Reipas ja tunnollinen lammas

Valitse jompikumpi.  On väärin molempia kohtaan,  jos yrität olla molempien kanssa samaan aikaan.  Petät molempia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensiapu ja päivystys on nykyisin useinkin ihan sama asia. Perusterveydenhuollon osalta puhutaa yleensä kiirevastaanotosta ei päivystyksestä.

No ei ole. Ei vaikka olisivat fyysisesti samassa paikassakin. 

No tämä! Miettikää, jos ensiapuun jonottaisit päivystyksessä flunssaoireisten kanssa. Mitäs ensiapua se on? 

No kyllä se asiakkaan näkökulmasta on sama paikka. Siellä, missä olen itse ollut, on nimenomaan kaikki kiireelliset menneet jonon ohi. Samat hoitajat ja lääkärit hoitavat kaikki.

Juuri näin.  Olen elänyt ajan,  jolloin terveyskeskuksissa oli vielä päivystykset.  Niihin mentiin ei-henkeä-uhkaavien vaivojen vuoksi. Ei niihin päivystyksiin viety sydäninfarktin saaneita.  

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla on pää kuvattu päivystyksessä, kun kaaduin ja löin pääni katukiveykseen. Hyvä, että kuvasivat. Löytyi vähäinen aivoverenvuoto ja olin valvontaosastolla yö yli.

Ei kuvattu vaan päivystysosastolla. Päivystys on se paikka, josta sut ohjataan eteenpäin tarvittaessa. Olet siellä korvatulehduksesta kärsivien lasten ja tikattavan haavan saaneiden kanssa. 

Tai sairaalan ensiavussa. Taitaa aika monella menevän sekaisin nyt päivystys, osasto, ensiapu, sairaala, terveyskeskus ja poliklinikat. 

Eikä ihme. Harva maallikko tietää, mitä eroa on päivystyspoliklinikalla ja päivystysosastolla. Ta  yhteispäivystyksisdä, milloin on missäkin. Joissain paikoissa on esimerkiksi CT-laite päivystyksen yhteydessä,  vaikka sellainen on myös röntgenissä. Ja jos sua kärrätään sängyllä tutkimukseen,  niin kattoon tuijottamalla et kyllä välttämättä tiedä, missä yksikössä milloinkin olet.  Varsinkin,  jos olet ensimmäistä kertaa .

Mä olin joulukuussa 2012 Peijaksessa.  Ensin 

terveyskeskuspäivystyksessä ja sitten mut siirrettiin sieltä toiseen huoneeseen ja olinkin jo HUS:issa eli erikoissairaanhoidossa. Pitäisikö tavallisen kansalaisen tietää, missä hallintohimmelin osassa milloinkin on tai missä omaisensa on?

No ei tyietenkään, mutta jos väittää jotakin ja/tai ottaa kantaa tasolla kyllä tuossa nyt toimittiin väärin, ajattelisin että tietäisi mistä puhuu. 

Eli sun mielestä vain sote-alan ammattilaiset tai muuten hallintohimmelin tuntevat saavat keskustella aiheesta? Mä taas pidän tärkeänä sitä,  että maallikotkin voivat esittää kysymyksiä ja mielipiteitään.  Koska jos vähättelyn ja nälvimisen sijasta vastataan asiallisesti,  niin heilläkin on sitten enemmän tietoa asiasta. 

Moni vanhuksen omainen on ihan oikeasti täysin pihalla siitä,  miten sote tänä päivänä toimii.  Kukaan ei kerro,  itse pitäisi osata selvittää.  Mun sisko toivoo,  että hoitaisin isänkin asiat kuten hoidin äidinkin asiat,  koska mä kuitenkin aika hyvin tunnen sote-alan ja jopa siihen liittyvän lainsäädännönkin. Kaikki eivät alaa tunne ja moni ei edes tiedä,  miten alkaisi asioita selvittämään.  AI ehkä tulee auttamaan tässäkin asiassa.  Ainakin toivottavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla on pää kuvattu päivystyksessä, kun kaaduin ja löin pääni katukiveykseen. Hyvä, että kuvasivat. Löytyi vähäinen aivoverenvuoto ja olin valvontaosastolla yö yli.

