Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nyt on kuulkaas Lammas ällistynyt, vähän järkyttynyt ja hieman surullinenkin. Kaivelin parin vuoden takaisia äidin perinnönjakoon liittyviä papereita. Eli mitä kaikkea nyt tähän liittyy. Mä halusin silloinkin kaiken vaan hoidettua asap pois alta. Pärjään omillani - olen aina pärjännyt - eikä mua silloinkaan raha kiinnostanut. Kunhan vaan sai paperisodan nopeasti ohi ja perintöverot maksettua. Nyt kuitenkin huomasin niistä vanhoista papereista, että isä olikin testamentannut mulle koko osuutensa niistä metsistä ja mökistä. Ei siis niin, että menee siskoni kanssa se puoliksi vaan mä saan siitä osasta isän omaisuutta kaiken. Isä ei koskaan pyytänyt multa anteeksi yhtään mitään. Ei heittämistä rahattomana yönselkään eikä mitään muutakaan. Mutta isäni tuntien...tuo testamentti taisi olla hänen anteeksipyyntönsä <3 Mieluummin olisin kuullut sen yhden sanan. 

Olipa yllätys. Pitääkö perehtyä metsänhoitoon, hakkuisiin, harvennukseen, istutukseen?

Ei tarvitse, koska siskoni haluaa pitää sen kaiken itse. Muutenhan mä ilmoittaisin, että no tämä mun osuuteni nyt pistetään myyntiin. Eli siskoni joutuu ostamaan mut siitäkin ulos. 

Nyt on kuulkaas Lammas ällistynyt, vähän järkyttynyt ja hieman surullinenkin. Kaivelin parin vuoden takaisia äidin perinnönjakoon liittyviä papereita. Eli mitä kaikkea nyt tähän liittyy. Mä halusin silloinkin kaiken vaan hoidettua asap pois alta. Pärjään omillani - olen aina pärjännyt - eikä mua silloinkaan raha kiinnostanut. Kunhan vaan sai paperisodan nopeasti ohi ja perintöverot maksettua. Nyt kuitenkin huomasin niistä vanhoista papereista, että isä olikin testamentannut mulle koko osuutensa niistä metsistä ja mökistä. Ei siis niin, että menee siskoni kanssa se puoliksi vaan mä saan siitä osasta isän omaisuutta kaiken. Isä ei koskaan pyytänyt multa anteeksi yhtään mitään. Ei heittämistä rahattomana yönselkään eikä mitään muutakaan. Mutta isäni tuntien...tuo testamentti taisi olla hänen anteeksipyyntönsä <3 Mieluummin olisin kuullut sen yhden sanan. 

Voi ei Kalle!!  Kyösti täällä edelleen pörrää.  Ehkä vähän  ikävissään? 

Kännykän hajoaminen ei ole kiva juttu. Ehkä pitäisikin siirtää taas tietokoneelle puhelinnumerot. Varmuuden vuoksi. Mulla älyluuri ja aika ajoin siirrän valokuvat tietsikalle. Mutta yhteystietoja en ole siirtänyt. 

Tiskaamisesta...mäkään en tykkää siitä, että amulla on tiskejä tiskialtaassa tai tiskikoneessa likaiset astiat. Joskus, kun tiskiä tulee tosi vähän, en kuitenkaan ole laittanut konetta illalla päälle. 

Juljus kirjoitti:

Mua ei hirveesti kiinnosta mailman meno. Yritän elää niin reunalla yhteiskunnasta kuin suinkin on mahdollista. En käy enää töissä. Uutisiakin seuraan tosi vähän. Pyrin kuluttamaan ja käyttämään rahaa minimaalisesti. En katso telkkaria ollenkaan. Joskus harvoin katson areenasta josko siellä olis jotakin mielenkiintoista katsottavaa. Kesällä aika kuluu pihalla puuhatessa. Talvella taloa lämmitellessä ja lumitöissä. Melko tyytyväinen olen tähän elämään.

Minäkään en ole enää työelämässä ja maailmanmenoa tulee seurattua harvakseltaan. Voi mennä viikkoja, että en ole katsonut, kuunnellut enkä lukenut uutisia. Maksukanavilta tulee katsottua true crime -sarjoja sekä erilaisia dokumentteja, mutta nekin sitten liittyvät joihinkin menneisiin aikoihin. Rahaakaan ei pahemmin kulu, kun ei ole kovin paljon tarpeellista ostettavaa. Tykkään puuhastella kaikenlaista pientä ihan vaan kotona tai vain laiskottelen ja silittelen kissaani. Ensi viikolla mulle mahdollisesti tulee koira, joten sen kanssa sitten tulee käytyä kävelyllä. Ystävien kanssa välillä viestittelyä, mutta aika harvoin tavataan. Kelloakaan ei oikeastaan tarvitse enää mihinkään. Jos aamulla herätessä vielä väsyttää, jatkan uniani. Jos ei väsytä, nousen keittämään kahvia. Vuodenajasta riippumatta osaan valon määrästä arvioida, onko lähikauppa auki vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaa olisi ihan mihin vaan mutta nuukuuttani ostan edullisia tuotteita, usein punalaputettuja. En tiedä miksi, se on varmaan joku sairaus.

Sinä joko tykkäät kertyvästä varallisuudesta tai sitten pelkäät, että tulee jotain ja tarvitset? Kumpi?

Minäkään en osta jatkuvasti kaikkea mahdollista, mihin on varaa. Välillä ostan, mutta en jatkuvasti. Pidän siitä, että juhlapäivinä on jotain vähän "parempaa" kuin arkisin. Syön aika pieniä määriä ja vaikka kissallani onkin kalliimpi maku kuin mulla, niin en mä sillekään jatkuvasti kampasimpukoita ja karitsan sisfileitä syötä. Esittämääsi kysymykseen voin omalta osaltani vastata, että mä en pelkää, että tulee jotain, mitä tarvitsen. Mä tiedän, että tulee jotain, mitä tarvitsen. Kun ikää tulee lisää, pitää olla yhä enemmän varautunut siihen, että rahat riittää. Erilaisiin palveluihin, lääkkeisiin, sairaanhoitokuluihin jne. Julkiselle puolelle voi olla viikkojen tai jopa kuukausien jonot, joten jos ja kun tarvitsee lääkäriä, voi varata ajan yksityiselle.