Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa jo nämä epätoivoiset, hyvin olette hoitaneet "raha-asianne" näköjään hehhehhehheeeeee..........

Ollaan luotettu siihen, että maksupäivät Verohallinolla pitävät paikkansa. Kuten luotetaan siihenkin, että palkka tulee palkanmaksupäivänä. Ja jos tietää, että on rahaa tulossa, maksupäivänä sitä pitäisi voida siis jo käyttää.

Mä opin jo viime vuosituhannella, että edes niinkin isoon työnantajaan kuin HYKS ei voi palkka-asioissa luottaa. Joskus palkka tulee, joskus ei tule, joskus summa on se mikä palkkakuitissakin lukee ja joskus taas pienempi. Palkkakuitissa ilmoitettua summaa suurempaa ei kyllä koskaan tipahtanut tilille :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cole oli helpottunut, kun erään oranssin herran ensimmäinen kausi päättyi ja hävisi vaalit. Sitten varmaan kääntyisi haudassaan jos kuulisi, että oranssi herra on taas vallan kahvassa uudestaan. Tämä jotenkin huvitti itseäni. Sanon hänen sanoillaan f*ck Trump jo itsekin. Ehkä niin on parasta. Nyt lopetan aiheen. Lupaan sen. 

Miksi suomalaisia haittaa trump muttei itänaapurin tappaja??? Mielestäni se on meille vaarallisempi ja monelle muullekin maalle. Mitä vaaraa trumpista meille on?

No, minä itse en itsekään siedä Trumppia ja hänen ulostulonsa monessa asiassa näyttävät sen. Grönlanti yms yhtenä asiana. Lisäksi Usassa on nyt myös tavallisten ihmisten elämä jo melko vaikeaa hänen myötään eri jutuissa vai onko esim sananvapauden rahoitus joistakin ok. Sellaista se on jo sitä saa esim tutkia mihin herra antaa luvan. Muista jutuista viis. 

 

Mielistelee itse itänaapurin tyyppiä ihan rauhassa. Jos olet sen huomannut. Samoin itse en ole väittänyt etteikö se itänaapurin tyyppikin olisi ikävä asia. Silti myös Usan asiat ovat sellaisia joiden merkitys näkyy maailmassa. Myös itänaapurimme kohdalla. Jos Trump haluaa mielistellä häntä niin ei asiat hyvin mene. Usalla on paljon valtaa koko maailmaa ajatellen. Jos Usa haluaa kulkea Venäjän kanssa samaa matkaa niin kyllä se näkyy maailmassa. 

Grönlanti haittaa mutta Ukraina ei? Grönlantihan on kuulunut aikoinaan Usalle joka antoi sen Tanskalle joutomaana. Toivottavasti pääsevät asiasta hyvään diiliin ettei tarvi sotia.

Suomikin on kuulunut aikoinaan välillä Ruotsille ja välillä Venäjälle. Grönlantilaiset taitaisivat itse haluta itsenäistyä ja mun mielestä olisi hyvä, jos voisivat tehdä niin.  Tosin sitten loppuisi Tanskan antamat tuet. Toisaalta sieltä on nyt löytynyt uusia mineraaleja, joita voisivat itse hyödyntää eikä Tanskan tukia edes tarvittaisi. Jos itsenäistyvät, toivottavasti eivät joudu sotimaan itsenäisyyttään puolustaakseen. Yhtään kenenkään kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan mökkikauppoja tehtäessä törmäsimme tilanteeseen, jossa mökin omisti  kuolinpesä. 

Leski itse esitteli paikkaa. Kertoi kaikesta siihen liittyvistä muistoista ja kuinka vaikea on luopua paikasta, kun hän haluaisi viettää siellä kesät. Myös aikuinen poika oli paikalla ja keräsi jo poisvietäviä tavaroita. Leski pyysi häneltä, ettei sittenkään myytäisi vielä. Poika oli tiukkana. Jotenkin surullista. Mökki ei kyllä muutenkaan olisi ollut meille sopiva. Pitkään mietin pojan ehdottomuutta äitiään kohtaan. Eihän mökin kulut olisi olleet ihmeelliset, jos olisi vielä odottanut myynnin kanssa. Verot, tiemaksut, sähköliittymä, jätemaksu. 

