Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Sitä mä vaan ihmettelen näistä vastauksista, että eivätkö ihmiset oikeasti keksi mitään sellaista tekemistä kodin ulkopuolella, johon ei

a) kuulu alkoholi

b) mene tolkuttomasti rahaa?

Kuulostaa enemmän tylsämielisyydeltä tai kaverien puutteelta, jos kotona nyhvääminen jää ainoaksi vaihtoehdoksi.

Mä vähän luulen, että monet vastanneista kuitenkin käyvät töissä, kaupassa, ulkoilemassa, tapaavat välillä ystäviä tai sukulaisia jne. Se, ettei käy baareissa tai yleisötapahtumissa tai matkustele ulkomailla, ei suinkaan tarkoita, ettei koskaan poistuisi asunnostaan. Joillain voi olla vaikka kesämökki ja viettävät viikonloppuja ja lomansa siellä. 

Mä käyn hyvin harvoin missään tuollaisissa. Kesällä olin työporukan kanssa pakohuoneessa ja sen jälkeen ravintolassa syömässä ja vielä terassilla hetken aikaa, koska oli työkaverini eläkkeelle lähtijäiset. Ihan kivaa oli ja menen seuraaviinkin, tosin ne ovat sitten mun omat eläkkeelle lähtijäiset. Viihdyn erinomaisesti kotona. Koiran kanssa ulkoilua, kotihommia, välillä kutsun ystäviäni meille tai käyn ystävieni luona kahvilla. Joskus harvoin käyn ystävieni kanssa ravintolassa syömässä. 

Joku ketjussa jo mainitsikin lähtemisen. Kun ei ole autoa, pitää sitten reittioppaasta kaivella reitti ja katsoa, kuinka monella kulkuneuvolla pitääkään kulkea. Ja ennenkaikkea milloin lähtee viimeinen kulkuneuvo, jolla sitten pääsee kotiin. Yleensä sen verran aikaisin illasta ja asemilla ja vaihtopysäkeillä joutuu odottelemaan pitkään, joten ei vaan kiinnosta lähteä. Saattaisin käydä useammin, jos voisi teleportata itsensä kotoa paikan päälle ja takaisin.

Christiiina kirjoitti:

Opiskelijoista saa työvoimaa.

Kaupungin omille työntekijöille voi työnantaja tarjota edullisia työsuhdeasuntoja.

Näinhän se oli ennen. Ja monilla muillakin kuin vain kaupungeilla oli työsuhdeasuntoja. Vielä kasarilla esim HYKS:illä oli Niemenmäessä (eli ihan kävelymatkan päässä Meilahden sairaalasta) kerrostaloja, joiden kaikki asunnot olivat HYKS:in työntekijöille. Aikoinaan mun vanhemmat ostivat sijoitusasunnon ja antoivat sen yhdelle isolle firmalle vuokralle. Firma peri asunnossa asuvalta työntekijältään pienempää vuokraa ja maksoi erotuksen sitten mun vanhemmilleni. 

Vierailija kirjoitti:

Kotona on kaikki kirjat, lukunurkkaus ja hiljaisuus, miksi tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan, jossa asiat huonommin.

Mulle tuli kommentista mieleen, että voisikohan yksi syy olla se, että nykyisin työelämässä joutuu olemaan jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä. On jos jonkinlaista tiimihommaa jne. Ja vaikka hetken saisikin tehdä yksin töitään rauhassa, hiljaisuudesta on turha haaveilla ilman vastamelukuulokkeita. 

Onko tuo loppujen lopuksi mitenkään kummallista? Jo mun nuoruudsessani pidettiin hyvänä, että lapsia hankitaan vasta sitten, kun nk juoksut on juostu (eli baareissa ja festareilla käynnit, interreilaamiset jne), on vakaa parisuhde (mieluiten avioliitto),  ammatti on hankittu ja on vakituinen työpaikka. Vasta sen jälkeen oli järkevää "jämähtää paikoilleen" pariksi vuosikymmeneksi ja alkaa elämään lapsiperhe-elämää. Siihen aikaan vaan yleensä nuo oli kaikki pulkassa noin 25-vuotiaana, joten lapsia hankittiin yleensä alle kolmekymppisinä.