Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Halua voisi olla lisätä sitä avohoitoa ja erityisesti kotihoitoa. Niitä työntekijöitä jotka haluaa työskennellä kotihoidossa ei vain tahdo löytyä. Enkä usko että siihen tulee kovin nopeasti muutosta. Toki kun pulaa on kaikesta jatkohoidosta ei riittävästi löydy työntekijöitä jolla lisättäisiin sitä intervallihoitoa tai tehostettua asumispalvelua tai esim. perusterveydenhuollon osastohoitoa.

Mä olen aika usein miettinyt, mistä tämä johtuu. Tosin mulle jo nuorena sairaanhoitajana kasarilla sanottiin (olin ollut kotisairaanhoidossa ja sitten vanhainkodissa töissä), että mun koulutukseni menee kyllä ihan hukkaan, jos jään sinne mummoja ja pappoja hoitamaan. Eli jo silloin asenne oli vähän se, että vanhustenhoitoon nyt ei ainakaan kannata jämähtää. Niinpä mäkin lähdin sieltä erikoissairaanhoidon puolelle. 



Maailma on muuttunut paljon näinä vuosikymmeninä ja voi olla, että nykyisin eri ikäiset ovat vähemmän toistensa kanssa tekemisissä kuin ennen. Tenit jäävät mieluummin kotiin kuin lähtevät mukaan mummolaan. Sukujuhliakaan ei pahemmin vietetä. Yhteisiä jouluja jne. Vanhukset ovat outoja ja ehkä jollain tavalla vähän pelottaviakin. Ja ainakin se on satavarmaa, että niiden seurassa on teinin mielestä tylsää. Puhuvat asioista, jotka tapahtuivat kauan ennenkuin teini oli vielä edes pilkkeenä isänsä silmäkulmassa. Puhuvat ihmisistä, joista teinillä ei ole hajuakaan, ketä nämä olivat. Jos jotain tuoreempaa asiaa koittaa ottaa puheeksi, niin loppputulos on aina se, että kyllä vaan ennen oli kaikki niin paljon paremmin. Isovanhemmisa saattaa olla ihan kivat lapsuusmuistot, mutta sitten tilanne muuttuu, kun isovanhemmat muuttuvat raihnaisiksi. Kenties kärttyisiksikin. Itsepäisemmiksi. 



Yksi takuuvarma asia mielestäni on se, että jo vuosia on ollut kummallinen lähihoitajien mollaamis- ja halveksuntamentaliteetti. Että on luuseri, jos opiskelee lähihoitajaksi ja vieläpä vanhustenhoitoon. Eikös nyt mihinkään parempaan pysty kuin vanhusten vaippoja vaihtamaan, häh? Kun mä kasarilla opiskelin sairaanhoitajaksi, ei ollut mitään hävettävää, jos oli apuhoitaja/perushoitaja. Ei ole mikään ihme, jos tuo koulutus ja työ ei oikein motivoi nuoria. Vielä, kun tähän lisää sen, millaista somen mukaan hyvän elämän pitäisi olla, hoivatyö vanhustenhoidossa on siitä elämästä yhtä kaukana kuin itä on lännestä.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän intervallihoitoa on edelleen. Aikaisempaan verrattuna vain hoitajia nykyisin esim. kotihoidossa on aikaisempaa vähemmän samoin tehostettuja asumispalvelupaikkoja, mutta heikkokuntoisia vanhuksia entistä enemmän.

Mutta niitä intervallihoitopaikkoja on liian vähän tarpeeseen nähden. Sen vuoksi vanhukset, jotka eivät tarvitse sairaanhoitoa, jumittuvat terveydenhuollon päivystyksiin. Tai vaikka tulosyynä olisikin ollut esimerkiksi virtsatieinfektio, diagnoosin ja lääkityksen aloittamisen jälkeen voisi siirtyä intervallihoitopaikkaan, jos sekavuuden vuoksi ei voi olla yksin kotona. 

Ihan kaikkia jatkohoitopaikkoja on tarpeeseen nähden liian vähän. Ne on aikaisemmasta jopa vähentyneet, tarve sen sijaan päinvastoin kasvanut.

