Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoidon ja sosiaslipuolen välillä on edelleen ero. Sitä kai piti yhtenäistää soteuudistuksella mutta toisin kävi. Ongelma on se että ensin vähennettiin niitä vanhuspuolen palveluita nyt sitten terveyspuilen palvluita. Vanhusten määrä taas on päinvastoin lisääntynyt.

Ihanteellistahan olisi jos vanhus voisi siirtyä suoraan päivystyksestä sinne minne hän kuntonsa puolesta kuuluu, mutta kun niitä palvrluita nykyään jokatapauksessa jonotetaan kun paikkoja ei ole sen paremmin kotihoidossa kuin asumispalveluissa.

Käytännöt vaihtele hyvinkin paljon täällä jossa monta kuntaa/kaupunkia vastasi itse palveluista kun nyt niistä vastaa yksi iso organisaatio. Kun organisaatio on riittävän suuri ei henkilöt jotka päätöksiä tekee välttämättä tiedä miten palvelu oikeasti jossain peräkylällä toimii. Kun siitä vastasi kunta alue oli ehkä helpommin hallittavissa.

Aamen!

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ottamatta kantaa tähän nimenomaiseen tapaukseen,  niin Suomessa päivystyksistä on tullut eräänlainen turvasatama.  Muistan kasarilta Meilahden sairaalassa,  kun hämmästeltiin potilaan olleen 12 tuntia päivystyksessä ennenkuin siirtyi sieltä eteenpäin.  Nykyisin on ihan normaalia,  että päivystyksessä ollaan jopa vuorokausia.  Osa näistä ei edes tarvitse mitään sairaanhoitoa vaan lähinnä hoivaa ja huolenpitoa.  Tutkimukset on tehty,  mitään hoidettavaa kuten esimerkiksi lonkkamurtuma ei löytynyt,  mutta koska potilas ei pärjää yksin kotonakaan,  jää päivystykseen.  Ehkä tarvittaisiin tällaisia potilaita varten joku ihan muu odottelupaikka kuin päivystykset? Paikka,  jossa olisi valvontaa sen verran,  että muistisairas ei ulos pakkaseenkaan lähtisi,  ja missä autettaisiin tarvittaessa vessaan,  annettaisiin ruokaa jne. Ja päivystykset olisi vain lääketieteellisesti kiireellisiä asioita varten?  Tosin tämäkin tietenkin maksaa,  mutta onko päivystysten ruuhkauttaminen sitten jotenkin taloudellisesti järkevämpää?

Tarkoitus olisi saada vanhukset siirrettyä jatkohoitoon. Nyt vaan paikkoja ei enää ole eli hoidon porrastus ei toimi. Turku perustaa uuden ympärivuorokautisen yksikön ja ostaa paikkoja. Siellä on lakkautettu aluesairaalat kokonaan. Ei tähän auta mikään päivystyksen päiväkoti.

Olen samaa mieltä päivystyksen päiväkodista,  mutta päivystyksissä ei pitäisi makuuttaa potilaita,  jotka eivät enää lääketieteellisiä akuutteja tutkimuksia tai hoitoja tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonompaan suuntaan on menty. Lähihoitajat leikkii sairaanhoitajia, sairaanhoitajat esittää lääkäreitä. Lääkärit eivät tee mitään eivätkä tiedä mitään. Hirveä pelko ja hätä tulee, jos pitäisi lähettää potilas erikoissairaanhoitoon.  Suomessa ei olisi yhtään ainutta lääkäriä, jos he joutuisivat oikeasti vastuuseen virheistään ja tekemättäjättämisistään

.  Ja apteekin farmaseutit yrittävät hoitaa apua hakevia sairaita. 

Tämä! Lisäksi lääkärit vaihtuu koko ajan. Kahta kertaa ei samaa naamaa näe ainakaan perusterveydenhuollossa, jos edes näkee lääkärin naamaa kun etänä pelkkiä potilaspapereita katsomalla nykyään säästösyistä hoidetaan. Ennen oli tärkeää nähdä potilas tilanteen selvittämiseksi, nyt vaan sohelletaan jotain lääkemuutoksia etänä yhtääb seuraamatta mitä vaikutuksia niistä tulee, ja häivytään seuraavaan paikkaan ettei vaan tarvitse vastata seurauksista.

Lääkärit vaihtuu perusterveydenhuollossa,  koska perusterveydenhuolto kuuluu osana lääkäreiden opintoihin. Mulla oli aivan ihana nuori omalääkäri terveyskeskuksessa,  mutta tottakai tiesin,  että on vain aikansa ja sitten lähtee erikoistumaan ja luomaan omaa uraansa.  Aika harva lääkäri haluaa olla koko työuransa terveyskeskuksessa töissä. Jos erikoistuukin yleislääketieteeseen,  niin paremmat liksat ja työolot on silloin jossain yksityisellä.  

