Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Mä rakensin jo aikoinaan taloni ikääntymistä ajatellen esteettömäksi, mm. leveät ovet ja irroitettavat kynnykset, pesutiloihin mahtuu apuvälineillä, luiskille ja kaiteille on varaukset valmiina. Kaikki normaalin arjen vaatimat päivittäiset toimet onnistuvat samassa tasossa.

 

Normaaliarki voi joutua koetukselle jo ihan siksi että esim. jalka on kipsissä ja käsivoimien vuoksi kyynärsauvojen käyttö ei onnistu vaan tarvitaan kävelytelinettä tai peräti pyörätuolia.

No just tämä. Tai- kuten jo aiemmin kirjoitin - niin jos liikkuu kyynärsauvojen kanssa, niin kädet on sitten kiinni kyynärsauvoissa. Mä kuvittelin ennen polvileikkauksiani olevani "jalaton", mutta mähän olinkin "kädetön". Kyllä mä sauvojen kanssa kävelemään pystyin, mutta milläs sitten samaan aikaan siirrät vaikka maitotölkin paikasta A paikkaan B,. jos tarvitset molemmat kätesi niihin sauvoihin. Mulla ei ainakaan suu ole niin iso, että hampaiden välissä olisi maitotölkin voinut siirtää. Joten suunnittelin jo sen jälkeen keittiöni ihan uusiksi. Mulla on tässä asunnossa 2 kylpyhuonetta. Toinen yläkerrassa ja toinen alakerrassa. Yleensä käytän yläkerran kylppäriä. Mutta mulla on jo äidiltä jäänyt suihkutuoli siellä alakerran kylppärissä. Pyykinkuivaustelineen voi siirtää siitä kylppäristä vaikka keittiön nurkkaan ja hyvin mahtuu vaikka hoitajankin avustuksella käymään suihkussa. 

Mun mielestä näitä asioita kannattaisi omassa kodissaan miettiä jo viimeistään silloin, kun eläkeikä alkaa. Ei se tarkoita, että just sillä sekunnilla pitäisi laittaa asunto myyntiin ja ostaa joku muu asunto.  Vaan selvittää, millaisia ratkaisuja on olemassa, JOS meneekin huonompaan kuntoon eikä lähdekään tästä elämästä nk saappaat jalassa. Ensi viikolla mun isälle on tulossa tällaisiin juttuihin erikoistunut fyssari kotikäynnille ja hän osaa varmaan kertoa parhaiten, mitä muuta isällä voisi siellä kodissaan vielä olla.  Mä olen aina ollut ratkaisukeskeinen ihminen, mutta jos mun tietotaitoni ei johonkin riitä, en pidä ongelmana kysyä ammattilaisilta. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Eihän omakotitalosta ole pakko luopua, jos siellä pärjää vanhanakin. Etukäteen voi miettiä, pärjääkö talossa rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. Kylpyhuoneen voi remontoida esteettömäksi, jos se nyt ei ole sellainen. 96v isäni asuu kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa ja hommasi sinne joitakin vuosia sitten porrashissin. Menee siis istuen kerrosten välillä. Maksoi noin 12 000 €. Nyt vasta alkaa olla hankaluuksia, kun ei meinaa pysyä jaloillaan enää ollenkaan. 
Eräs läheiseni eli yli 90-vuotiaaksi ja vain viimeiset 3 elinviikkoaan oli sairaalassa saattohoidossa. Omakotitalo oli yksikerroksinen eli ei ollut kuin muutama rappunen etuoven edessä. Pihan puolelta ei ollut rappusia ollenkaan. Asui siis pääkaaupunkiseudulla ja kyllä on tarjolla vaikka minkälaisia palveluita mm lumitöihin ja nurmikon leikkaamiseen. Pihassa hänellä oli mm marjapensaita ja perennoja. Kannattaa siis miettiä, millaisiin asioihin, joita nyt tekee itse,  tarvitsee ostopalveluita sitten, kun ei enää pysty. Jos asuu paikassa, jossa sellaisia palveluita on saatavilla ja rahatkin sellaiseen riittää, niin ei kerrostaloon muuttaminen ole mikään välttämättömyys. 

Miksi muutoksen pitäisi olla välttämättömyys?

