Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Yhteisöllisellä asumisella on tarkoitus osin korvata tehostettua palveluasumista. Miten muka sellaiset, jotka nyt katsotaan tehostetun tarvitsijoiksi, pärjäsi yhteisöllisessä. Ei mitenkään. He tarvitsevat aina paikalla olevaa henkilökuntaa. Siis öisinkin. 

Joku vanhuksiin perehtynyt emeritus professori piti tuota vain säästökeinona ja kauhistuttavana asiana. Sanoi myös, että eihän kukaan estä tuomasta kaikkea sitä ihanaa myös tehostettuun palveluasumiseen. Niinpä. Pelkkä säästökeino. Hienoon puhein yritetään saada kuulostamaan hyvältä. 

Toki hyväkuntoinen yksinäinen vanhus viihtyisi yhteisöllisessä asumisessa. Se on eri asia. 

Hyväkuntoisia yksinäisiä ei sellaiseen olla laittamassa, kun halutaan säästöjä. 

 

 Totta toki tuo, mutta väite, että nykyrakentaminen kannustaisi vähemmän yhteisöllisyyteen kuin mitä joskus menneinä vuosikymmeninä, niin sehän ei pidä paikkansa. Nykyään nimenomaan rakennetaan taloja, joissa henkilökohtaiset asunnot ovat pieniä, mutta yhteistiloja paljon enemmän ja paljon monipuolisemmin. Ystäväni tyttären uudessa talossa on ihan yhteiskeittiökin, jos talon asukkaat haluavat laittaa yhdessä ruokaa. On myös kuntosali yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä olisi yhtään sen yksinäisempää ja kurjempaa kuin nytkään? Senkö vuoksi, että vanhana vanhempanne ja isovanhempanne ovat jo kuolleet eivätkä ole enää tukiverkostoanne kuten vielä nyt ovat? Ystävänne, kaverinne ja sisaruksenne ovat kuitenkin olemassa ihan kuten ovat nytkin. Toki osa ihmisistä kuolee jo ennen vanhuusikää. 

Aloittajan pointti oli varmaan se, että yhteiskunta on muuttunut siihen suuntaan, että aitoa yhteisöllisyyttä ei enää somen myötä ole. Ja niinhän se on. Nykynuoret löytävät yhteisönsä Internetistä, ei lähimmäisistä.

Jos nykyään yli puolet miehistä jää lapsettomiksi ja naisistakin kolmasosa, se merkitsee sitä, että tukiverkkoja pitäisi löytyä perheen ulkopuolisesta yhteisöstä, mutta mitään merkkejä tällaisesta kehityssuunnasta ei ole. Eristäytyminen on yhä yleisempää. Myös rakennusinfra yllyttää sitä, ko

Kaverini asui jonkin aikaa nk senioritalossa, kun omassa asunnossaan on oli putkiremontti. Senioritalossa oli niin vuokra-asuntoja kuin omistusasuntojakin. Ehtona oli, että taloudessa on vähintään yksi 50 vuotta täyttänyt. Tässä talossa oli monenlaisia yhteisiä tiloja talon asukkaille. 



Ystäväni tytär muutti hiljattain upouuteen kaupungin vuokra-asuntoon. Tämäkin kerrostalossa (14 krs), jossa monenlaisia yhteistiloja asukkaille. Tiedän muitakin taloja, joissa on varsin pieniä asuntoja, mutta sitten ihan eri tavalla asukkaille tarkoitettuja yhteistiloja kuin esimerkiksi 1950-1980-luvuilla rakennetuissa taloissa.



Nykyinen hallitus muistaakseni koittaa lisätä vanhusten yhteisöllistä asumista. Eli vanhukset, jotka eivät kuitenkaan ole vielä ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa, asuisivat tällaisissa. Yhteistiloja sielläkin ja päiväsaikaan henkilökunta. 



Toisinsanoen vaikka asunnot ovat kooltaan pieniä, yhteisten tilojen määrä on näissä suurempi kuin aiempina vuosikymmeninä. Harva vanhus nytkään asuu asunnossa, jossa hänen lisäkseen asuvat lapset ja kenties vielä lapsenlapsetkin. Moni muuttaa pienempään asuntoon, kun lapset lentävät pesästä. Tai sitten asuvat edelleen isossa asunnossaan, mutta ei siellä silti asu heidän seuranaan ketään muuta. Ei edes vanhuksen omat sisarukset.



