tällaisia tapauksia nähneet. Näille potilaille toki annetaan tehokasta kipulääkitystä, jos heillä jostain muusta syystä on kipuja.

Voin puhua vain omasta kokemuksestani ja oman äitini osalta. Tuo on ihan totta. Äidilläni ei ole enää janontunnetta eikä ruokakaan oikein maistu. Ongelmana kuitenkin on, että nestehukka sitten aiheuttaa muita oireita, joiden vuoksi tarvitaan lääketieteellistä hoitoa. Tästä syystä isän kanssa houkutellaan äiti juomaan sen verran, ettei taas tarvitse soittaa ambulanssia ja ihan turhaan kuuormittaa Jorvin sairaalan päivystystä. Väkisin mekään ei juoteta, mutta koitetaan noin muuten saada äiti juomaan sen verran, että ei päädy taas päivystykseen. Vaikka mulla on taustalla sairaanhoitajan koulutus, voin sanoa, että ei tämä mullekaan ole aina ihan helppoa. Siis tehdä erilaisia päätöksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkki. Lapsuudenkodissa oli korkki ja ihan mahtava keittiössä, siihen kun pudotti vaikka lasin, ei hajonnut ja kestävyys & puhtaanapito samaa tasoa kivilattian kanssa . Omassa kodissa on kivilaatta keittiössä ja voin sanoa että ihan vihoviimeinen materiaali. Mihinkään muualle kuin kosteisiin tiloihin. Ja oikeasti kivi on todella ikävä materiaali jalan alla, ei jousta yhtään ja aina viileä.

Korkkilattian kanssa pitää sitten olla tarkkana. Kun päältä kuluu, sen jälkeen se imee likaa kuin sieni. Mulla oli keittiössä korkkilattia ja oikeastaan ainoa asia, mikä tässä vesivahinkoevakossa nyt lohduttaa on se, että pääsin eroon korkkilattiasta. 

Näitä on tosiaan monenlaatuisia. 

Totta. Mulla oli luonnonkorkki ja olihan se kiva jalalle niin kauan kuin kesti. Noin muuten aloittajan kysymykseen en osaa ottaa kantaa, koska itsekin vielä ppohdiskelen, minkä lattianpäällysteen tulen valitsemaan. Monet asiat kun vaikuttavat asiaan. Olohuoneessa mulla oli parketit ja sekin nyt revittiin isrti. Koska  mulla on koira, en halua kumpaankaan huoneeseen parkettia enkä laminaattia. On liian liukasta koiralle. Keittiössäni ei myöskään ole lattialämmitystä, joten joku kivi- tai muu laatta voi olla aika ikävä jalalle varsinkin talvikuukausina. Villasukat on tietysti jo keksitty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten masentuneet ihmettelee kun ovat yksinäisiä.

Minä, minä, minä.

Ei kukaan halua ihmissuhdetta joka ei vastavuoroinen.

Mikä ystävä on sellainen, joka ei tajua, että toisella on tällä hetkellä sairaus, joka saa hänet todella väsyneeksi? Vaaditteko myös esim. rankkoja sytostaattihoitoja läpikäyviä olemaan vastavuoroinen ja kuuntelemaan tuntikausia kuinka Antero taas jätti sukat olkkarin lattialle?

Tästäkin kommentista saa sellaisen kuvan, että masentunut olisi jotenkin itsekkyyttään ja kiusallaan väsynyt ja aloitekyvytön. No mutta tässäpä tuli myös vastaus ap:n kysymykseen, ihmiset eivät pidä masennusta sairautena, vaan lapsellisena huomionhakuna ja tahallisena kiukutteluna.

Olen samaa mieltä kanssasi. Totuus kuitenkin on, että sen toisen elämä ei pysähdy siihen, että ystävä masentuu, joutuu syöpähoitoihin tms. Jos ystävällä A ei ole enää voimavaroja olla ihmissuhteessa, sitten aletaan viettää enemmän aikaa ystävän B kanssa. Ja mitä pidempään ystävän A tilanne kestää, sitä todennäköisemmin ystävyyssuhde haalenee ja toiselle tulee tilalle muita ystäviä. On mahdollista, että ystävyyssuhde palautuu ennalleen vielä vuosienkin päästä, mutta todennäköisempää on, että muut ihmiset ovat täyttäneet paikan elämässä eikä aikaa eikä resursseja jää vanhan ystävyyssuhteen uudelleen lämmittelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Korkki. Lapsuudenkodissa oli korkki ja ihan mahtava keittiössä, siihen kun pudotti vaikka lasin, ei hajonnut ja kestävyys & puhtaanapito samaa tasoa kivilattian kanssa . Omassa kodissa on kivilaatta keittiössä ja voin sanoa että ihan vihoviimeinen materiaali. Mihinkään muualle kuin kosteisiin tiloihin. Ja oikeasti kivi on todella ikävä materiaali jalan alla, ei jousta yhtään ja aina viileä.

Korkkilattian kanssa pitää sitten olla tarkkana. Kun päältä kuluu, sen jälkeen se imee likaa kuin sieni. Mulla oli keittiössä korkkilattia ja oikeastaan ainoa asia, mikä tässä vesivahinkoevakossa nyt lohduttaa on se, että pääsin eroon korkkilattiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella miten pieni on Suomen kansa eikä täällä haluta pitää huolta vanhoista, sairaista ja heikoista.

Se mitä pitää tehdä, on tämä:

On saatava lisää hoitajia. Työntekijöille KUNNON PALKKA.

Ja jos ei suomalaisille työ kelpaa, sitten tänne pitää palkata ulkomailta hoitajia.

Ei pitäisi olla liian vaikeaa.

Kyse ei ole siitä, etteikö haluttaisi hoitaa vaan liian pienestä hoitajamitoituksesta.

Suomessa on harvinaisen paljon sairaanhoitajia esim lääkäriä kohden. Moni asia hoituisi ilman sairaanhoitajakoulutusta jolloin saataisiin kunnon miehitys.

Suomessa sairaanhoitajat tekevät asioita, joita muualla maailmassa tekevät lääkärit. Lisäksi Suomessa hoitajat tekevät asioita, joita monessa muussa maassa tekevät omaiset. Olen samaa mieltä tuosta mitoituksesta eirtyisesti vanhustenhuollossa. Aikoinaan toimi erittäin hyvin, että vanhainkodissa osastolla oli vain yksi sairaanhoitaja ja hänkin vain virka-aikaan.  Virka-ajan ulkopuolella ei tarvinnut tehdä sellaisia toimenpiteitä, joihin olisi vaadittu sairaanhoitajan koulutus. Apu/perushoitajat saivat antaa lääkärin ohjeiden mukaisesti tarvittaessa otettavat lääkkeet sekä antaa potilaille ne lääkkeet, jotka päivällä/perjantaina sairaanhoitaja oli jakanut lääkekippoihin. Myös insuliinin pistäminen oli näillekin hoitajille sallittua. Osastolla oli myös kodinhoitajia sekä täysin alalle koulttamattomia avustajia. Jälkimmäiset olivat yleensä nuoria, jotka lukion jälkeen pitivät välivuotta ja olivat aikeissa hakea hoitoalalle opiskelemaan. Jo vuoden työskentelystä vanhainkodissa sai lisäpisteitä, kun haki opiskelemaan alalle. Työtehtävät olivat selkeästi eriytettyjä eikä työkaverin tontille astuttu. Nykyisin tarvitaan nimenomaan hoitajia, koska on vallalla ajatus "kaikki tekee kaikkea".