Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisöllisyys perustuu yhteenkuuluvuuteen, ikä ei ole sellainen tekijä mikä voisi yhdistää, kaikki vanhat haluaa olla mieluummin tekemisissä itseään nuorempien kanssa ja lapset on tietysti sellainen helppo konsti siinä.

Ei kai ketään kielletä tapaamasta nuorempia ihmisiä

Apn tarkoituksesta ei selviä, mutta yhteisöllinen asuminen tulee olemaan yksi vaihtoehto ikääntyneille, se taitaa olla suunnattu erityisesti muistisairaille. 

Noin se määritelty vanhuspalvelulaissa, nimet vaihtuu tässä lähivuosina, vanhainkodit lakkaa ja kaikkea muuta, mutta saahan silti käyttää yksityisellä puolella mitä tahansa termiä, epäilen vaan että menettää statustaan, että jos joku nyt kaavailee sellaista perustaa niin ehkä ei kannata valita yhteisöllistä asumista siihen nimeen.

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2022/20220790

Yhteisöllinen asuminen

Yhteisöllisellä asumisella tarkoitetaan hyvinvointialueen järjestämää asumista esteettömässä ja turvallisessa asumisyksikössä, jossa henkilön hallinnassa on hänen tarpeitaan vastaava asunto ja jossa asukkaille on tarjolla sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa.

Yhteisöllistä asumista järjestetään henkilölle, joka tarvitsee sitä sillä perusteella, että hänen toimintakykynsä on alentunut ja hoidon ja huolenpidon tarpeensa kohonnut korkean iän, sairauden, vamman tai muun vastaavaan syyn vuoksi.

Siis kyseessä on vain uusi nimitys palvelutaloille. Tässä lähellä on palvelutalo ja se on juuri tuollainen. 

Vierailija kirjoitti:

Kun minä olen tarpeeksi vanha. Haluan nähdä myös lapsia lähelläni. Niinkuin nytkin. Ei ikinä senioritaloon.

Sama juttu. Sitäpaitsi mä asun jo nyt ihan riittävän yhteisöllisesti. Talvisin on ihan  tavallista seinänaapurini kanssa, että kun jompi kumpi lapioi lumisateen jälkeen lumet omasta pihastaan, lapioi myös naapurin pihasta. Tai hiekottaa jäisellä kelillä naapurin pihatien samalla kuin omansakin. Tai kesällä on ihan tavallista, että joku naapureista käy lomien aikana kastelemassa pihakukat. Palovaroittimien paristojen vaihdossa autetaan, jos naapuri ei itse pysty kiipeämään korkealle. Kovien lumipyryjen aikana on aina ilmaantunut taloyhtiön asukkaita lapioimaan lumesta parkkipaikat, koska vaikka meillä onkin huoltoyhtiön palvelut, huoltoyhtiöllä on kymmeniä muitakin kiinteistöjä hoidettavanaan. Mulla ei ole edes autoa, mutta silti olen monesti ollut lumilapion kanssa lapioimassa parkkipaikkaa. 

Riimihärkää tai sitten paahtopaistia, kuten joku jo ehdottikin.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut ja olisi voinut varmasti mennä hyvin, jos olisin saanut erilaisen kämppiksen. Meitä oli kolme, toinen kämppis oli hyvä kämppis, pidetään vieläkin yhteyttä näin reilu 3-kymppisinä, mutta se kolmas kämppis....

Aloitetaan vaikka siitä, että oli hyvin sotkuinen. Olimme järjestäneet jääkaapin niin, että kaikilla oli oma hylly ja ruoat ja hyllyt oli nimikoitu ja alimmalla hyllyllä sitten oli maidot ja mehut, isommat purkit jne, nekin nimikoituja. Tämä yksi kämppis kävi muidenkin hyllyillä, laski paketteja siihen missä sattui olemaan, löysin useita kertoja esim. oman kinkkupakettini, juuston, jauhelihan jne keittiön pöydältä, kun tulin koulusta. Mehuista ja maidoista oli juotu suoraan purkista, näkyi rasvatahroja niiden nokassa tai korkissa. Jääkaapissa tavarat olivat sekaisin ja tämän suttupytyn hyllyltä kannatti aina tarkistaa, jos omalta hyllyltä uupui jokin tuote jonka juuri oli ostanut, sieltä se löytyi aina, joskus oli enää pelkät kääreet jäljellä, kun niitäkään ei voinut roskiin laittaa. Hänen hyllyllään oli usein kaatuneena jokin dippikastike tmv. ja sitähän siis EI voinut siivota ja sitten löyhkäsi koko jääkaappi, tyypillä myös usein oli pilaantunutta ruokaa hyllyllään, joka lisäsi omat arominsa sekaan.

