Reipas ja tunnollinen lammas

Eihän se mikään turha pelko ole. Moni nuori näkee jo vanhemmistaan, miten uupuneita vanhemmat ovat oravanpyörässä juoksemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on sanonut minulle, että vaikka menisin hiihtämään metsään tai lomareissulla ruokakauppaan, niin aivan varmasti löydän sieltä juttukaverin. Mielestäni on vain äärettömän helppoa jutella ja olla mukava ihmisille. Ja kun en valitse niitå ihmisiä, joille juttelen, niin saatan löytää aivan ihania ihmisiä ja muutama heistä on jäänyt elämääni, esimerkiksi yksi nyt noin 89 vuotias herttainen leskirouva, jonka kanssa huomasin olevan usein samaan aikaan kaupassa.

Mutta... Juttelen vain suomen kielellä. Englantini ei ole kovin kummoista, joten en osaa ilmaista itseäni sillä kuin sen verran mitä jossain ulkomailla ollessa on ehkä tarvis. Sillä kielellä minusta ei saa siis ystävää tai edes kaveria.

Minäkin löydän juttukaverin vaikka mistä, mutta juttukaveri on ihan eri asia kuin ystävä tai edes kaveri. 

Näin on, mutta kirjoitin myös, että muitama näistä vieraista juttukavereista on jäänyt elämääni, esimerkiksi tuo mummo. Yksi elämääni jäänyt ihminen on myös kaupassa ollut suurinpiirtein ikäiseni mies. Hän on ollut jo muutaman vuoden perheemme ystäväpiirissä ja tunnemme myös hänen äitinsä ja siskonsa.

Muitakin on ja yhden naapurustossa asuvan papan luona kävin viimeksi eilen viemässä ruokaa muovikassillisen. Häneen tutustuin lähellä olevassa sienimetsässä noin kahdeksan vuotta sitten. Kyykimme metsässä molemmat, jäimme juttelemaan kaikesta ja ystävystyimme niin hyvin, että näemme toisiamme vieläkin muitaman viikon välein.

Kyllä sitä joka paikasta saa siis halutessaan kavereita, jopa tulevia ystäviä, mutta tottakai se vaatii pientä vaivannäköä, aikaa kaveruudelle ja erilaisuuden hyväksymistä.

Ymmärrän pointtisi, mutta yleensä ystävyys tai edes kaveruus edellyttää useamman kuin yhden kohtaamisen. Mulle on jäänyt mieleen vuosien takaa yksi nainen, jonka kanssa juteltiin bussissa, kun menin Peijaksen sairaalaan. Oli tosi kivalta vaikuttava ihminen ja olisi ollut kiva jutella toisenkin kerran, mutta ei sitten koskaan enää osuttu samaan aikaan samaan bussiin.  Eikä kohdattu enää missään muuallakaan. Mä olen saanut paljon kavereita asuinalueeni muista koiranomistajista, mutta vain yhdestä heistä on sitten vuosien myötä tullut ystäväni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Habituksen perusteella saa kyllä suomiämmiltä pillua niin paljon kuin haluaa. Siinä on jo kyllin.

Ja se on sinulta pois miten??

Ei sinulla olisi kuitenkaan mitään mahiksia, koska vaikutat kommenttisi perusteella vihaavan naisia ja olet katkera ihminen. Ja kielenkäyttösi on niin ala-arvoista, että ei kai sinua kukaan nainen haluaisi vaikka olisit viimeinen mies maanpäällä. 

Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.

Ei ole mitenkään pois. Nyt puhutaan meksikaanista, ei minusta. Sanoin vaan että suomirevä virtaa jatkuvalla syötöllä luokseen niin ettei ainakaan yksinäisyys voi vaivata. Kai teidän l0rttojen kanssa voi vähän pamistakin?

Minä vihaan teitä ja kaikkia naisia kansallisuuteen katsomatta. En teitä halua missään muodossa. Korkeintaan halventaa ja pilkata.

