Reipas ja tunnollinen lammas

Vastaukseni kirjoittajalle 248 (pitkät lainaukset ei näköjään enää onnistu). Ymmärrän ihan hyvin, mitä tarkoitat. Mä säästän itsestäni muutaman "virallisen" kuvan ihan vain siksi, että siskoni tekee sukututkimusta. Ei sukututkimukseen tarvita mitään mun nuoruusvuosien biletyskuvia. Tosin mun siskollani taitaa muutenkin jo olla mun rippikuvani ja yo-kuvani. Mulla on omien lasteni lapsuudesta kummallakin valokuva-albumi ja oikeastaan voisin antaa molemmille omansa jo nyt. Turhaan ne tuolla mun kirjahyllyssäni (joka on nyt enää 1/3 osa aiemmasta kirjahyllystäni) vie tilaa pölyttymässä. 

Vierailija wrote:

Kenenkään kämppä ei räjähdä, jos jokainen kolme ottaa esim.kolme muovilaatikkoa papereita kotiinsa myöhempää läpikäyntiä varten. Kirjat selataan, revitään kannet kartonkiin ja muu paperikeräykseen. Huonekalut kun on viety pois, on enemmän tilaa järjestellä. 

Mutta ensin pitää siitä 110 m2 asunnosta löytää ne tavarat, jotka laitetaan kolmeen laatikkoon per nenä. Kun ne eivät välttämättä ole siinä asunnossa kaikki samassa hyllyssä tai kaapissa. Meidän lähikaupasta loppui viikossa kestokassit, kun mä tyhjensin 98 m2 asunnosta pelkäån alakerran. Jos mitään radikaalia tavaroiden vähentämistä ei ole tehty vaikkapa 30:een vuoteenm, sitä tavaraa ihan oikeasti voi olla aika helvetin paljon. 

Vierailija wrote:

En jaksa lukea koko ketjua että onko joku jo ehdottanut tätä, mutta omassa suvussa nopein tapa tuntui olevan kutsua kaikki vainajan lapset ja näiden puolisot paikalle samaan aikaan. Sitten jokainen sai ensin ottaa mitä haluaa ottaa. Siinä ei mennyt kuin 5 minuuttia kun kaikki arvokkain oli kahmittu omiin kasseihin. Sen jälkeen kaikki loput joutikin roskiin. Yhdessä kantoivat pois. Siivoamisessa meni puoli päivää, vaikka tavaraa oli kokonaisen omakotitalon verran ja jokainen kaappi ja nurkka ihan täynnä.

Meillä tullana tekemään suunnilleen just noin. Tosin ensin mennään minäö ja mun sisko (kummallakaan ei ole puolisoa) ja sen jälkeen meidän kummankin lapset puolisoineen. Mä osaan jo arvata, mitä lapset ja heidän puolisonsa vanhempieni irtaimistosta tulevat haluamaan. Onneksi erilaisia asioita eli tuskin tulee edes mitään riitaa. 

Vierailija wrote:

Valokuvat, käsinkirjoitetut kirjeet/postikortit ja päiväkirjat ovat erittäin uniikkeja asioita. Pieniä ikkunoita/televisioita menneiden ihmisten elämään ja arkeen. Ne kannattaa säästää tai myydä keräilijälle.

Mä just heinäkuussa hävitin kaikki omat päiväkirjani sekä kirjeet, joita olin saanut. Yhden kirjeen säilytin. Sen olin saanut mun isoäidiltäni. Hän oli kirjoittanut sen ja postittanut äidilleni (olin 8-vuotias, kun isoäitini kuoli) ja pyytänyt, että äiti antaa kirjeen mulle, kun tulen aikuiseksi. Äiti oli silloin 1960-luvun lopulla laittanut kirjeen väliin mun syntymätodistukseni ja myös sen säilytin. Valokuvien suhteen mulle kävi aikoinaan onni onnettomuudessa, kun olin unohtanut valokuvalaatikon lattialle ja kannen auki. Silloinen kissani kävi siellä laatikossa pissalla ja kaikki irrallaan olevat valokuvat päätyivät silloin roskiin. On mulla muutama valokuva-albumi, mutta olen niistäkin miettinyt, että osan kuvista hävitän. Säästän rippikuvat, yo-kuvat yms, mutta en mitään valokuvia jostain juhannusfestareilta tms. En mä niitä ole itsekään katsellut enää vuosikymmeniin, joten hyvin joutaa pois. En todellakaan halua, että mitään mun yksityiselämääni liittyvää myytäisiin keräilijöille. 

Vierailija wrote:

Tää on vähän ohis yksityiskohta, mutta minusta on kiehtova ajatus, että vanhempasi on valokuvannut kaikkea teidän lapsuutta, mahdollisia matkoja, juhlia, tapaamisia , mitä vain, niin paljon että täysinäisiä albumeja on 10 hyllymetriä. Ne pitää minun mielestäni ehdottomasti säästää! Sehän on historiaa, teidän omaa ja koko suomen.  Harrstiko vanhempasi jotain eli onko siellä esim kalastuskuvia satoja, tai lapin ruskaatkoja?

Pitää ottaa huomioon, että valokuvien kehittäminen maksoi aikoinaan ihan rahaa, toisin kuin nyt in. Se oli vanhemmaltasi ihan investointi muistoihin. Älä siis heitä roskiin!

Mä periaatteessa ymmärrän pointtisi, mutta arvelen, että aloittajalla, hänen siskollaan tai veljellään ei ole kerrostaloasunnoissaan tilaa kymmenelle hyllymetrille valokuva-albumeja. Se määrä veisi paljon tilaa vatekaapeistakin, joten missäs vaatteita sitten säilytettäisiin? Ja vaikka ne albumit jaettaisiin tasan kaikille kolmelle, silti niitä olisi paljon. Monilla ei nykyisin ole enää edes kunnollisia kirjahyllyjäkään, joten ongelmaksi tässä kuten kaikissa muissakin vanhojen tavaroiden säilyttämisessä tulee: mihin ne laitetaan? Ja varsinkin, jos niitä on tarkoitus säilyttää sukupolvelle, jota ei ole kenties vielä olemassakaan. Viittaan tällä ketjussa oleviin kommentteihin suvun valokuvien, kirjeiden yms säilyttämisen tärkeydestä nuoremmille sukupolville. Omista lapsistaan ei voi etukäteen tietää, mitä he mahdollisesti josku 20-40 vuoden päästä arvostavat.