Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Tämä on aina se isoin virhe, mikä tehdään kun lama uhkaa. Ihmiset alkavat hamstrata rahaa, jolloin tosiaan ei synny työpaikkoja eikä kasvua. Sen sijaan pitäisi satsata nyt suomalaiseen, pienyrityksiin ja käsitöihin, sellaiseen mikä jää Suomen rajojen sisälle ja edistää suomalaisten yritysten kasvamista ulkomaille. Suosikaa sellaisia firmoja, joissa rahat menee työntekijöille (lisää ostovoimaa, kun rahat menee isommalle porukalle, eikä kasaudu parille johtoportaan henkilölle), eli pienyrityksille ja muille. Ostakaa käsitöitä suoraan tekijöiltä, löytyy vaikkapa nettikirppiksiltä, niin rahat menee suoraan ihmisille, jotka voivat sitten käyttää ne rahat talouden elvyttämiseen ostamalla itselleen tarpeellisia tavaroita ja palveluita. Älkää antako rahojanne isoille korporaatioille, koska ne rahat katoavat jonkun miljardöörin pankkitilille eivätkä sieltä liiku mihinkään taloutta auttamaan.

Muuten samaa mieltä, mutta ei ole kovin järkevää ostaa vain ostamisen vuoksi. Tarkoitan, että jos jollekin käsityölle tms ei ole mitään tarvetta. Mä olin tosi iloinen, kun kotini vesivahingon korjauksen voitti tarjouskilpailussa kotimainen rakennusfirma. Oli sama firma, joka hoiti myös purkuhommat. Ja työntekijät siis ihan kantiksia eikä virolaisia tms. Tekevät siis sekä korjaukset (menee taloyhtiön piikkiin) että mun erikseen haluamani (ja tietenkin maksamani) tapetoinnit. En ollut ajatellut remontoida olohuonettani vielä vaan joskus myöhemmin, mutta nyt kun sieltä jouduttiin vesivahingon takia ottamaan parkettikin pois, menee samalla kertaa tapetoinnitkin. 

Tänä syksynä tulee kulutettua paljon enemmän rahaa kuin monena aikaisempana vuotena. Pitää ostaa olohuoneeseen uudet huonekalut ja matot sekä keittiöön jääkaappi,. pakastin ja tiskikone.  Mutta kun pääsen vesivahionkoevakosta kokonaan takaisin kotiin, en varmaan halua edes nähdä ravintolaruokaa ennenkuin aikaisintaan ensi kesänä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoinen maailma ja muiden käytös heijastaa meidän sisäistä maailmaa ja omaa käytöstä.

Katse vaan peiliin, sieltä se syy löytyy.

Olen itse joutunut hiivuttamaan kaveruuksia, joissa olin vain toisen terapeutti, viihdyttäjä, ohjelmatoimisto, juorujen kuuntelija... aina oltiin vaatimassa aikaa ja huomiota tai syyllistämässä, jos et vaikka pääse näkemään töiden ym. takia.

En jaksa sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse ole hyvää seuraa. Vastuuttavat ja syyllistävät muita aina kaikesta. Kanssakäymisen kuuluu olla mukavaa ja sellaista, että molemmille tulee hyvä olo.

Jos on tasapuolinen ja tasapainoinen ystävyys, jossa myös sinä huomioit toisen ei se lopu.

Nämä kaveri hylkäsi ilman syytä huomionhaku tarinat täällä kertovat itsereflektion puutteesta. Kyllä syy oli ja se löytyy todennäköisesti omasta käytöksestäsi.

Mielipidekysymyksiä. sinä voit olla jokun toisen mielestä tuollainen mitä kuvasit jonkun kaverisi olleen. Olen huomannut miten ihmiset vierittävät asiat toisten syyksi vaikka vika on itsessä. Tarinoinnissasi on kyse juuri siitä. Tasapuolinen ja tasapainoinen ystävyys on sitä että tuetaan toista kun on vaikeaa. Ei molemmilla ole juuri koskaan juuri samaan aikaan vaikeaa, joten kuvaamassasi tilanteessa ystävyytesi loppuu välittömästi kun toinen tarvitsee kuuntelijaa, ellet tarvitse itsekin kuuntelijaa juuri sillä samalla hetkellä. 

Mutta sehän välittyy jo viestistäsi hinosti; Sinä et ja ksaa sellaisia ja tällaisia ihmisiä. Itsereflektio todellakin puuttuu täysin, mutta eri osapuolelta kuin kuvittelit.

Mä olen osittain samaa mieltä kanssasi, mutta osittain en. Jos toinen ihminen alkaa syyllistämään siitä, että olet  töissä (edellisen kommentoijan kirjoituksesta lainattua) etkä voi tavata häntä, niin ei hyvä. Vaikka oltaisiin miten hyviä ystäviä tahansa, pitää hyväksyä se, että toisella on muutakin elämää kuin vain ystävä. On työ, on harrastukset, on mahdollisesti puoliso ja perhe, on sukulaisia ja on muitakin ystäviä ja kavereita. Jos ystävällä on vaikeaa, on ihan ok kuunnella ystävää ja olla tukena, mutta ei esimerkiksi kesken työpäivän tai anopin hautajaisten. Tai edes silloin, jos olet viettämässä aikaasi muiden ystäviesi kanssa. Silloin voi sanoa, että soitan sulle huomenna, mutta nyt olen paikassa, jossa en voi puhua puhelimessa. Jos siitä aletaan syyllistämään, niin ei hyvä. 