Vasta myöhemmin tajusin, että poika toimi viisaasti. Pitkittäminen olisi vaan vaikeuttanut äidin irrottautumista mökistä, jota hän ei ehkä kuitenkaan yksin olisi kyennyt pitämään ja huoltamaan. Kaikki olisi jäänyt pojan vastuulle. Ehkä poika tunsi äitinsä ja tiesi, että asia vaan vaikeutuisi. Siksi  asetti napakat rajat. Se, mikä näytti julmuudelta, saattoikin olla huolehtimista ja maalaisjärkeä. 

Tällaisen tilanteen voi toisaalta välttää testamentilla. Sillä edesmennyt puoliso olisi voinut testamentata mökin puolisolleen ja poika olisi saanut pesän muista varoista tasinkoa. Edellytyksenä, että muita varoja olisi riittävästi. 

Olisiko ollut järkevää, riippuu kokonaistilanteesta.

Julkisuudessa on jatkuvasti juttua siitä, että ihmiset eivät varaudu erilaisiin elämänmuutoksiin, esim. edunvalvonnan tarve ja perintöasiat. Ehkä se liittyy siihen, että harva haluaa ajatella omaa vanhenemistaan ja kuilemaansa.

Kallistun leskiäidin puolelle. Ehkä vuosia ei ollut jäljellä montaa, julmalta vaikutti, että joutui luopumaan rakkaasta mökistä. Lävisuvussa oli vastaava tapaus muutama vuosi sitten. Pitkästi yli 90v nainen omisti mökin vuokramaalla. Vuokraaja ei suostunut jatkamaan. Poika purki pettymyksessään kaikki rakennukset, vei kaikki tavarat pois, irtisanoi sähkösopimuksen. Miksi ei voitu jatkaa 5v? Naisen kuolemaan asti? Mummeli kävi kesäisin siellä monta kertaa, olivat vuosikymmeneet pitäneet mökkiä.

Ymmärrän, että tunnetasolla luopuminen on vaikeaa. Aina asioitten lykkääminen ei kuitenkaan onnistu. Surutyön joutuu tekemään. Elämässä törmää aina realiteetteihin, tuossa vuokrasopimuksen päättymiseen. Toisaalta harva hyvin iäkäs ihminen jaksaa ja pystyy huolehtimaan itse mökistä. Oleskelukin siellä voi vaatia muiden läsnäoloa ja apua. Puhumattakaan siitä huolesta, että vanhus olisi yksin mökillä ja jotain tapahtuisi. Aina omaisilla ei ole mahdollisuutta toimia pelkkien tunteiden pohjalta, vuokranantajalta sitä ei voi edes odottaa. Iäkkäänä voi tarvita paljon huolenpitoa ja samanaikaisesti lapsilla on omat työt ja perheet. Ehkä voimia ei piisaisi enää mökkiasiaan. 

Samaan ongelmaan törmää myös silloin, kun iäkkään on muutettava kuntonsa takia omakotitalosta kerrostaloon. Muutos on hankala. Ikä lisää pelkoa muutoksia kohtaan. Mutta kun muutto on tehty, voikin tuntua, että se oli hyvä ratkaisu.  Vaatii muilta taitoja tasapainoilla tunnepuolen ja arkirealismin välillä. Myös ymmärtävä kunnioitus iäkästä luopujaa kohtaan pitää muistaa.

Jos oikein ymmärsin, niin tässä tapauksessa vuokraaja oli siis tuo vanhus. Vuokralainen vaan ei halunnut enää jatkaa vuokrasopimusta. Vai oliko niin, että vanhus oli vuokralainen eikä vuokanantaja suostunut enää jatkamaan vuokrasopimusta? 

Kun mun äiti kuoli, niin yksi skenaario perinnönjaossa oli, että mä olisin saanut vanhempieni omistaman sijoitusasunnon. Siinä oli ollut samat vuokralaiset jo yli 30 vuotta. Vanha pariskunta, yli kasikymppisiä. Jos se asunto olisi tullut mulle, olisin jouitunut irtisanomaan vuokrasopimuksen ja heittämään vanhan pariskunnan pihalle. Jotta olisin saanut rahat perintöveron maksuun.  Mä en halunnut ilmoittaa noin vanhoille ihmisille, että asunto, jota he ovat pitäneet kotinaan jo yli 30 vuotta, ei olekaan enää heidän kotinsa vaan heidän pitää etsiä itselleen jostain uusi koti. Onneksi mun ei tarvinnut, koska perintö saatiin jaettua toisin. Mutta nyt isä on itse päättänyt, että pistää sen asunnon myyntiin. En kyllä tiedä, osaako enää vai oliko vain sanahelinää taas.