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ottamatta kantaa tähän nimenomaiseen tapaukseen,  niin Suomessa päivystyksistä on tullut eräänlainen turvasatama.  Muistan kasarilta Meilahden sairaalassa,  kun hämmästeltiin potilaan olleen 12 tuntia päivystyksessä ennenkuin siirtyi sieltä eteenpäin.  Nykyisin on ihan normaalia,  että päivystyksessä ollaan jopa vuorokausia.  Osa näistä ei edes tarvitse mitään sairaanhoitoa vaan lähinnä hoivaa ja huolenpitoa.  Tutkimukset on tehty,  mitään hoidettavaa kuten esimerkiksi lonkkamurtuma ei löytynyt,  mutta koska potilas ei pärjää yksin kotonakaan,  jää päivystykseen.  Ehkä tarvittaisiin tällaisia potilaita varten joku ihan muu odottelupaikka kuin päivystykset? Paikka,  jossa olisi valvontaa sen verran,  että muistisairas ei ulos pakkaseenkaan lähtisi,  ja missä autettaisiin tarvittaessa vessaan,  annettaisiin ruokaa jne. Ja päivystykset olisi vain lääketieteellisesti kiireellisiä asioita varten?  Tosin tämäkin tietenkin maksaa,  mutta onko päivystysten ruuhkauttaminen sitten jotenkin taloudellisesti järkevämpää?

Nythän näitä pyritään siirtämään osastoille esisihaisesti terveyskeskukseen. Täällä tosin palveluverkkouudistuksen myötä nimenomaan näitä paikkoja ollaan vähentämässä. Paikanodottajia on kuitenkin jo terveyskeskussia nyt lähes 100. Sen lisäksi paikanodottajia on tietysti myös kotona. Heille jatkohoitopaikkoja ei ole eikä kotihoidollakaan resusseja aloittaa palvelua.

No näinpä.  Kun mä kasarilla olin vuoden verran vanhainkodissa töissä,  se kuului siihen aikaan kaupungin sosiaaliviraston alaisuuteen. Joo,  siellä oli vanhuksia,  joilla kyllä oli jotain läkityksiäkin,  mutta toimintaperiaate oli ihan muuta kuin kaupungin terveysviraston alaisissa yksiköissä.  Sitä ennen olin kotisairaanhoidossa töissä ja vaikka kotipalvelun toimipiste olikin samoissa tiloissa terveyskeskuksessa kotisairaanhoidon kanssa,  ihan eri virastojen alaisuuteen kuuluttiin.  Mutta oli erittäin selvää,  mikä kuului kenellekin.  Ja tosiaan sinne vanhainkotiin tuli välillä sairaalasta vanhuksia,  mutta vain siksi aikaa,  että pärjäsivät taas kotona joko omaisten ja/tai kotihoidon/kotisairaanhoidon avulla.  

En mä väitä,  että vanha systeemi olisi ollut parempi,  mutta ainakin oli selkeä ero sairaanhoidon ja hoivan välillä.  Jos ei ollut enää tarvetta sairaanhoitoon,  siirtyi terveydenhuollon puolelta sosiaalihuollon puolelle.  

Ottamatta kantaa tähän nimenomaiseen tapaukseen,  niin Suomessa päivystyksistä on tullut eräänlainen turvasatama.  Muistan kasarilta Meilahden sairaalassa,  kun hämmästeltiin potilaan olleen 12 tuntia päivystyksessä ennenkuin siirtyi sieltä eteenpäin.  Nykyisin on ihan normaalia,  että päivystyksessä ollaan jopa vuorokausia.  Osa näistä ei edes tarvitse mitään sairaanhoitoa vaan lähinnä hoivaa ja huolenpitoa.  Tutkimukset on tehty,  mitään hoidettavaa kuten esimerkiksi lonkkamurtuma ei löytynyt,  mutta koska potilas ei pärjää yksin kotonakaan,  jää päivystykseen.  Ehkä tarvittaisiin tällaisia potilaita varten joku ihan muu odottelupaikka kuin päivystykset? Paikka,  jossa olisi valvontaa sen verran,  että muistisairas ei ulos pakkaseenkaan lähtisi,  ja missä autettaisiin tarvittaessa vessaan,  annettaisiin ruokaa jne. Ja päivystykset olisi vain lääketieteellisesti kiireellisiä asioita varten?  Tosin tämäkin tietenkin maksaa,  mutta onko päivystysten ruuhkauttaminen sitten jotenkin taloudellisesti järkevämpää?