Minusta muutos on enemmän mahdollisuus kuin välttämätön paha. On hienoa haaveilla vanhanakin siitä että kaiken ei tarvitse olla kuin joskus silloin kun olin nuori. Haaveet on tietysti erilaisia eri elämän vaiheissa enkä minä aikakaan ajattele että jokaisessa vaiheessa omakotitalo olisi se ihanteellisin asumismuoto.

No on tietenkin eri asia, jos haluaa muuttaa omakotitalosta kerrostaloon. Sama kuin se, että ei koskaan edes halua omakotitaloa. Mä haaveilin joskus vuosikymmeniä sitten muutosta maaseudulle johonkin omakotitaloon, mutta mulla ei ole koskaan ollut edes ajokorttia. Lisäksi sairastuin jo 34-vuotiaana nivelreumaan, niin tiesin heti, että sen haaveen voin lopullisesti unohtaa. Aivan kuten senkin, että tulisin pääsemään sairaanhoitajan hommista vanhuuseläkkeelle. 

Mä olen asunut puolet elämästäni kerrostalossa ja puolet rivitalossa. Toistaiseksi tykkään asua rivarissa. Jos hyvin käy, ei tästä tarvitse koskaan minnekään muuttaakaan. Isäni asuu tässä samassa taloyhtiössä ja hänen kauttaan olen nähnyt, millaisia kaikkia apuvälineitä ja muita ratkaisuja on olemassa. Palveluiden hankkimisessa on ollut melkoinen jääräpää, mutta kun olen lopulta saanut taivuteltua ottamaan niin Cittarin kotiinkuljetuksen kuin siivouspalvelunkin, on ollut tosi tyytyväinen. Varmaan joutuu hankkimaan nyt vähän lisääkin palveluita, kun jalat ei oikein enää kanna. Siskoni aiemmin kuskasi isää autolla parturiin, mutta nyt viimeksi vähän googletti ja löysi parturin, joka tekee kotikäyntejä. Mulle tehtiin vuosina 2018 ja 2019 polviin tekonivelleikkaukset ja kun kuljin leikkausten jälkeen kyynärsauvojen kanssa, niin opin huomaamaan kodissani monta kohtaa, mikä voisi olla järkevämminkin. Lähinnä keittiössä. No eipä sitten muuta kuin keittiöremppa. 

Mitä tulee joidenkin mainitsemaan tavaramäärään, niin mä aloitin nk kuolinsiivouksen tekemisen jo jonkin aikaa sitten ja se jatkuu edelleen. En ole ihan vielä eläkkeellä, mutta jättäydyin pois työelämästä ja viime syksynä. Tarkoitus karsia pois kaikki sellainen, mitä en enää tarvitse. Olohuoneen isot ja painavat massiivipuuta olevat huonekalut vaihtuivat pienempiin ja kevyempiin. Kaikki vielä siten, että robotti-imuri mahtuu surraamaan huonekalujen alla. Satoja kirjojakin lähti roskiin.  Ja kaikki LP-levyt...eihän mulla ole pariinkymmeneen vuoteen edes ollut levysoitinta.  Äidin kuoleman jälkeen isäkin yritti vähän vastaavaa tehdä, mutta olisi sitten työntänyt tavaroitaan mulle ja siskolleni. Mä otin jotain, jos mun kavereistani löytyi joku, jolla olisi sellaiselle käyttöä. Ollaan siskoni kanssa jo sovittu, että kun tulee aika tyhjentää vanhempieni asunto, niin ensin me mennään sinne ja katsotaan, oisko jotain, mitä haluttaisiin. Mä tiedän jo nyt, että siellä on vain 6 kpl kristallisia Muranon lasitehtaan viinilaseja, jotka haluaisin. Mutta koska siskollani on samaa sarjaa toiset 6 kpl, niin pitäköön nekin, niin saa täyden tusinan. Sen jälkeen vuorossa on vanhempieni lapsenlapset. Ottakoot mitä haluavat. Kun se on tehty, palkataan joku firma, joka tyhjentää asunnosta loput. .

Aikanaan - tuskin menee kovin montaa vuotta - tulen perimään tilavan ja valoisan kerrostalokaksion. Siinä vaiheessa sitten mietin, muutanko siihen itse vai annanko vuokralaisten jatkaa siinä asumista. Tosin ne vuokralaisetkin on jo niin vanhoja, että saattavat kuolla ennen isää. Ei olla koskaan puhuttu siitä, myykö isä sen asunnon sitten vai etsiikö uuden vuokralaisen. 

