Reipas ja tunnollinen lammas

Mun siivousongelmat ratkesivat kertaheitolla, kun asunnossa sattui iso vesivahinko. Tuli äkkilähtö evakkoon ja yhdessä viikossa tein nk kuolinsiivouksen asunnon alakerran osalta. Yläkertaan kannettiin se, mitä halusin säästää. Olen edelleen evakossa, mutta tässä on viikkojen aikana ollut aikaa googlettaa uusia huonekaluja yms. Mulla on uusien hankkimisessa oikeastaan kaksi vaatimusta: helppo siivota ja halpa hinta. Jälkimmäinen siksi, että vaikka nykyinen kissani ei terotakaan kynsiään huonekaluihin, seuraavat kissat saattavat hyvinkin teroittaa. Huonekalut, joita aion hankkia, ovat siroja ja kevytrakenteisia. Sellaisia, että niitä on helppo siirrellä, kun imuroi. Keittiöön hankin tässä samassa katastrofissa uudert kylmäkalusteet ja päädyin korkeaan jääkaappiin ja pieneen arkkupakastimeen. Ja juuri äsken tilasin korkean kaksiovisen kaapin, johon saan kaikki säilykkeet, pastat jne. Ekassa asunnossani kasarin alussa oli korkea ruokakaappi ja se oli oikeasti aika kätevä. 

Ostin taannoin varsi-imurin yläkertaan ja totesin sen niin hyväksi, että päätin hankkia toisen myös alakertaan. Tavallisen imurin kantaminen kerrosten välillä alkaa olla mulle jo vähän haastavaa. Ja juuri siksi imuroiminen onkin ollut mulle kotityö, jota eniten inhoan. Uusi olohuoneeni tulee olemaan sellainen, ettei mulla mene kuin vartti sen siivoamiseen. 

Nyt on ollut sellainen "kaikki pois" -fiilis jo monta viikkoa ja siksi harmillista, ettei kotiin vielä pääse. Mutta kun pääsen, lähtee vauhdilla yläkerrastakin kaikki tarpeeton pois. Tosin sieltä olin jo muutama vuosi sitten karsinut mm kuluneita liinavaatteita ja vein ne Hesylle. Vielä pitää käydä uudelleen läpi ja reippaammalla kädellä. 

Kun piti tyhjentää olohuone ja keittiö kaikista tavaroista, huomasin hyvin, miten paljon tavaraa oli kertynyt vuosikymmenten aikana. Pari laatikollista C-kasetteja, vaikkei sellaista soitinta ole ollut enää ainakaan viiteentoista vuoteen. Vinyylilevyjä isot määrät, vaikkei ole levysoitintakaan ollut enää pariinkymmeneen vuoteen. Hirveä määrä erilaisia johtoja ja latureita laitteisiin, jotka ovat menneet rikki jo aikoja sitten. Sadat kerrat olen vuosien varrella ajatellut, että pitäisi alkaa käymään tavaroita läpi. Pitäisi ja pitäisi. Noh, nyt oli pakko ja koska aikaa oli vain viikko, suurin osa tavaroista lähti.

Perjantaina lämmitin Pirkan pyttipannun mikrossa, eilen kävin ystäväni kanssa ravintolassa syömässä ja tänään varmaan paistan broilerinleikkeen ja sen kanssa nuudeleita ja salaattia. Odotan niin kovasti, että pääsiis jo kotiin ja että sinne saisi keittiönkin kuntoon. Tykkään ruuanlaitosta, mutta täällä evakossa en oikein vbiitsi kokkailla. Ehkä 2 viikon päästä saan jo kokkailla omassa keittiössäni, viimeistään kolmen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi ruokapöytää, toinen keittiössä ja toinen ruokasalissa, enkä koskaan syö kummassakaan jos minulla ei ole vieraita. Yleensä tv:n äärellä tai työpöydän ääressä.

Mutta tuskimpa se keltään on pois, miten minä kotonani aterioin

Mullakin on ruokapäöytä sekä keittiössä että olohuoneessa, mutta hyvin harvoin tulee yksin syötyä ruokapöydän ääressä. Siitäkin huolimatta, että sekä keittiössä että olohuoneessa voin katsella Netflixiä tai muita kanavia. 

Hyvä kysymys aloittajalta. Moni on maininnut ruokapöydän  ääressä syömisen liittyvän muiden ruokailjoiden kanssa seurusteluun, mutta ei tarvitse mennä montaa sukupolvea taaksepäin, kun suomalaisissa kodeissa piti ruokapöydässä istua hiljaa. Ja vielä 1960-luvullakin kansakoulussa ruokatunnilla piti vain syödä, ei saanut jutella kavereiden kanssa ruokapöydässä. Olin lapsena huono syömään ja muistan vieläkin, miten inhottavaa oli koulussa syödä lautanen tyhjäksi täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Siinä sitä sitten yritti heiluvilla maitohampaillaan saada sitkeää lihanpalaa sen kokoiseksi, että pystyi nielemään sen tukehtumatta.

Vierailija kirjoitti:

Köyhät voivat hakea apua lapsiltaan. Jos on vanha ja sairas, niin tottahan perhe pitää huolta? Vai oletteko suututtaneet nekin?

Niin kornilta kuin kommenttisi saattaakin kuulostaa, tähänhän ollaan menossa. Ihan samoin kuin siihen, että tulevaisuudessa omaiset hoitavat vanhuksensa.