Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Tuo oli täysin normaalia ennen asumistukimuutosta. Ja kyllä, asuin tuntemattomien kanssa.

Ihmiset olivat ennen paljon homogeenisempiä, myös vuorokausirytmiltään. Samiksia.

Se helpotti monia asioita siihen aikaan.

Tämä on varmasti totta. Voisin harkita tilapäistä asumista jonkun sellaisen ihmisen kanssa, jonka tunnen oikein hyvin. Mutta useita vuosia......ei. Muistan, kun muksut olivat teinejä, niin toki sopeuduin siihen, että meillä ravasi eri vuorokauden aikoihin porukkaa. Kuitenkin tunsin lasteni kaverit eli eivät olleet tuntemattomia. Ja lisäksi mä olin kuitenkin The Boss ja sanelin säännöt. Saivat mennä ja tulla, kunhan eivät olleet mulle häiriöksi eivätkä odottaneet, että mä hipsuttelen aamuisin varpaillani munankuorilla, jotta myöhään valvonut nuoriso saa nukuttua. 

Vierailija kirjoitti:

Ja päättäjät ei ymmärrä, että leikkaaminen kiihdyttää talouden sakkaamista!

Omassa tuttavapiirissä kaikilla on kukkaronnyörit tiukassa, vaikka töitä/rahaa vielä onkin. Mutta VARAUDUTAAN tilanteen pahenemiseen.

Aika moni, jopa suurin osa, on töissä joissa tavalla tai toisella laskusuhdanne alkaa näkyä.

Ensimmäisinä palvelualoilla hotelleista kampaajiin, mutta myös harrastukset lopetetaan, samoin tapahtumissa käymiset jne,

Tuosta sitten alkaa levitä muille aloille, toki lääkäreillä ym. töitä riittänee, mutta jos/kun ei kuluteta mihinkään, kohta on kaikki vaatekaupoista autokauppohin ja remppafrimoihin konkurssissa.

Tämähän se. On ihan normaalia, että epävarmoina aikoina ollaan varovaisia. Vaikka hallitus ei vielä mitään päätöksiä ole saanutkaan ajettua eduskunnassa läpi, monet kuitenkin ovat jääneet odottamaan, miten tässä tulee lopulta käymään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soluasuuminen on ihan normaalia täällä Euroopassa. Meillä ei ole mitään ongelmia toistemme kanssa. Lisäksi vuokra on edullinen :) .

Suomalaiset valittaa yksinäisyydestä, mutta haluavat kuitenkin kököttää yksin omassa yksiössä. Ketään ei siedetä lähelle. Silti yhteiskunnan pitäisi järjestää ryhmäytymisiä tms, kun muuten ei tutustua toisiin. Terapiatakuu kaikenlaisiin angsteihin.

Mitä jos vaihtaisitte vähän asennetta. Toiset ihmiset on hauskoja ja kyllä muiden tapoihin on hyvä vähän siedättyä. Ihan järkyttävää touhua nykyään jo nuoresta alkaen.

Mä en ole koskaan valittanut yksinäisyydestä. Mulla on aina ollut läheisiä, ystäviä ja kavereita. En ole tarvinnut parisuhdettakaan siksi, että en olisi yksinäinen. Jos yksinäisyys poistuisi sillä, että tungetaan pari randomia samaan asuntoon kanssasi, niin silloinhan se poistuisi ihan silläkin, että tapaat päivittäin muita ihmisiä töissä, opiskelupaikassa ja harrastuksissa. Tai että järjestetään jotain yksinäisten kokoontumisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa jos opiskelijoille on yksiöitä, mutta niitä ei voi missään nimessä vaatia vaan ovat luksus josta tulisi olla kiitollinen. Olemassaolevat soluasunnot ennen kaikkea täytettävä opiskelijoilla, yksiöt jätettävä ennen kaikkea muuhun käyttöön. Jos yksiöitä jää yli, ihan kiva antaa sellainen jollekin onnekkaalle.

Itse asuin tosin mieluummin kunnon asunnossa muiden kanssa kuin pienen pienessä yksiössä. Sosiaaliset taidot löytyy joten niiden avulla ratkaistiin ristiriitatilanteet, ennen kaikkea soluasuminen oli kuitenkin hyvä kokemus. Kokemusta on lukuisista kämppiksistä jotka olivat erittäin laidasta laitaan.

Minä taas asuisin mieluummin minikokoisessa yksiössä kuin tilavassa solussa. En kaipaa tai tarvitse kokemusta lukuisista kämppiksistä, jotka ovat erittäin laidasta laitaan.

Tämä tottakai onnistuu kaivamalla kuvetta. Ei yhteiskunta voi maksaa sinulle enemmän koska et osaa olla sosiaalinen.

Kaikki ei vaan halua olla sosiaalisia kuten minä. T: eri

Soluasunnossa voi kököttää omassa huoneessaan ihan rauhassa. Ystäväni kolmesta kämppiksestä en tavannut yhtä koskaan, vaikka usein kävin.

Mulla on 4 huonetta ja keittiö. Vietän 90% ajastani kotona vain yhdessä huoneessa. En silti haluaisi, että noissa muissa huoneissa asuisi tuntemattomia. Tarvittaessa olen ihan sosiaalinenkin, mutta haluan itse päättää, milloin ja kenen kanssa aikaani vietän. 

Kun tätä asiaa olen pohdiskellut, ehkä nuorena opiskelijana soluasuminen olisi vielä jotenkin onnistunutkin. Silloin kuitenkin vietti suurimman osan hereilläoloajastaan jossain muualla kuin kotona. Soluasuntohan ei olisikaan koti vaan lähinnä yömaja, jossa käydään nukkumassa. Siinä vaiheessa, kun asunnosta, jossa asuu, alkaa muodostua koti, ei sinne enää tuntemattomia halua. Eikä kyllä huvittaisi muuttaa kotoaan yömajaankaan. 

Vierailija kirjoitti:

Särkylääkkeet ja tekonivelleikkaus. Kaikki muu on plaseboa ja asian kaunistelua, jotta pystyt elämään rikkinäisen nivelen/nivelten kanssa. Nivel on rikki ja rikkinäisenä pysyy.

Pahoittelut suorasta puheesta, mutta asiat on parempi minusta hyväksyä sellaisina kuin ne ovat, ravinto-/glukosamiinipaijauksen sijaan. Aikuisia ihmisiä kuitenkin olemme - hajoava tukiranka vituttaa, mutta siihen ei kuole.

Samaa mieltä. Tosin suosittelen kyllä liikuntaa mahdollisimman paljon. Kun  itse pääsin tekonivelleikkaukseen, olin jo niin rapakunnossa, että kuntoutuminen oli aika työlästä. Hyvä lihaskunto siis auttaa leikkauksen jälkeisessä kuntoutumisessa. 

AP: jos olet Facebookissa, siellä on parikin oikein hyvää ryhmää. Toinen on nimeltään "Alaraajan alueen artroosi eli nivelrikko" ja toinen sitten enemmän niille, joilla tekonivelleikkaus jo lähestyy eli "POLVI JA LONKKA KEINONIVELRYHMÄ"