Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole töitä, ei rahaa, ei omakotitaloa, ei saa itseelekään ruokaa, ei vaatetta, ei harrastuksia, suurtyöttömyys. Ei ole lapselle mitään annettavaa. Hyvinvointiyhteiskunta on ajettu orpapurran toimesta alas: Ei pääse lääkäriin, eläkeikä notettu edelliseen päivään kuolemasta jne. En todellakaan halua lasta tällaiseen maailmaan. Lisäksi ihmiset ovat muuttuneet tosi ilkeiksi ja epäempaattisiksi, on paljon peukkuymnarkkeleita jne. Ei mitään nähtävää. Paitsi niitä hankeen heittäviä päihdeukkoja, mutta en halua lapseni näkevän sellaista. Olisi saanut teidänkin ikäpolvelta monelta saanut jäädä lapset tekemättä. Mutta olitte niin itsekkäitä, että lapsi oli tehtävä. 

 

 

Kyllä minuakin huolestuttaa nykyisen hallituksen toimet. 

En kuitenkaan ymmärrä,  että mitä kaikkea pitäisi olla lapselle tarjota ennenkuin lapsia voi harki

Minä marssin tammikuussa 1981 HYKS:in työhönottoon mukanani vain valokopio yo-todistuksesta. Rekryvirkailija kysyi, sopiiko mulle aloittaa työt heti seuraavana aamuna. Koko 1980-luvun tein erilaisia sijaisuuksia ensin ilman ammatillista koulutusta ja sitten sairaanhoitajan koulutuksella. Päivääkään en ollut työtön ja aina sai valita, mistä ottaa seuraavan sijaisuuden vastaan. Ja minäkin sitten sain esikoiseni 1986, mutta hyvin pystyin tienaamaan lisää rahaa äitiyspäivärahan lisäksi, kun teki ilta-, yö- ja viikonloppukeikkoja Meilahden sairaalassa. Ysärin laman aikaan, kun tilanne muuttui ja olin silloin kuopuksesta hoitovapaalla eikä mitään keikkahommia ollut, kuitenkin uskottiin siihen, että lama menee joskus ohikin. Kuten sitten menikin. Nyt on jo vuosikausia oltu taantumassa eikä ole vielä merkkejä siitä, että tilanne tulisi lähivuosina paranemaan. Paitsi Petteri Orpon mielikuvituksessa. Jos mä olisin nyt nuori, niin miettisin kyllä hyvin tarkkaan, pystyisinkö huolehtimaan lapsesta vai en. Siitä lapsesta kun pitää pystyä huolehtimaan seuraavat 18 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kai kissanomistajat pidätte ne pois naapurustosta?

Kokemusta on kun ne luuhaavat meidän kuistilla ja pihassa merkkailemassa eritteillään!

Maalla eri asia pitää kissa irrallaan hiirestämässä kun ei ole lähinaapureita.

Mun  kissa on ihan sisäkissa. Ei se edes suostu lähtemään valjaissakaan ulos. Parvekkeella on kesäisin, jos on lämmin päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo pitkään tehnyt kävelylenkin heti aamukahvin jälkeen, oli sää mikä hyvänsä. Siinä päivä lähtee hyvin käyntiin ja aivotkin tuulettuvat samalla. Onhan tässä tietysti muitakin terveyteen liittyviä etuja. Pimeys eikä tämän aamuinen sakea sumukaan haitannut, oli pikemminkin vaihtelua pakkaskeleihin.  Puut pudottelivat lumi- ja jääkuormiaan ja rusakot loikkivat tien reunoissa. Ihmisiäkään ei yleensä näy näin aikaisin ja saa rauhassa liikkua omissa ajatuksissaan, aivan kuin jotain meditaatiota harjoittaisi. 

 

Minä aloitan sunnuntaiaamut aina siivoamalla. Nyt pesukone pesee lakanapyykkiä. Olen jo imuroinut makuuhuoneet. Onneksi asun omakotitalossa, niin voin meluta aamulla jo. Siivoaminen on lempipuuhaani. Tai on yksi ennen sitä.

Mun sunnuntaiaamut alkaa kattamalla aamiainen "mummoastioihin" ja kantamalla ne tarjottimella sänkyyn. Siinä sitten syön kissani kanssa kaikessa rauhassa aamiaista samalla, kun katselen telkkarista jotain. Aikoinaan katsoin varsin usein Yle Areenalta Avara luonto -ohjelman, mutta nykyisin milloin mitäkin. Aamiaisen jälkeen sitten koiran kanssa aamulenkille. Työelämässä ollessa tuli sunnuntaisin tehtyä paljon kotitöitä, mutta nyt, kun viikossa on 7 vapaapäivää, olen pyrkinyt pitämään sunnuntait laiskottelupäivinä. 

Pitää toimia samalla tavalla kuin toimi ennen verkkokauppojakin eli lähti kiertelemään kaupoissa ja katsomaan, mitä niistä löytyy ja onko jokin tuote sellainen, minkä haluaisi ostaa. Välttämättä ei ollut yhdessäkään kaupassa sellaista kuin olisi halunnut, mutta sitten piti ostaa jotain vähän sinnepäin tai jättää ostamatta. 

Kurkkasin päivällä ketjuun, mutta olikin lukittu. Nyt näköjään taas auki.

Sinulle, jolla on uusi kissanpentu...kissanpennut on NIIIIIIIIN ihania. Mä olen ollut jo jonkin aikaa ihan kahden vaiheilla, että ottaisinko nyt uuden kissan. Siis mullahan koira on jo 13v ja kissa 18 v ja noi on ylimmät ystävykset, Voin kuvitella, että kun toisesta aika jättää, niin en mä ihmisenä pysty olemaan samanlainen ystävä kuin mitä on toinen nelijalkainen. Jos taloyhtiöön ei olisi tulossa kevättalvella isoa remonttia, niin en hetkeäkään epäröisi toisen kissan ottamista. Mutta ei ehkä ole hyvä ajankohta ottaa nyt kissaa, joka vasta totuttelee meille, jos samaan aikaan asunnossa ramppaa edestakaisin huoltomiehiä ja ovet on ulos auki pitkin päivää. Nämä mun nykyiset karvakorvat saan kyllä vahdittua niin, että remppamiehet saa tehdyä hommansa.