Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija wrote:

mutta jos toiselle omaisille on kiltti ja toista haukkuu niin ei välttämättä kyse siitä, että lääkkeet tai sairaudet on muuttanut persoonallisuutta? Valitettavasti sitä omaa pahaa oloaan on helpompi purkaa siihen läheisempään omaiseen. Mikä ei kylläkään ole oikein sitä omaista kohtaan, joka vakituisesti yrittää huolehtia omaisestaan.

Tämä on ihan totta. Mä olen - onneksi - aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja työskennellyt aikoinaan niin vanhainkodissa kuin kotisairaanhoidossakin. Kun tulee em tilanteita, mä vaan "laitan hoitsun lakin päähäni" enkä ajattele, että kyseessä ovat mun vanhempani. Ajattelen heitä asiakkaina/potilaina. Mulla tämä auttaa ottamaan etäisyyttä asioihin, joita tapahtuu tai sanoihin, joita sanotaan. Valitettavasti tämä sitten muutti myös omaa suhtautumistani elio mat vanhemmat eivät tuntuneetkaan enää niin läheisinä kuin ennen. Ja jotta meille ei syntyisi pelkkää hoitaja-hoidettava -suhdetta, aloin hienovaraisesti painostaa vanhempiani hyväksymän apua muiltakin kuin vain multa. Esimerkiksi nykyisin kaikkiin tietokone-, netti, televisio- ja puhelinongelmiin kehotan aina kysymään neuvoja lähisuvun nuoremmilta. Siis vaikka olenkin ollut jo yli 20 vuotta it-alalla, lähisuvussa on nuorempiakin it-alalla olevia. Kieltäydyn olemasta "handyman", joka hoitaa ihan kaiken. Sellaiset asiat, joihin ihan aidosti tarvitaan sote-puolen osaamista, mä voin kyllä hoitaa. 

Jossain määrin joo. Ymmärrän siis, mitä tarkoitat. Mä kuitenkin aloin laittaa stoppia raatamiselle. Pitkään kesti ennenkuin sain vanhempani hyväksymään esimerkiksi siivousavun. Ruokakauppojen kotiinkuljetuksen hyväksyivät nopeammin ihan siksi, että mä olin menossa polven tekonivelleikkaukseen ja jos eivät olisi suostuneet kauppojen kotiinkuljetuspalveluun, olisivat sitten olleet 5 viikkoa ilman ruokaa. Eli siihen asti, että mä olisin (oli helmikuu ja siten liukasta) voinut kyynärsauvojeni kanssa kuskata heille ruokaa. 



Vanhusten kanssa helposti ajatuu siihen pisteeseen, että huomaa tekevänsä kaiken. Alussa kun avun tarve on vain pientä ja harvoin, sitä itsekin ajattelee, että tottakai autan. Ei ole iso vaiva. Kun avuntarve kasvaa ja muuttuu vaativammaksi/työläämmäksi, muut helposti ajattelevat, että "no sähän oot tehnyt ennenkin..." tai "no sähän osaat parhaiten..."



Kaukana asuvilla ei tietenkään ole samanlaisia mahdollisuuksia auttaa, mutta on paljon asioita, joita voi vanhuksen puolesta hoitaa netin kautta. Vaikka maapallon toiselta puolelta.

Vierailija wrote:

Mulla on myös yksi vinkki. Heitä 90 % tavaroista menemään, niin sotku loppuu siihen. Saa käyttää.

Tämä on ihan totta! Muuta hyvää meidän vesivahingossa ei ollut kuin se, että tavaramäärä väheni kertaheitolla. 



Yksi asia, mitä suostittelen kaikille: kun lapsenne muuttavat lapsuudenkodistaan pois, käskekää ottaa mukaansa kaikki ne omat tavaransa, mitä haluavat säilyttää. Toki jos muuttaa soluasuntoon, voi lapsensa tavaroita säilyttää vielä hänen opintojensa ajan, Miksikään ikuiseksi varastoksi ei kuitenkaan kannata omaa kotiaan antaa. Mullakin esikoisen piti tulla hakemaan täältä tavaroitaan sitten, kun muuttaa isompaan asuntoon. Vierähti yli 10 vuotta ja kun lopulta muutti isompaan, ei enää halunnutkaan tavaroitaan snne, Eli turhaan säilytin niitä täälläkään. 

Vierailija wrote:

"Minusta on outo kuvitelma,  että turhia ihmisiä haluttaisiin tulevaisuudessa elättää ja antaa heidän "nauttia elämästä". Millä logiikalla niin tehtäisiin? Jos heitä ei tarvita mihinkään, heidät on tietysti paras heittää roskakoriin, eliminoida. Se, joka tekoälyä hallitsee, ei taatusti halua jakaa ansioitansa "oikeudenmukaisesti"."

 

Tässäkin minusta tulee esiin ensisijaisesti epäluottamus ihmiskuntaan, ei niinkään tekoälyyn. Se on nimittäin ihminen, joka tekee tai on tekemättä sellaisia päätöksiä, kuin että kuka ihminen on "tarpeeton", ja mitä "tarpeettomille" tehdään. Ja että saako tekoäly-yritykset itse päättää mitä ne tekevät, vai puuttuuko valtiot verotuksella ja sääntelyllä niiden toimintaan, kuten ne tekevät muullekin yritystoiminnalle. 

Erikoinen ajatus sinänsä tuo tarpeettomuus. Ihminen on eläin siinä missä muutkin. Ei pikkulintuja tai muita metsän eläimiäkään arvioida tar

Pikkulintuja ja metsän eläimiä kyllä eliminoidaan, jos niistä on haittaa ihmisille. Ja mun mielestä oli huono vertaus nykyihmisen suhteen. Eivät kaikki maailman hyödyttömiksi muuttuvat ihmiset voi itse metsästää, kalastaa ja kasvattaa ruokaansa. Millä maksetaan sähkölasku, jos ei ole tuloja? Vai asuvatko hyödyttömät ihmiset sitten jossain metsiin rakentamissaan majoissa?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minulle tuli rintatulehdus ja sain avun mehiläisen chatista. Sh ohjasi lääkärin linjoille ja maksoin tästä kaikesta 41€. Ei omasta mielestä paha. Makasin kokoajan omassa sängyssä ja lääkäri oli vartissa linjoilla ja määräsi heti antibiootit. 

Mikä mahtaa olla syynä, että julkiselle puolelle ei saada näin kustannustehokasta ja potilaalle helppoa tapaa? Julkiselta puolelta puuttuu nimenomaan tietty joustavuus, jolla asiat saataisiin nopeammin ja helpommin etenemään.



Ja ei todellakaan ole paha hinta tuo 41e. Johan se julkisen puolen tk-käyntikin maksaa (Helsingin ulkopuolella) melkein 30e.

Kyllähän hyvinvointialueet suunnittelevatkin jo digipalveluiden lisäämistä.