Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Lain myötä osaketalossa vuokralla asuva tupakoitsija voi nyt nauttia vain niistä sauhuista, jotka tulevat osakkeenomistajien parvekkeilta. Itse hän ei kuitenkaan saa polttaa, ettei aiheuta naapureilleen savuhaittoja.
😂 Voiko siis pöllömpää lakia olla.
Mä olen tästä niin samaa mieltä! Tulen nyt saamaan perinnönjaossa kerrostalokaksion, jossa tällä hetkellä vuokralaiset. He eivät siis saa tupakoida enää parvekkeella. Jos minä päätän muuttaa siihen asuntoon, niin minä saan. Todennäköisesti nuo vuokralaiset eivät tupakoi enkä tupakoi minäkään, mutta vähän hassua, että tuo parvekkeella tupakoiminen riippuu siitä, kuka asunnossa asuu.
Mä jouduin äidin muistisairauden aikaan käyttämään melatoniinia ja sen lisäksi myös Sedoniumia, joka siis on wanhan kansan valeriaanaa. Alkoi unettomuus nostaa sen verran pahasti verenpainettakin, kun piti kuitenkin töitäkin jaksaa tehdä. Vaikka olikin etätyö, niin parin tunnin yöunilla olin ihan zombi. Lopulta verenpaineet alkoivat olla taas tasoa 230/170 (kerran jo noilla paineilla valtimo revennyt) ja työterveyslääkäri määräsi sitten kunnon unilääkkeet ja käski pistää kännykän yöksi äänettömälle.
Kun työelämä oli vihdoin ohi, niin aika harvoin olen tarvinnut melatonia tai valerianaa. Joskus jostain luin, että useimmilla ihmisillä on nk aikaikkunat, jolloin uni tulee. Jos ei mene nukkumaan silloin, kun on ko aikaikkuna, pyörii vaan sängyssä ja odottaa seuraavaa aikaikkunaa. Mulla ainakin on juuri näin. Olen myös huomannut, että ennen sitä aikaikkunaa mun täytyy saada olla ihan rauhassa. Ei siis muiden ihmisten tapaamista eikä edes puhelimessa puhumista. Siksi laitan aina pari tuntia aikaisemmin kännykän äänettömälle. Tai siis siihen Älä häiritse -tilaan. Ystäväni ja läheiseni tietävät, että noin yleensäkin mulle kannattaa laittaa viestiä Messengerissä. En välttämättä nimittäin kuule, jos jossain kauppakeskuksessa tai liikenteen seassa kännykkäni käsilaukun pohjalla soi. Lisäksi, jos tapaan ystäviäni, niin kännykkä silloinkin em tilassa. Haluan keskittyä siihen ihmiseen, jonka seurassa olen, enkä vastailla puhelimeen tai edes katsoa, kuka soittaa. Vain omien lasteni sekä yhden ystäväni puhelut tulevat läpi silloinkin, kun kännykkäni on Älä häritse -tilassa. Heistä kukaan ei soita mulle vain kyselläkseen, mitä kuuluu tai kertoakseen jonkun asian, minkä voi kertoa ihan hyvin viestinäkin.
Luin nyt ketjun loppuun ja vähän ihmettelen taloyhtiöitä, joissa kaikki asukkaat ovat vain virka-aikaan töissä. Olen asunut kerrostaloissa ja rivitaloissa, mutta yhdessäkään ei ole kaikki aamulla samaan aikaan lähteneet töihin ja palanneet samaan aikaan töistä. Joillain työpaikoilla on jo iät ajat ollut liukuva työaika ja siinä missä yksi mene seitsemäksi töihin, työkaverinsa tulee vasta yhdeksäksi. Viimeiset 6 vuotta etätyökin on ollut ihan tavallista. Mä aloin tehdä etätöitä jo 2013 ja saatoin lounastauolla käydä lähikaupassa tai ulkoiluttamassa koiraa. Eipä tullut kukaan naapuri haukkumaan siitä, että näkivät mut ulkona. Sitäpaitsi kuka nyt oikeasti tietää, mitä naapurinsa ovat ammatiltaan, missä ovat töissä ja millaiset työvuorot on? Toki jos naapurit tulee tutuiksi ja heille kertoo asian, mutta mä tiedän vain kahdesta naapuristani. Toinen on sairaanhoitaja ja toinen lääkäri. Jos näen heitä aamupäivällä ulkona, niin automaattisesti oletan, että ovat joko vapaapäivällä tai menossa iltavuoroon töihin. Ensimmäisenä ei tule mieleen, että olisivat työttömiä. Mitä tulee muihin naapureihini, mistä mä voisin tietää, miksi ovat kotona virka-aikaan? Voihan he olla sairaslomalla, vuorotyössä, vapaapäivällä, lomalla, työkyvyttömyyseläkkeellä, vanhuuseläkkeellä tai työttömiä, mutta mitä väliä? Joistain tosin voi ulkonäöstä päätellä, että taitavat olla jo vanhuuseläkkeellä, mutta toisaalta jotkut eläkeläisetkin käyvät töissä. Mä täytän nyt 65 ja koskaan missään kukaan naapurini ei ole tullut kysymään, missä mä olen töissä. Olen ollut elämäni aikana monissa paikoissa ja asunutkin useammassa paikassa, mutta tuollaisiin kyselijänaapureihin en ole vielä törmännyt.
