Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija wrote:

Kun teitä ei selvästi kiinnosta tippaakaan läheisenne elämä ja omaisuus, niin luopukaa perinnöstä!

Sillä pääsette "sälästä" ja voitte unohtaa koko jutun. Teille ei jää mitään velvollisuuksia.

Perintö voi olla paljon muutakin kuin vain sitä sekalaista sälää. Mua kiinnostaa mun vanhempieni (nyt 96v ja 94v) jopa niin paljon , että asunkin heidän naapurissaan ja kun muistisairas äiti lähtee aamuyöllä karkuteille, rollaattorilla kulkeva isäni soittaa mulle ja  mä pomppaan sängystä ylös, laitan vaatteen nopeasti niskaan ja lähden juoksemaan yön pimeyteen etsimään äitiä. Kun äiti valittaa huonoa oloa tai jotain kipua, isä soittaa mulle. Ihan vuorokaudenajasta riippumatta. Jälleen kerran mä nousen ylös ja lähden arvioimaan tilanteen. Myös silloin, kun isä ja äiti on yöllä napit vastakkain siitä, onko äidin vanhemmat ja sisarukset jo kuolleet (äidin mielestä eivät, oikeasti ovat) , mä taas kerran painelen sinne rauhoittelemaan tilannetta. Mutta mua ei ihan oikeasti  - sitten aikanaan - kiinnosta heidän kirjansa, liinavaatteensa, levykokoelmansa, astiansa, valokuvansa, kirjeensä jne. 

Vierailija wrote:

Onneksi on näitä hätähousuja, jotka haluavat päästä aina kaikesta mahdollisimman nopeasti eroon. Ostettiin reilu vuosi takaperin naapurin perikunnalta tila rakennuksineen lisämaaksi. Kauppaan sisältyi kaikki irtaimisto mitä tilalla oli.

Samanlainen meno perillisillä päällä. Ei siellä ole muuta kuin roskaa - ei niitä kukaan halua. Joitakin juttuja ottivat muistoksi kaikki muu jäi meille.

Tavaraa oli kiletämättä paljon se oli kyllä jo etukäteen tiedossa. Entinen omistaja ei yleensä heittänyt mitään pois jos jollakin voisi tehdä joskus jotakin. Rakennuksia ja tavaroita on nyt joutaessa pikkuhiljaa käyty läpi ja lajiteltu. Osa on kieltämättä ihan täyttä roskaa, mutta joukossa on ollut ihan mukavia pikku aarteita. Kymmeniä vuosia vanhoja käytttötavaraksi ostettuja lasi- ja posliini esineitä joista parhaimmista on saatu nelinumeroisia myyntisummia. Kirjoissa on ollut pari kiinnostavaa ensipainosta, niistä nyt ei Suomessa paljon sa

Kaikki eivät tosiaan tiedä vanhojen esineiden arvoa. Kun tätini kuoli, sanoin serkuilleni, että älkää sitten ammuskelko niitä Arabian astioita ilmakiväärillä paskaksi, koska mä maksan niistä saman, mitä saisitte vanhojen tavaroiden myymälöistäkin. Tiesin nimittäin, että äitini oli aikoinaan lahjoittanut siskolleen astiaston, joka oli meillä kotona käytössä joskus 1970-luvulla. Ja tiesin,  että mun oma tyttäreni keräili just sitä sarjaa. Serkkupojat saivat rahansa ja mun tyttäreni haluamaansa astiastoon lisää osia. 



Mun vanhemmillani on paljon irtaimistoa, joista tosiaan saa myydessä nelinumeroisen summan. Mutta ne kaikki on heillä näkyvällä paikalla tai ainakin ovat olleet mun elinaikanani heillä käytössä. En oikein usko, että heillä olisi mitään sellaista arvokasta kaappien perukoilla, joiden olemassa olosta en tietäisi. 

Vastaukseni kirjoittajalle 248 (pitkät lainaukset ei näköjään enää onnistu). Ymmärrän ihan hyvin, mitä tarkoitat. Mä säästän itsestäni muutaman "virallisen" kuvan ihan vain siksi, että siskoni tekee sukututkimusta. Ei sukututkimukseen tarvita mitään mun nuoruusvuosien biletyskuvia. Tosin mun siskollani taitaa muutenkin jo olla mun rippikuvani ja yo-kuvani. Mulla on omien lasteni lapsuudesta kummallakin valokuva-albumi ja oikeastaan voisin antaa molemmille omansa jo nyt. Turhaan ne tuolla mun kirjahyllyssäni (joka on nyt enää 1/3 osa aiemmasta kirjahyllystäni) vie tilaa pölyttymässä. 

Vierailija wrote:

Kenenkään kämppä ei räjähdä, jos jokainen kolme ottaa esim.kolme muovilaatikkoa papereita kotiinsa myöhempää läpikäyntiä varten. Kirjat selataan, revitään kannet kartonkiin ja muu paperikeräykseen. Huonekalut kun on viety pois, on enemmän tilaa järjestellä. 

Mutta ensin pitää siitä 110 m2 asunnosta löytää ne tavarat, jotka laitetaan kolmeen laatikkoon per nenä. Kun ne eivät välttämättä ole siinä asunnossa kaikki samassa hyllyssä tai kaapissa. Meidän lähikaupasta loppui viikossa kestokassit, kun mä tyhjensin 98 m2 asunnosta pelkäån alakerran. Jos mitään radikaalia tavaroiden vähentämistä ei ole tehty vaikkapa 30:een vuoteenm, sitä tavaraa ihan oikeasti voi olla aika helvetin paljon. 

Vierailija wrote:

En jaksa lukea koko ketjua että onko joku jo ehdottanut tätä, mutta omassa suvussa nopein tapa tuntui olevan kutsua kaikki vainajan lapset ja näiden puolisot paikalle samaan aikaan. Sitten jokainen sai ensin ottaa mitä haluaa ottaa. Siinä ei mennyt kuin 5 minuuttia kun kaikki arvokkain oli kahmittu omiin kasseihin. Sen jälkeen kaikki loput joutikin roskiin. Yhdessä kantoivat pois. Siivoamisessa meni puoli päivää, vaikka tavaraa oli kokonaisen omakotitalon verran ja jokainen kaappi ja nurkka ihan täynnä.

Meillä tullana tekemään suunnilleen just noin. Tosin ensin mennään minäö ja mun sisko (kummallakaan ei ole puolisoa) ja sen jälkeen meidän kummankin lapset puolisoineen. Mä osaan jo arvata, mitä lapset ja heidän puolisonsa vanhempieni irtaimistosta tulevat haluamaan. Onneksi erilaisia asioita eli tuskin tulee edes mitään riitaa.