Mun mielestäni nykyrakentaminen mahdollistaa yhteisöllisyyden huomattavasti paremmin kuin rakentaminen joskus vuosikymmeniä sitten. Se on sitten eri juttu, jos vanhus -. tai minkä ikäinen tahansa - mieluummin on kopissaan yksin kuin menee muiden seuraan. Mulla on sukuyhteisö, mutta ei tulisi mieleenikään asua aikuisten lasteni kanssa samassa taloudessa. Tai omien vanhempieni. Siskoni luona jouduin nyt loppukesästä asumaan 8 viikkoa kotonani sattuneen vesivahingon vuoksi ja vaikka siskoani rakastankin, olihan se aika rankka pari kuukautta. Oli ihanaa palata OMAAN kotiin. 



 

Otan kantaa vain työn tehokkuuteen. Kun tein vielä lkähitöitä, jouduin heräämään aamulla huomattavasti aikaisemmin kuin etätöissä. Käytännössä se siis tarkoitti, että olin nukkunut vähemmän ja jo valmiiksi nuutunut. Se noin tunti työmatkaan, missä välillä hikoilet päällysvaatteet päällä kulkuvälineessä ja välillä taas vaihtopysäkillä/asemalla värjöttelen sateessa/tuulessa/pakkasessa ei ollut sillä tavalla piristävää, että aikainen aamuherätys olisi sillä jotenkin kompensoitunut. 



Toimistolla menee AINA aikaa työkavereiden väliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Vaihdetaan vähän kuulumisia (varsinkin viikonlopun ja loman jälkeen), käydään yhdessä kahvilla ja lounaalla. Etätöissä siirtyy suoraan kahvimukinsa kanssa työpöydän ääreen ja aloittaa työt. Ei siis toivottele huomenia sähköpostitse tai Teamsissa ja kysele, miten viikonloppu meni jne. Ketään ei etätöissä kiinnosta, kuinka hyvin kukakin pääsi lumipyrystä/lakosta tai jostain muusta syystä kotoa toimistolle. 



Kun työpäivä toimistolla päättyy, lähdetään kotiin. Jos jotain jää kesken, se tehdään seuraavana päivänä. Kotiin lähdetään, koska pitää hakea lapset päiväkodista/viedä koira ulos tms. Etätöissä taas voi hakea lapset päiväkodista/viedä koiran ulos ja jatkaa sen jälkeen vielä loppuun sen homman, mikä jäi kesken. Itseasiassa koiran voi käyttää ulkona vaikka lounastauolla (koska ei tarvitse istua puolta tuntia työkavereiden kanssa työpaikkaruokalassa) , jolloin työpäivän voi lopettaa hyvin silloin, kun päivän hommat on tehty. Eikä sillä kellonlyömällä, kun työaika loppuu. 



Omassa työssani ei makseta palkkaa siitä, kuinka kauan on työpaikalla. Kaikilla hommilla on aina jokin aikataulu ja homman pitää olla valmis deadlineen mennessä. Jos saat homman valmiiksi etuajassa, voit oikein hyvin lähteä vaikka ulos kävelylle tai vaikka kuntosalille sen sijaan, että istut toimistolla surffailemassa netissä tai luet kahvihuoneessa lehteä kelloa vilkuillen,  joko voi lähteä kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Hyväksikäyttöä, syyllistämistä ja kireää tunnelmaa. Silti sitä vuodesta toiseen pitää vain pakko jouluun suostua?! Onko takana joku muille esittäminen vai mikä? Mitään hauskaahan tuo ole. Joku 10 hengen joulu tarkoittaa hirveää työtä 1-2 henkilölle. Muut vain ovat käsi suklaarasialla. 

Mun kohdallani syynä on ollut vain sääli isääni kohtaan. Äiti kun on ollut marttyyriluonne ja valittaisi isälle tyttären pilaamasta joulusta jo ennen joulua, koko joulun ja vielä jonkin aikaa sen jälkeenkin. Mä en asu äitini kanssa, mutta isäni asuu. Nyt 96-vuotiaana äiti on ensimmäistä kertaa niin hönö, ettei se enää edes muista, keiden kaikkien pitäisi olla viettämässä joulua. Ilman joulukuusta ja joulukoristeita äiti ei edes tajuaisi, että ylipäätään on joulu.

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ylihoitajien mukaan jonoksi asti hoitajia tulossa töihin jos erehtyi kritisoimaan toimintaa. Nyt on enää jonoksi asti potilaita...

Niin se maailma muuttuu ylihoitajaiseni.

Mäkin muistan tämän ajoilta, jolloin vielä tein sairaanhoitajan hommia.