Reipas ja tunnollinen lammas

Joskus 1980-luvulla voitin vähän yli 20 000 markkaa. En enää muista, montako oli oikein.

Sitä ateriapalvelua tarjotaan sote-puolelta ensimmäisenä vaihtoehtona. Moni vanhus kuvittelee, että se on ainoa vaihtoehto. Jotkut jopa kuvittelee, että jos ottaa ateriapalvelun, pitää sitten ottaa kaikenlaisia muitakin palveluita. Toki on vanhuksia, joilla ei ole omaisia käymään kaupassa ostamassa edes leipää ja maitoa, joten heillä ei muita vaihtoehtoja olekaan kuin ateriapalvelu. Kun vanhemmillani kävi taannoin palveluntarpeenarvioija, hänkin ehdotti vanhemmilleni ateriapalvelua. Vaikka siis isälläni ei ole pääkopassa vielä mitään vikaa ja alueelle toimittaa useammatkin ruokakaupat sekä ravintolat. Isä vaan liikkuu huonosti eikä voi ajaa enää autoa, joten ateriapalvelua ehdotettiin. Ei suinkaan sitä, että käyttäisi kauppojen kotiinkuljetuspalveluita. 

Vierailija wrote:

Vientiyritykset. Pienyritykset kotimaan ja paikallisiin tarpeisiin. Ja sitten kaikenlaiset kotiintuotavat ja avustavat tehtävät ja palvelut, myös työikäisten, ikääntyvien ja vanhusten palvelut. Kotisiivous ammattitaitoisten ja työstään innostuneiden hoitamana, lumityöt, pienet ja isot remontit, kaikki luotettavien ja "modernien" eli koulutettujen ja nykyvaatimukset osaavien suorittamina. Yritysmuoto ja talousosaaminen ratkaisevat paljon, samoin alueen laajuus: työntekijöiden määrän, sijaistamisen, liikkumisen ja auton tai autojen määrän ja tarpeen jne. Kaikki tahtovat varmoja, turvallisia, säännöllisiä ja varsinkin luotettavia palveluita jotka jatkuvat vaikka vuosikymmeniä, ei näitä lyhytaikaisia harjoitteluja ja kokeiluita ei-ammattilaisten kanssa. Kun alunperinkin lähdetään liikkeille näistä ammatillisuuden vaatimuksista, eiköhän asiakkaitakin löydy riittävästi. Vanhusten hoivassakin on monta astetta, kotipalvelut, pienryhmähoito ja ns. vanhust

Periaatteessa ihan hyviä ideoita. Kuitenkin sinne maaseudulle pitäisi ensin saada niitä hyvätuloisia ihmisiä, jotka haluaisivat käyttää mainitsemiasi palveluita. Ei kannata perustaa siivousyritystä, jos sulla on vain yksi asiakas joka kolmas päivä. Vanhusten ja muiden iäkkäiden kohdalla edelleenkin on ongelmana raha. Vanhus itse ei halua maksaa palvelusta ja hyvinvointialueetkin joutuvat nyt pistämään kukkaronnyörit tiukalle. Erilaisille palveluille on kysyntää sitten, kun alueella asuu riittävän paljon ihmisiä, jotka mieluummin teettävät arkiset hommat kalliisti ammattilaisilla kuin tekevät itse. Suomessa itse tekeminen (koska se tulee halvemmaksi) on edelleen jonkinlainen kunnia-asia ja nuorilla, jotka ehkä haluaisivatkin käyttää erilaisia palveluita, ei ole varaa käyttää niitä. Ja kuten olen monesti ennekin kirjoittanut, homma ei toimi niin, että mäpesen sun pyykit ja sä laitat mulle ruokaa. Silloin on järkevämpää, että kumpikin pesee itse omat pyykkinsä ja laittavat omat ruokansa. Hyvätuloisten etätyöläisten houkutteleminen olisi järkevää, mutta palveluita ei oikein voi ruveta tarjoamaan ennenkuin on tarpeeksi maksavia asiakkaita. 



