Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ei tässä missä ite oon, niin oo mitenkään painostava ilma. Näköjään Helsinki on niin iso, että sääkin vaihtelee alueellisesti.

Vantaan puolella on ollut koko päivän.

Niin on. Edes koira ei halunnut lähteä pidemmälle lenkille. Tosi hiostavaa ja painostavaa. 

Rikas tottakai

Jos joku tykkää pihistellä ruuan kanssa, niin mikä ettei. Mulle itselleni ruoka on yksi viimeisistä elämisen nautinnoista, joten en todellakaan aio elää satasella kuukaudessa. Mieluummin olen ilman uusia vaatteita, lomareissuja, kampaajalla käyntejä  yms. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan mielestä olisi ruvettava harrastamaan kenties aktiivista eutanasiaa. Tähänkin asti on Suomessa passiivista eutanasiaa eli sairas ihminen näännytetään ravinnon puutteeseen. Aloittajan olisi nyt mietittävä Suomen lainsäädäntöä, joka ei salli eutanasiaa. Kiitos kuuluu uskovaisille, jotka haluavat pitää ihmisen hengissä, vaikka olisi mitä kipuja. Juuri siksi meillä on sekavia, sairaita, dementoituneita vanhuksia, kiitos lainsäädännön. Ei heitä voi ruveta tappamaankaan.

Aika tyypillinen "hyvän" omaisen ajattelematon kommentti. Dementian taudinkuvaan kuuluu, että ei ole enää janontunnetta eikä näläntunnetta. Lopulta menee myös nielemisrefleksi. Kyllä yleinen käsitys on ainakin lääketieteessä, että ihminen on tullut tällöin elämänsä päähän eikä ole mitään järkeä lähteä potilaan kärsimyksiä pitkittämään.  Toisin kuin omaiset kuvittelevat ei tällainen "näännyttäminen" ole potilaalle mitenkään tuskallista. Olen nähnyt tällaisia rauhallisia kuolemia satoja.

Linkki siihen tutkimukseen jossa on todettu tuollainen kuolema tuskattomaksi? Miksi ei saman tien voida antaa jotain rauhallista tapaa lopettaa elämä saman tien. 

Asia on tiedetty jo kymmeniä vuosia ja uskoisin, että tälläkin palstalla on lukuisia ihmisiä, jotka ovat ihan käytännössä todenneet, ettei pelkästään se ruuan tai janon puute aiheuta näille potilaille kärsimystä. Kuten sanottua he eivät koe janon tai nälän tunnetta.  Valvira pitää kutakuinkin hoitovirheenä, jos palliatiivisessa/saattohoitovaiheessa olevaan potilaaseen pumpataan loppuun asti nesteitä. Siinä vaiheessa keho ei kykene niitä nesteitä vastaanottamaan ja pahimmassa tapauksessa potila svähitellen tukehtuu keuhkoihin kertyvään nesteeseen ja nesteen pursuvat myös ihon läpi. Kyllä joskus kannattaisi uskoa ammattilaisiin, jotka ovat kymmeniä vuosia tällaisia tapauksia nähneet. Näille potilaille toki annetaan tehokasta kipulääkitystä, jos heillä jostain muusta syystä on kipuja.

Voin puhua vain omasta kokemuksestani ja oman äitini osalta. Tuo on ihan totta. Äidilläni ei ole enää janontunnetta eikä ruokakaan oikein maistu. Ongelmana kuitenkin on, että nestehukka sitten aiheuttaa muita oireita, joiden vuoksi tarvitaan lääketieteellistä hoitoa. Tästä syystä isän kanssa houkutellaan äiti juomaan sen verran, ettei taas tarvitse soittaa ambulanssia ja ihan turhaan kuuormittaa Jorvin sairaalan päivystystä. Väkisin mekään ei juoteta, mutta koitetaan noin muuten saada äiti juomaan sen verran, että ei päädy taas päivystykseen. Vaikka mulla on taustalla sairaanhoitajan koulutus, voin sanoa, että ei tämä mullekaan ole aina ihan helppoa. Siis tehdä erilaisia päätöksiä. 

Juurikin näin. Sinun tapauksessasi äitisi vielä kykenee nielemään/juomaan, mutta on tulossa vaihe jolloin sekään ei enää onnistu.

Aivan. Mä en ole tehnyt sairaanhoitajan hommia enää muutamaan vuosikymmeneen, mutta koska se on meidän lähisuvuss akoulutus, jota ei saa juuriharjallakaan pestyä itsestään pois, kaikki päätäkset koko suku kaataa mun niskaani. Mä en tiedä, mitä sitten teen, kun äiti ei enää pysty nielemään. Katsonko vieressä, kun äiti kärsii nestehukan aiheuttamista muista oireista? Vai soitanko ambulanssin? Vai pistänkö van silmät kiinni ja toiv on, ettei kärsimys kestgä enää kovin montaa tuntia tai vuorokautta? Rehellisesti sanottuna en tiedä, mitä silloin teen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääköhän ne ketjuun kirjoittaneet vanhuksien kuntoutuksen vastustajat sitä, että usein dementikon tai laitospotilaan fysioterapia mahdollistaa loppuelämän ilman suuria nivelkipuja, ilman vakavia painehaavoja jotka eivät parane, ja helpottavat hoitotoimenpiteitä kun vanhus PÄÄSEE omin jaloin vessaan ettei tarvitse maata paskavaipoissa?

Jos fysioterapiaan ei panosteta, kuten esim. Attendolla on, lisääntyy huonokuntoisuus asukkailla ja hoidon laiminlyönnit lisääntyvät. Ei fysioterapia elämän loppupuolella ole vanhuksen saamista mihinkään kisakuntoon, vaan kivuliaiden passiivisen istumisen tai makaamisen haittojen minimointia. Mitä enemmän kuntoutukseen panostetaan, sen ihmisarvoisempana kroonikkojen loppuelämä pysyy.

Mä ymmärrän tuon. Mutta ymmärrän myös sen, että mitä pidempään lähes satavuotias muistisairasa äitini pääsee liikkumaan vikkelästi, sitä vaikeampaa päästä'än vaan ei jaloistaan hyvässä kunnossa olevan isäni on vahtia muistisairasta vaimoaan. Juste ilen satuin olemaan vanhempieni luona ja isän kanssa yläkerrassa auttamassa isääni tietokoneongelman kanssa, kun alakerrassa soi hälytin. Siis  se hälytin, joka on just karkailevaa äitiäni varten oviin hommattu. Onneksi satuin olemaan paikalla ja juoksi rappuset alas, koska isäni joutuu aina odottamaan, että porrashissi vie alakertaan ja rololaattorin kanssa hän ei pääse juoksemaan äidin perään. Jos en olisi ollut paikalla tai edes kotona, olisi isä joutunut soittamaan 112:een, koska äiti on taas kerran karannut. 

Tuo toki kotona eikä laitoshoidossa, mutta mä en henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi pitää kuntouttaa kipujen lievittämiseksi, kun kuitenkin tässä maailmassa on ihan helkutin tehokkaita kipulääkkeitäkin. Mitä sillä on väliä, jos on elämänsä viimeiset vuodet opiaateista riippuvainen? Ymmärrän asian sdilloin, jos kivuista kärszivän olisi tarkoitus olla vielä joskus työkykyinen tai edes omillaan pärjäävä, mutta muute3n en.