 

Eihän omakotitalosta ole pakko luopua, jos siellä pärjää vanhanakin. Etukäteen voi miettiä, pärjääkö talossa rollaattorin tai pyörätuolin kanssa. Kylpyhuoneen voi remontoida esteettömäksi, jos se nyt ei ole sellainen. 96v isäni asuu kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa ja hommasi sinne joitakin vuosia sitten porrashissin. Menee siis istuen kerrosten välillä. Maksoi noin 12 000 €. Nyt vasta alkaa olla hankaluuksia, kun ei meinaa pysyä jaloillaan enää ollenkaan. 
Eräs läheiseni eli yli 90-vuotiaaksi ja vain viimeiset 3 elinviikkoaan oli sairaalassa saattohoidossa. Omakotitalo oli yksikerroksinen eli ei ollut kuin muutama rappunen etuoven edessä. Pihan puolelta ei ollut rappusia ollenkaan. Asui siis pääkaaupunkiseudulla ja kyllä on tarjolla vaikka minkälaisia palveluita mm lumitöihin ja nurmikon leikkaamiseen. Pihassa hänellä oli mm marjapensaita ja perennoja. Kannattaa siis miettiä, millaisiin asioihin, joita nyt tekee itse,  tarvitsee ostopalveluita sitten, kun ei enää pysty. Jos asuu paikassa, jossa sellaisia palveluita on saatavilla ja rahatkin sellaiseen riittää, niin ei kerrostaloon muuttaminen ole mikään välttämättömyys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi luopua omakotitalosta ja muuttaa kerrostaloon? Suurin osa vanhuksista ei tarvitse mitään kotiapua ja pystyy elämään lähestulkoon elämänsä loppuun asti ns. omassa kodissa, keskimääräinen sairaalassa-/hoitolaitoksessaoloaika ennen kuolemaa on alle 2 vko. 

Pihatalkkari on halpa hankinta, kulut saa kotitalousvähennykseen.

Pihatalkkari ei tee liikuntakyvyttömän vanhuksen omakotitalosta esteetöntä eikä soita ambulanssia.

No ei kyllä noita tee kerrostalossa huoltoyhtiö tai isännöitsijäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö teille syntynyt lapsuudessa ystävyyssuhteita? Jos syntyi, mihin ne katosi? Itsellä monta ystävää ihan lapsuuden ja nuoruuden ajoilta, ja edelleen nähdään. Sitten on muutama myöhempien opiskeluiden, harrastuksen tai työn kautta tullut ystävä. 

No me muutettiin toiseen paikkaan just silloin, kun siirryin kansakoulusta oppikouluun. Siihen aikaan ei ollut tapana, että lapset olisi saaneet soitella noin vaan kavereile vain kyselläkseen kuulumisia. Oppikouluaikana sai uusia ystäviä, mutta monet niistäkin sitten jäi,  kun muutettiin lapsuudenkodista kuka minnekin. Ystävyyden ylläpitäminen pelkästään puhelinsoitoin ja kirjein ei oikein onnistunut. Varsinkin, kun elettiin vielä lankapuhelinten aikaa. Lukioaikainen hyvä ystäväni muutti moneksi vuodeksi Chileen ja kaukopuhelut olisi maksaneet niin maltaita, että aikamme kirjoiteltiin toisillemme kirjeitä, mutta sitten sekin ystävyys hiipui omaan mahdottomuuteensa. Sama homma oli opiskeluaikana syntyneiden ystävyyssuhteiden kanssa. Tosin ei niitä varsinaisia ystävyyssuhteita kovin montaa syntynyt, suurin osa oli kavereita. Työpaikoilla sama juttu. Itseasiassa työelämästä olen löytänyt vain yhden ystävän, joka siis on ystäväni edelleen. Netti ja erilaiset viestipalvelut ovat mahdollistaneet ystävyyden ylläpitämisen ilman tapaamistakin. Ja moni noista elämästäni kadonneista nuoruusvuosien ystävistäni onkin netin kautta palanneet elämääni, mutta vuosikymmenten tauko on muuttanut suhteen kaverisuhteeksi.