Jos jotain nyt ehkä voisi tehdä on se, että pienillä paikkakunnilla arvonlisävero olisi pienempi. Nythän se on melkein neljännes asiakkaan maksamasta hinnasta. Kotitalousvähennyskään ei välttämättä riitä kompensoimaan kuluja siten, että itse tekemisen sijasta haluttaisiin maksaa jollekin toiselle.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Sama artikkeli oli Ilta-Sanomissa. Ei vain edes vihjattu, millä alalla työvoimapulaa olisi, saati, että olisi kerrottu ihan ammatteja.

Niinpä. Olisivat nyt kertoneet, niin osaisi kouluttautua oikein ja hankkia tarvittavia taitoja. Yritin kaivaa alkuperäisen tutkimuksen esiin, mutta ei ollut puhelimessa sopivaa sovellusta sen avaamiseen.

Nämä ovat niitä salaisia piilotyöpaikkoja, joista ei missään puhuta ääneen niiden oikeilla nimillä.

Sitä pitää vaan osata valita oikea ala ja alkaa hakemaan niitä piilotyöpaikkoja 🤷

 

En tiedä toimisiko, jos hakemuksiin kirjoittaisi että etsii piilotyöpaikkoja.

Tai jos kirjoittaisi työhakemuksensa valkoiselle pohjalle valkoisella fontilla. Olisi piilotyöpaikkaan piilohakemus. 



Kerrotaanko näitä aloja edes opinto-ohjaajille? Siis peruskouluissa? Vai onko opoja edes enää? Mistä nuori voisi tietää, mille alalle kannattaa hakeutua opiskelemaan, jos näitä työvoimapula-aloja ei edes kerrota? Tietenkin maailma muuttuu ja aloilla, joilla nyt on työvoimapula, ei välttämättä ole työvoimapulaa - eikä edes töitä - 10-20 vuoden päästä.

On hyvä muistaa, että kun lastentekoikää lykätään, myös ne isovanhemmat ovat sitten jo ikääntyneitä. On ihan eri asia hoitaa vauvaa tai taaperoa 45-50 -vuotiaana kuin 60-70-vuotiaana. Tai vielä sitäkin vanhempana. 



Mä olen ennenkin palstalla ihmetellyt, miksi nykyisin vain isovanhemmat kelpaavat lapsia hoitamaan. Kun omat lapseni (kasarilla ja ysärillä syntyneet) olivat pieniä, ensin kysyttiin sisaruksilta, ystäviltä, kavereilta ja naapureiltakin ja vasta sitten, jos heistä kenellekään ei sopinut, kysyttiin isovanhemmilta. Omaa esikoistani oli useinkin hoitamassa hänen kummisetänsä, jos halusin lähteä työpaikan pikkujouluihin tms. Lapseton sinkkumies. Hoitovapaalla ollessa myös naapurin rouva oli samaan aikaan hoitovapaalla ja jos toisen piti käydä keskellä päivää hammaslääkärissä tms, sai lapsensa siksi aikaa naapurille hoitoon. Ja tuo oli siis vastavuoroista. 



Ymmärrän sen, että kaikilla ei ole sisaruksia eikä ystäviä tai kavereitakaan, mutta mun mielestä tukiverkostoaan ei kannata laskea isovanhempien varaan. Varsinkaan, jos ei tee lapsia kovin nuorena. Iän myötä erilaiset sairaudet lisääntyvät ja vaikka olisi miten ihana isovanhempi tarjoamassa apuaan, niin vaikkapa syöpähoitojen aikana se nyt vaan ei oikein onnistu. Ihmettelen myös, miksi tällaista asiaa neuvoloissa edes kysytään. Joo, onhan se hyvä, jos on tukiverkostoja, mutta palstan aiheeseen liittyvistä ketjuista mulle on syntynyt mielikuva, että neuvola tiedustelee asiaa jollain tavalla vanhempia syyllistävään sävyyn. Voin toki olla väärässäkin.