Vanhus oli vuokraaja, siis kävi poikansa perheen kanssa mökillä. Vieras vuokranantaja ei syystä tai toisesta tahtonut jatkaa monikymmenvuotista maan vuokrausta, liekö siinä päässäkin sukupolvet jo vaihtuneet?

Ok. Suomenkieli on joskus aika sekava. Sana "vuokraaja" voi tarkoittaa sitä, joka vuokraa omaa omaisuuttaan jollekin toiselle. Mutta sama sana voi tarkoittaa sitä, joka vuokraa jonkun toisen omaisuutta. Siksi olisi selkeämpää käyttää termejä "vuokralainen" ja "vuokranantaja". 

Jos kerran vanhus oli vuokralainen ja vuokranantaja kuollut, niin on mielestäni ihan ymmärrettävää, että perikunta myy mökin. Tai ottaa sen omaan käyttöönsä, miten vaan. Mutta vuokrasopimus kuitenkin päättyy. Kuten edellä kirjoitin, niin jos mä olisin saanut äidin kuoleman jälkeen perinnöksi vanhempieni sijoitusasunnon, niin olisin joutunut heittämään vuokralaiset pihalle ja myymään asunnon. Ei perillisilläkäään aina ole ylimääräistä rahaa pankkitileillään, joilla maksaa perintöverot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan mökkikauppoja tehtäessä törmäsimme tilanteeseen, jossa mökin omisti  kuolinpesä. 

Leski itse esitteli paikkaa. Kertoi kaikesta siihen liittyvistä muistoista ja kuinka vaikea on luopua paikasta, kun hän haluaisi viettää siellä kesät. Myös aikuinen poika oli paikalla ja keräsi jo poisvietäviä tavaroita. Leski pyysi häneltä, ettei sittenkään myytäisi vielä. Poika oli tiukkana. Jotenkin surullista. Mökki ei kyllä muutenkaan olisi ollut meille sopiva. Pitkään mietin pojan ehdottomuutta äitiään kohtaan. Eihän mökin kulut olisi olleet ihmeelliset, jos olisi vielä odottanut myynnin kanssa. Verot, tiemaksut, sähköliittymä, jätemaksu. 

Vasta myöhemmin tajusin, että poika toimi viisaasti. Pitkittäminen olisi vaan vaikeuttanut äidin irrottautumista mökistä, jota hän ei ehkä kuitenkaan yksin olisi kyennyt pitämään ja huoltamaan. Kaikki olisi jäänyt pojan vastuulle. Ehkä poika tunsi äitinsä ja tiesi, että asia vaan vaikeutuisi. Siksi  asetti napakat rajat. Se, mikä näytti julmuudelta, saattoikin olla huolehtimista ja maalaisjärkeä. 

Tällaisen tilanteen voi toisaalta välttää testamentilla. Sillä edesmennyt puoliso olisi voinut testamentata mökin puolisolleen ja poika olisi saanut pesän muista varoista tasinkoa. Edellytyksenä, että muita varoja olisi riittävästi. 

Olisiko ollut järkevää, riippuu kokonaistilanteesta.

Julkisuudessa on jatkuvasti juttua siitä, että ihmiset eivät varaudu erilaisiin elämänmuutoksiin, esim. edunvalvonnan tarve ja perintöasiat. Ehkä se liittyy siihen, että harva haluaa ajatella omaa vanhenemistaan ja kuilemaansa.

Kallistun leskiäidin puolelle. Ehkä vuosia ei ollut jäljellä montaa, julmalta vaikutti, että joutui luopumaan rakkaasta mökistä. Lävisuvussa oli vastaava tapaus muutama vuosi sitten. Pitkästi yli 90v nainen omisti mökin vuokramaalla. Vuokraaja ei suostunut jatkamaan. Poika purki pettymyksessään kaikki rakennukset, vei kaikki tavarat pois, irtisanoi sähkösopimuksen. Miksi ei voitu jatkaa 5v? Naisen kuolemaan asti? Mummeli kävi kesäisin siellä monta kertaa, olivat vuosikymmeneet pitäneet mökkiä.