Mitään jälkiään ei siivonnut, vaan kaikki jäi niille sijoilleen pöydille ja tasoille, hella oli aina saastainen jos laittoi ruokaa, en tajua että saiko itse mitään siitä laittamastaan ruoasta, kun niin iso osa oli hellalla! Roskia ei vienyt, huonettaan ei siivonnut ja se HAISI, vaikka ovi oli kiinni. Joskus kuljin ohi kun meni vessaan ja jätti huoneensa oven auki, se oli ihan hirveässä kunnossa, lattiaa ei edes näkynyt sen kaiken rojun ja sotkun alta ja se haju...Kylmää vieläkin kun muistelee.

No nyt olette saaneet käsityksen millainen sottapytty hän oli. Sitten voimmekin siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli opiskeluun. Kotona oli turha yrittää opiskella, kun tällä kämppiksellä jumputti aina jokin musiikki huoneessaan ja kovalla, puhui videopuheluita ja räkätti koko ajan, hän oli siis myös todella kovaääninen. Ja huusi aina, ei osannut puhua normaalilla äänellä. Harvoin hän lähti aamuisin tai milloinkaan koululle, kun oli aina krapulassa. Raahasi myös harva se ilta jonkun seuralaisen kotiin, jonka oli löytänyt milloin mistäkin. Siinä ei paljon uni tullut, kun kämppis huutaa kuin hyeena seinän toisella puolella.

Kaiken muun lisäksi jätti myös osuutensa vuokrasta maksamatta, joskus maksoi, joskus ei. Jos asiasta häneltä yritettiin kysyä, tiuski tai murahteli vastaukseksi, paras "keskustelu" joka aiheesta saatiin aikaiseksi, oli "Mitä v*ttua se sulle kuuluu, maksan jos maksan!". Ja toisen kämppiksen kanssa yritettiin ihan tosissaan tutustua tähän kolmanteen ja kutsuimme häntä kaikkialle, mutta ei kun ei. Annettiin sitten olla rauhassa kun selvästi halusi. Luojan kiitos opiskelujeni loppusuoralla tuo kolmas kämppis lähti, epäilen että sai häädön. Sai jonkin isomman kirjekuoren, lueskeli sitä intensiivisesti siinä eteisessä kulmat kurtussa, alkoi huutaa ja kiroilla, paiskasi lapun lattialle ja lähti kuin myrskyn merkki huoneeseensa ja kuulin kuinka paiskoi siellä tavaroita. Raivoisaa metelöintiä ja kiroilua kuului tunnin verran, sitten rämähti hänen huoneensa ovi seinään, kuului vihaista töminää ja kahinaa ja ulko-ovi paiskattiin kiinni, oli viimeinen kerta kun näin hänet. Joku sukulaisensa tuli seuraavalla viikolla hakemaan loput tavaransa ja siivoamaan huonetta, viettikin siellä hyvän tovin ja muutaman minuutin välein kävi suihkuun kaatamassa ruskean saastaista vettä ja hakemaan puhdasta.

Tällainen kokemus minulla, näin tiivistettynä.

Noistakin ongelmista monta on aika korjannut. Nykyisin musiikki kuunnellaan kuulokkeilla eikä kenelläkään liene mitään stereosysteemejä soluhuoneessaan. Ja jos ollaan solussa tuntemattomien kanssa, jokaisella varmasti on oma vuokrasopimuksensa eikä muita hetkauta maksaako joku vuokransa vai ei.

Solussa myös yleisemmin asutaan vuokralla jolloin siitä kyllä tarvittaessa pääsee eroon tai voi vaihtaa asumismuotoa johonkin toiseen. Soluasuntoihin ei tietysti kaikkien tarvitse haluta mutta kyllä niille edellee löytyy myös niitä joille se on houkuttelevampi vaihtoehto kuin se että asumisesta tai matkoista tulee enemmän kustannuksia.

Niin että pitääkö kaikkien nyt sitten pakolla asua solussa vai saako sittenkin valita asumismuodon vaikka sen rauhan ja turvallisuuden perusteella?

Jokainen saa valita asumisensa miten haluaa- kunhan maksaa sen itse eikä vänise tukea yhteiskunnalta. Jos yhteiskunnan panosta tarvitsee asumiseen niin silloin yhteiskunta voi osoittaa sen asuinpaikan. Asumistuen maksusta on päästävä eroon. Voisimme laskea sen asteittain alas.

Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta tuo sitten vain lisää eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Tosin se on oikeistohallituksen tavoitekin. Köyhien perheiden  lasten ei tarvitsekaan tuntea olevansa turvassa, riittää että meidän hyväosaisten lapsilla on turvallista. Tiedostan oikein hyvin olleeni jo nuorena nk kermaperse eli vanhemmat ostivat tilavan kaksion mulle asunnoksi. Ei sentään Helsingin keskustasta vaan lähiöstä Vantaalla. Omatkaan lapseni eivät ole joutuneet asumaan soluasunnoissa vaan olen tukenut taloudellisesti niin, että ei tarvitse. Mulla on kuitenkin ystäviä, joilla ei ole ollut näin hyvä tilanne. En pidä heidän lapsiaan yhtään sen vähempi arvoisina kuin omia lapsianikaan. 

Mikään hallitus ei pysty turvaamaan lapsia eikä sen paremmin aikuisia. Ellei aikuiset ja ne vanhemmat sitä turvaa lapsille luo. Lasten kohdalla tietysti on se vaihtoehto että heidät otetaan huostaan jos elämä kotona ei ole turvallista. Pitäisikö täysi ikäisten opiskelijoiden kohdalla toimia samoin? Voisiko he silloin päättää itse missä asuvat?

Mikään hallitus ei tietenkään pysty turvaamaan sataprosenttisesti kaikkia kansalaisiaan eikä edes vankiloissa vangit ole turvassa, vaikka siellä onkin vanginvartijat 24/7. Mun pointti aiemmassa oli, että yksin asuminen on kuitenkin huomattavasti turvallisempaa kuin randomien kanssa asuminen. Soluasuminen on vähän niinkuin avovankilassa asumista eli sulla on se oma selli, johon muut vangit ei pääse, muut tilat on yhteisiä ja sitten saat vankilasta poistuakin aika ajoin. Paitsi että siellä vankilassa on kuitenkin ne vartijat, soluasunnoissa ei ole mitään vartiointia vaan olet siellä omillasi. 

Mä olen iloinen siitä, että omat lapseni ovat jo ohittaneet tuon elämänvaiheen ja nyt voin satsata sitten siihen , että voin auttaa taloudellisesti ystävieni lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun itse opiskelin niin kyllä aika lailla kaikki asuivat soluasunnoissa. Ei kyllä tullut itselleni mieleenkään mikään muu vaihtoehto, ei olisi rahat riittäneet. Siinä oli myös tietynlaista yhteisöllisyyttä, joka mielestäni kuului siihen ajanjaksoon. Enää en muuttaisi soluun, jos ei taloudellisesti olisi aivan pakko, näin aikuisena sitä kaipaa jo omaa tilaa ja omaa rauhaa.

 Minustakin on se on osittain ikäkysymys. Noin 20-vuotiaana sietää armeijan kasarmimajoitusta eikä välttämättä koe soluasumista minään isona asiana. Noin 30-vuotiaana ne opiskelut ovat yleensä jo takana päin ja on ihmisenäkin vakiintunut tietynlaiseksi. Silloin sitä rahaakin on tavallisesti enemmän ja on mahdollista panostaa asumiseen kuten vähän tilavampaan kaksioon.

Minä taas väitän että opiskeleva nuori tarvitsee rauhaa ja on vielä herkässä iässä. Vanhetessa osaa ottaa vastuuta ja on oppinut siivoamaan jälkensä rutiinilla.

Kaikki +30v soluasuntoihin heti! Orpon hallitus näyttämään mallia!

Minusta asunnon siisteys ja muut arkirutiinit ovat myös yhteydessä nuoren omaan kotikasvatukseen eli miten hänen vanhempansa ovat hoitaneet kotia. Totuin jo poikana siihen että molemmat vanhemmat osallistuivat ruuanlaittoon, kaupassa käyntiin ja siivoamiseen eivätkä ne olleet mitään erityisiä miesten tai naisten töitä. Molemmat vanhempani kävivät myös töissä ja mutta vain isälläni oli ajokortti.

Tämä on kyllä totta. Mä otin lapseni mukaan kotitöihin heti, kun eivät enää tunkeneet siivousrättiä enää suuhunsa. Yläasteelle mentyään en enää pessyt heidän pyykkejään. Pesivät itse eli niin vaatteet, lakanat kuin pyyhkeetkin. Olin yksinhuoltaja eikä mulla ollut aikaa eikä halua olla jokin piika, joka siivoaa ja passaa ja palvelee. Olen aina inhonnut siivoamista, mutta eniten inho0ttaisi ajatus siivota jonkun muun kuin korkerintaan oman lapseni paskarantuja vewssanpöntöstä tai sotkuja keittiöstä. En ole mikään siivousfriikki, mutta muiden sotkuja en suostu siivoamaan.