En lukenut ketjua kuin puoleen väliin. Ketjussa on ehdotettu monia asioita, mutta myös sellaisia, mitkä ei nyt vaan ole pitkäaikaistyöttömälle oikein mahdollisia. Koiran kanssa ulkoilu ei tosiaan maksa mitään - korkeintaan pitää olla kengät ja päällysvaatteet - mutta se koira ei kyllä elä pyhällä hengelläkään. Lisäksi koirasta aiheutuu myös eläinlääkärikuluja ja niitä ei millään yleistuella maksella. Mä olen todennäköisesti ottamassa ensi viikolla iäkkään koiran, koska nykyisellä omistajallaan ei ole enää varaa pitää sitä.
Ketjussa on puhuttu myös vapaaehtoistyöstä sekä esimerkiksi kirjoittamisesta tms. Näissä pitää tänä päivänä olla tarkkana ja varmistaa, että ne todella on sallittu työttömälle eikä katsota, että työtönhän onkin "töissä" tai "yrittäjä". Kirjan kirjoittamisesta noin muuten joku jo kommentoi, että eihän kirjaa ole mikään pakko vielä julkaista. Nk pöytälaatikkokirjoittajia on ollut iät ja ajat ja julkaisseet kirjansa ehkä vasta joskus eläkkeellä tai kun muuten tulee sopiva tilanne. Pöytälaatikkokirjoittamisen ideana on saada päiviinsä mielekästä tekemistä eikä suinkaan tienata rahaa.
Tuo artikkelin Minna on jo viiskymppinen ja ilmeisesti asuu jollain pienellä paikkakunnalla. Kävely- tai fillarimatkan päässä ei välttämättä ole pahemmin mitään ilmaisia harrastusmahdollisuuksia. Kaikki 5 tutkintoa, jotka hän on suorittanut, ovat sellaisia, että ei varmaan ole pienillä paikkakunnilla kysyntää. Ei olisi välttämättä kaupungeissakaan, mutta ei ainakaan pienllä paikkakunnalla. Joten ymmärrän, että töitä ei oikein tahdo löytyä. Ja jos vähäiset ystävät ja kaveritkin asuvat kaukana, niin vaikea käydä edes kyläilemässä.
Mä olen ollut nyt reilun vuoden oloneuvoksena. Ensin 11 kuukautta elelin vain säästöilläni ja viimeiset 2 kuukautta olen ollut työeläkkeellä. Nautin siitä, että ei ole kiire mennä minnekään ja voin tehdä tai olla tekemättä asioita ihan miten minäkin päivänä sattuu huvittamaan. Mutta jos joutuisin päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen miettimään, miten ihmeessä saan rahani riittämään, laskut maksettua ja vielä ruokaakin, niin voisi omakin elämäni muuttua näköalattomaksi. On ihan eri asia elellä nuukasti, tehdä ilmaisjuttuja yms, kun se on oma vapaaehtoinen valinta eikä pakko. Kaurapuuro, tarjousmaksalaatikko tai lantturaasteella jatketut K-Menun sika-nautahauhelihasta tehdyt pihvit maistuu oikein hyvältä, kun tietää, että halutessaan voi seuraavana päivänä käydä ravintolassa syömässä. Kotinurkilla hiippaileminen on oikein mukavaa, kun tietää, että ihan milloin vaan voi kävellä bussipysäkille ja mennä vaikka Helsingin keskustaan johonkin taidenäyttelyyn tms.
Mulla on kavereita, jotka olivat pitkäaikaistyöttömiä ja nyt eläkkeelle päästyäänkin eläke niin pieni, että oikeastaan mikään ei ole muuttunut paremmaksi. Eikä tule koskaan muuttumaankaan.
Vielä tuli tästä mieleen, että jos vuokralaiset olisivat mun tuttujani ja kävisin heillä kyläilemässä, niin minä saisin tupakoida siinä parvekkeella, mutta he eivät (ellen sitten tekisi uutta vuokrasopimusta, jossa salllisin heidän tupakoinnin). Mietin myös sitäkin, että kun nuo vuokralaiset lähestyvät jo yhdeksääkymppiä ja tuskin enää kovin montaa vuotta ko asunnossa asuvat, niin entä, jos annan jonkun tutun asua siinä siten, että ei tehdä mitään mitään vuokrasopimusta eikä hän maksa mulle vuokraakaan (maksaisi ehkä suoraan vaan yhtiövastikkeet), niin ilmeisesti hänkin saisi tupakoida parvekkeella. Tuo tupakointikieltohan liittyy vain asuinhuoneiston vuokrauksesta annettuun lakiin.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/