Ymmärrän, että tunnetasolla luopuminen on vaikeaa. Aina asioitten lykkääminen ei kuitenkaan onnistu. Surutyön joutuu tekemään. Elämässä törmää aina realiteetteihin, tuossa vuokrasopimuksen päättymiseen. Toisaalta harva hyvin iäkäs ihminen jaksaa ja pystyy huolehtimaan itse mökistä. Oleskelukin siellä voi vaatia muiden läsnäoloa ja apua. Puhumattakaan siitä huolesta, että vanhus olisi yksin mökillä ja jotain tapahtuisi. Aina omaisilla ei ole mahdollisuutta toimia pelkkien tunteiden pohjalta, vuokranantajalta sitä ei voi edes odottaa. Iäkkäänä voi tarvita paljon huolenpitoa ja samanaikaisesti lapsilla on omat työt ja perheet. Ehkä voimia ei piisaisi enää mökkiasiaan. 

Samaan ongelmaan törmää myös silloin, kun iäkkään on muutettava kuntonsa takia omakotitalosta kerrostaloon. Muutos on hankala. Ikä lisää pelkoa muutoksia kohtaan. Mutta kun muutto on tehty, voikin tuntua, että se oli hyvä ratkaisu.  Vaatii muilta taitoja tasapainoilla tunnepuolen ja arkirealismin välillä. Myös ymmärtävä kunnioitus iäkästä luopujaa kohtaan pitää muistaa.

Jos oikein ymmärsin, niin tässä tapauksessa vuokraaja oli siis tuo vanhus. Vuokralainen vaan ei halunnut enää jatkaa vuokrasopimusta. Vai oliko niin, että vanhus oli vuokralainen eikä vuokanantaja suostunut enää jatkamaan vuokrasopimusta? 

Kun mun äiti kuoli, niin yksi skenaario perinnönjaossa oli, että mä olisin saanut vanhempieni omistaman sijoitusasunnon. Siinä oli ollut samat vuokralaiset jo yli 30 vuotta. Vanha pariskunta, yli kasikymppisiä. Jos se asunto olisi tullut mulle, olisin jouitunut irtisanomaan vuokrasopimuksen ja heittämään vanhan pariskunnan pihalle. Jotta olisin saanut rahat perintöveron maksuun.  Mä en halunnut ilmoittaa noin vanhoille ihmisille, että asunto, jota he ovat pitäneet kotinaan jo yli 30 vuotta, ei olekaan enää heidän kotinsa vaan heidän pitää etsiä itselleen jostain uusi koti. Onneksi mun ei tarvinnut, koska perintö saatiin jaettua toisin. Mutta nyt isä on itse päättänyt, että pistää sen asunnon myyntiin. En kyllä tiedä, osaako enää vai oliko vain sanahelinää taas.

Vierailija kirjoitti:

Nyt näkyi minulla s-pankissa, ihan tulin saman tien jakamaan tiedon muillekin.

Mulla ei näkynyt vieläkään OP:ssä, mutta ihan ketjun innoittamana kävin tarkistamassa. 

Joku ihmetteli, mitä väliä sillä on, onko tullut vai ei. Mietin asiaa vielä lisää. Mulle siis tuli tänään eka eläkkeeni ja olisi tulossa myös veronpalautukset. Ei sinällään haittaa, jos mulla olisi tuhansia euroja tilillä, johon mulla on pankkikortti. Jos olisin vaan kotona. Mutta tänään olen lähdössä Kauppakeskus Selloon enkä pidä ajatuksesta, että mulla olisi kovin isoja summia tilillä, johon mulla on pankkikortti. Sellon liepeillä pyörii nuoria, jotka mielellään ryöstää ihmisiä. Varsinkin tällaisia vähän iäkkäämpiä ja huonosti liikkuvia mummeleita. Keskellä päivääkin. Joten kävin nyt siirtämässä tänään tulleen eläkkeeni säästötililleni. Ei olisi kiva menettää parin tonnin veronpalautustakaan millekään roadmanille, mutta tämä riski on nyt otettava.