Mietin aikani, viitsinkö vastata sulle vai en. Tämä jutun tyyppi kaipasi suomalaisia ystäviä ja kavereita. Ei hän kertonut kaipaavansa piparia. Et sinäkään kaipaa piparia, koska jo kerroit vihaavasi naisia, joten oletettavasti sulla on sitten miespuolisia ystäviä ja kavereita. Siis juuri sitä, mitä tämä jutun meksikolainen mies kaipaisi. Anteeksi kun sanon suoraan, mutta niin paljon kuin vihaatkin naisia (joilla on pipari), tunnut olevan ihan hemmetin kateellinen tälle meksikolaiselle, joka kenties - halutessaan - saa vihaamiltasi naisilta piparia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaako Josué Magaña suomea, se varmasti auttaisi.

Ei auta. Ihan supisuomalainen olen eikä noita kavereita noin vaan löydy.

No täällä on ennenkin teille todettu, että tuskinpa se syy kaverittomuuteenne on kaikissa muissa ihmisissä, vaan olette ihan itse asian ongelma.

Tämähän se. Eli niillä muilla ihmisillä ei ole välttämättä ystäväongelmaa, vaan vain ystävättömillä. Ainoa yhdistävä tekijä muihin on se ystävätön.

Joo-o. Tunnen kyllä monta joilla on vähemmän ystäviä kuin minulla.

Kyllä se on suomalaisten asenteissa se vika. Ihan 101%. Ulkomailla saan helposti ystäviä,

Sitten sulla onkin paljon ystäviä. Ei mikään ihme, jos tunnet monta, joilla vähemmän kuin sulla.

Mulla on kolme hyvää ystävää ja muutamia kavereita. En kaipaa enempää ystäviä. Ystävien kesken on pidettävä aktiivisesti yhteyttä eikä mulla ole voimia enempään kuin kolmeen. Varsinkaan silloin, kun joku ystävistäni elää rankkaa elämänvaihetta ja mulla on oltava aikaa ja voimia kuunnella, olla tukena ja tarvittaessa auttaa konkreettisesti. Töissä pitää käydä ja pyörittää lapsiperheen arkea. Joskus yöunet jäävät vähiin, kun illalla myöhään on kuunnellut ystävän murheita. Ei omakaan elämä aina ole ruusuilla tanssimista. Jos ystäviä olisi 10 tai 20, kavereita 50 tai 100 ja hyvänpäivän tutut vielä päälle, missä välissä edes läpäisi. Pitää olla melkoinen Duracell - pupu, että jaksaisi sellaista.

Mä olen ihan samanlainen. Juuri viime viikonloppuna yhden ystäväni elämässä tapahtui yllättäen aika kamala asiaa ja muistutin häntä, että koska suru ja ahdistus iskee usein yön hiljaisina tunteina, mulle saa soittaa vaikka klo 3 aamuyöllä. Jos mulla olisi kymmeniä ystäviä, en voisi kenellekään heistä sanoa niin. Siksi mullakin ystävien määrä on rajallinen. Kavereita on ystävien lisäksi sekä tuttavia, mutta ystäviä en tarvitse kovin montaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on sanonut minulle, että vaikka menisin hiihtämään metsään tai lomareissulla ruokakauppaan, niin aivan varmasti löydän sieltä juttukaverin. Mielestäni on vain äärettömän helppoa jutella ja olla mukava ihmisille. Ja kun en valitse niitå ihmisiä, joille juttelen, niin saatan löytää aivan ihania ihmisiä ja muutama heistä on jäänyt elämääni, esimerkiksi yksi nyt noin 89 vuotias herttainen leskirouva, jonka kanssa huomasin olevan usein samaan aikaan kaupassa.

Mutta... Juttelen vain suomen kielellä. Englantini ei ole kovin kummoista, joten en osaa ilmaista itseäni sillä kuin sen verran mitä jossain ulkomailla ollessa on ehkä tarvis. Sillä kielellä minusta ei saa siis ystävää tai edes kaveria.

Minäkin löydän juttukaverin vaikka mistä, mutta juttukaveri on ihan eri asia kuin ystävä tai edes kaveri.