Olen aiemman kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että ystävyyssuhteen pitäisi olla jokseenkin positiivista ja sellaista, josta molemmille tulee hyvä olo. Ihmisillä on elämässään menetyksiä ja vastoinkäymisiä, mutta niistä selviäminen ei kestä ikuisesti. Ystävä on kuuntelijana ja tukena silloin, kun kriisi iskee, mutta jos kriisi jatkuu ja jatkuu, on järkevämpää kääntyä ammattilaisen puoleen kuin kerta toisensa jälkeen kuormittaa ystäväänsä samalla asialla. Pahimman shokkivaiheen mentyä ohi pitäisi jaksaa olla taas kiinnostunut ystävästään ja tämän elämästä ja kuulumisista. Vaikka siis edelleen puhuisikin jonkin verran omasta kriisistään, keskusteluun pitäisi liittyä myös sen toisen elämään liittyviä asioita. Olipa ne sitten hyviä tai huonoja asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni kuvittelee ystävyydeksi tai kaveruudeksi normaalia kohteliasta käytöstä. Jos olen jonkun hyvä ystävä, ei se tarkoita , että olisin kavereittensa kaveri tai että lapseni kavereiden vanhemmat olisivat minulle sellaisia tuttuja, joita kutsutaan kylään ja joita seurataan somessa.

Leikkitreffeistä kieltäydyn aina! Naapurustossa on tarpeeksi kaikenlaisia leikkikavereita ilman erillistä sopimista ja vastavuoroisuutta.

Mä opin tuon leikkitreffit termin vasta täältä palstalta. Mietin, että johtuuko tällaisten treffien tarve siitä, että lapset eivät enää pääse oman alueen päiväkoteihin vaan joutuvat jonnekin kauempana olevaan päiväkotiin sekä siitä, että moni lapsi ei ole enää lähikoulussa vaan jossain kauempana. Ja koska lapsella ei siis ole mahdollisuutta mennä kävellen hakemaan kaveriaan ulos ja asuu vielä paikassa, jossa naapurustossakaan ei ole lapsia, niin ainoa keino saada ylläpidettyä lapsella vapaa-ajallaan kavereita on sopia leikkitreffit. 

Näinhän se on. Ja meilläkin kun muutettiin toiselle puolelle kaupunkia, täällä olikin yhden sijasta neljä päiväkotia joihin sitten alueen lapset sai paikan kuka mihinkin. Ja sitten oma lapsi tutustuu päiväkodissa lapseen joka asuu kuuden-kymmenen kilometrin päässä. Siihen on pakko sitten ottaa leikkitreffit käyttöön, jos haluaa että lapsella on joskus vapaa-ajallakin kaveri.

Me asuimme talon rakentamisen ajan vuokralla, eikä isoista kerrostaloista huolimatta alueelta löytynyt yhtään päiväkoti-ikäistä tyttöä kaveriksi. Onneksi sitten viereiselle tontille alkoi rakentaa toinen perhe, ja nyt kun asutaan jo täällä niin meinaa olla riesana nuo lasten kaverit :D

Mutta tosiaan kun omat oli ihan pieniä ja asuttiin siellä vanhalla alueella, monen esikoinen ja vanhemmat lapset oli päiväkodissa ja leikkipuistot päivisin aika hiljaisia. Se oli surullista, mutta minkäs teit.

Ymmärrän hyvin tuon. Kun omat lapseni olivat pieniä, isommat sisarukset harvoin olivat päiväkodissa (paitsi nk sosiaalisista syistä), jos äiti oli nuorimman kanssa kotona. Sen vuoksi leikkipuistoissa ja taloyhtiön leikkipaikoilla oli aina lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Moni kuvittelee ystävyydeksi tai kaveruudeksi normaalia kohteliasta käytöstä. Jos olen jonkun hyvä ystävä, ei se tarkoita , että olisin kavereittensa kaveri tai että lapseni kavereiden vanhemmat olisivat minulle sellaisia tuttuja, joita kutsutaan kylään ja joita seurataan somessa.

Leikkitreffeistä kieltäydyn aina! Naapurustossa on tarpeeksi kaikenlaisia leikkikavereita ilman erillistä sopimista ja vastavuoroisuutta.

Mä opin tuon leikkitreffit termin vasta täältä palstalta. Mietin, että johtuuko tällaisten treffien tarve siitä, että lapset eivät enää pääse oman alueen päiväkoteihin vaan joutuvat jonnekin kauempana olevaan päiväkotiin sekä siitä, että moni lapsi ei ole enää lähikoulussa vaan jossain kauempana. Ja koska lapsella ei siis ole mahdollisuutta mennä kävellen hakemaan kaveriaan ulos ja asuu vielä paikassa, jossa naapurustossakaan ei ole lapsia, niin ainoa keino saada ylläpidettyä lapsella vapaa-ajallaan kavereita on sopia leikkitreffit.