Näinhän se on. Muistan, kun aikoinaan laitoshoidon sijasta pyrittiin saamaan kaikki vähänkään kynnellekykenevät kotihoitoon. Koski niin vanhustenhoitoa kuin psykiatrista laitoshoitoakin. Ideana alussa ihan hyvä. Ongelma vaan oli, ettei avohoidon resursseja lisätty siinä määrin kuin olisi ollut tarpeellista. Psykan puolella iskettiin resepti kouraan ja sanottiin, että koitahan pärjätä. Vanhustenhuollossa ei ollut edes reseptiä, mutta muuten sama juttu. Avohoito on ajatuksena hyvä, mutta jos se on synonyymi hoidotta jättämiselle tai riittämättömälle hoidolle, sitten se on huono.

Nro 74: "Äidilläni on samaa vikaa ja lääkärit määrää lääkkeitä kun äiti on kuullut jollain sukulaisella jonkun sairauden niin hänelläkin on tietysti se. Mitään ei tutkita ja saa ihan mitä vain pyytää. Koita keski-ikäisenä saada jotain tutkimuksia viivyteltyäsi pahenevien oireiden kanssa muutaman vuoden ja saada apua niin sanotaan vaan että on psykiatrian tarpeessa, olet masentunut ja huomionhakuinen. Noita mummoja kyllä kohdellaan kuin kuninkaallisia ja kuunnellaan ja testataan joka kerta pitkän kaavan mukaan eikä mitään löydetä ja silti saa lääkkeet ihan mihin nyt vain keksii pyytää."

Mulla on kokemusta tuostakin :) Kun vanhempani ovat aina tottuneet asioimaan yksityislääkäreillä, joka vaivaan tietenkin piti valita juuri sen alan erikoislääkäri. Nämä lääkärit sitten hoitivat vain sitä yhtä oiretta kiinnittämättä lainkaan huomiota kokonaisuuteen. Parhammillaan - tai siis pahimmillaan - äidilläni oli säännöllisesti käytettäviä lääkkeitä 15. Hyvin usein uusi lääke oli määrätty oireeseen, joka oli jonkun muun lääkkeen sivuvaikutus. Nyt ovat onneksi jo kymmenkunta vuotta käyneet samalla yleislääkärillä. Ihan ensimmäisenä tämä lääkäri vähensi äitini lääkkeiden määrää. Ja mitä tapahtui? Äitini alkoi voida huomattavasti paremmin kuin aiemmin. Nyt äidillä on enää 3 lääkettä, joita käyttää säännöllisesti. Mun mielestä erityisesti vanhuksilla olisi hyvä olla nk omalääkäri. Että olisi aina se sama lääkäri. Harmi vaan, että varsinkin terveyskeskuksissa lääkärit vaihtuvat usein ja vaikka olisikin nimetty omalääkäri, se voi silti olla joka käyntikerta kuitenkin eri lääkäri. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän intervallihoitoa on edelleen. Aikaisempaan verrattuna vain hoitajia nykyisin esim. kotihoidossa on aikaisempaa vähemmän samoin tehostettuja asumispalvelupaikkoja, mutta heikkokuntoisia vanhuksia entistä enemmän.

Mutta niitä intervallihoitopaikkoja on liian vähän tarpeeseen nähden. Sen vuoksi vanhukset, jotka eivät tarvitse sairaanhoitoa, jumittuvat terveydenhuollon päivystyksiin. Tai vaikka tulosyynä olisikin ollut esimerkiksi virtsatieinfektio, diagnoosin ja lääkityksen aloittamisen jälkeen voisi siirtyä intervallihoitopaikkaan, jos sekavuuden vuoksi ei voi olla yksin kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitajapulasta jauhetaan vaikka todellisuudessa ei ole rahaa palkata tarpeeksi. Palkkamenot paisuisivat tähtiin eikä yhteiskunnalla ole siihen varaa. Palkansaajat maksavat jo nyt maailmankorkeimpaan kuuluvaa verorasitusta. Millä ihmiset elävät ja elättävät perheensä. Jos tuloverot ja arvonlisä ym verot vielä nousevat.

Tuokin on totta. Jos jostain ulkoavaruudesta putkahtaisi nyt vaikkapa 10 000 suomea puhuvaa koulutettua ja kokenutta hoitajaa, hyvinvointialueilla olisi edelleen samat säästöpaineet. Ehkäpä hoitoalan koulutuspaikkojen määrään ei ole tehty mitään merkittäviä muutoksia juuri siksi, että on tiedetty, ettei niitä kaikkia voisi sitten edes palkata, koska rahat ei riitä.