Ei kuvattu vaan päivystysosastolla. Päivystys on se paikka, josta sut ohjataan eteenpäin tarvittaessa. Olet siellä korvatulehduksesta kärsivien lasten ja tikattavan haavan saaneiden kanssa. 

Tai sairaalan ensiavussa. Taitaa aika monella menevän sekaisin nyt päivystys, osasto, ensiapu, sairaala, terveyskeskus ja poliklinikat. 

Eikä ihme. Harva maallikko tietää, mitä eroa on päivystyspoliklinikalla ja päivystysosastolla. Ta  yhteispäivystyksisdä, milloin on missäkin. Joissain paikoissa on esimerkiksi CT-laite päivystyksen yhteydessä,  vaikka sellainen on myös röntgenissä. Ja jos sua kärrätään sängyllä tutkimukseen,  niin kattoon tuijottamalla et kyllä välttämättä tiedä, missä yksikössä milloinkin olet.  Varsinkin,  jos olet ensimmäistä kertaa .

Mä olin joulukuussa 2012 Peijaksessa.  Ensin 

terveyskeskuspäivystyksessä ja sitten mut siirrettiin sieltä toiseen huoneeseen ja olinkin jo HUS:issa eli erikoissairaanhoidossa. Pitäisikö tavallisen kansalaisen tietää, missä hallintohimmelin osassa milloinkin on tai missä omaisensa on?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ottamatta kantaa tähän nimenomaiseen tapaukseen,  niin Suomessa päivystyksistä on tullut eräänlainen turvasatama.  Muistan kasarilta Meilahden sairaalassa,  kun hämmästeltiin potilaan olleen 12 tuntia päivystyksessä ennenkuin siirtyi sieltä eteenpäin.  Nykyisin on ihan normaalia,  että päivystyksessä ollaan jopa vuorokausia.  Osa näistä ei edes tarvitse mitään sairaanhoitoa vaan lähinnä hoivaa ja huolenpitoa.  Tutkimukset on tehty,  mitään hoidettavaa kuten esimerkiksi lonkkamurtuma ei löytynyt,  mutta koska potilas ei pärjää yksin kotonakaan,  jää päivystykseen.  Ehkä tarvittaisiin tällaisia potilaita varten joku ihan muu odottelupaikka kuin päivystykset? Paikka,  jossa olisi valvontaa sen verran,  että muistisairas ei ulos pakkaseenkaan lähtisi,  ja missä autettaisiin tarvittaessa vessaan,  annettaisiin ruokaa jne. Ja päivystykset olisi vain lääketieteellisesti kiireellisiä asioita varten?  Tosin tämäkin tietenkin maksaa,  mutta onko päivystysten ruuhkauttaminen sitten jotenkin taloudellisesti järkevämpää?

Tarkoitus olisi saada vanhukset siirrettyä jatkohoitoon. Nyt vaan paikkoja ei enää ole eli hoidon porrastus ei toimi. Turku perustaa uuden ympärivuorokautisen yksikön ja ostaa paikkoja. Siellä on lakkautettu aluesairaalat kokonaan. Ei tähän auta mikään päivystyksen päiväkoti.

Olen samaa mieltä päivystyksen päiväkodista,  mutta päivystyksissä ei pitäisi makuuttaa potilaita,  jotka eivät enää lääketieteellisiä akuutteja tutkimuksia tai hoitoja tarvitse. 

Mihin ne laitetaan?

No se onkin juuri se ongelma.  Ei ole enää paikkoja heille.  Oikeastaan tämä alkoi jo ysärin laman aikana,  kun keksittiin,  että kaikki mummot ja papat haluaa olla loppuun asti kotona ja siten vähennettiin sopivia hoitopaikkoja.  Ja joo,  moni tietysti haluaakin asua kotona,  mutta kun eivät kotonaan lopulta enää pärjää.  Vähän samaa tapahtui silloin myös mt-sairauksien kohdalla.  Laitospaikkoja vähennettiin ja siirrettiin potilaita avohoitoon.  Käytännössä avohoito tarkoitti reseptiä kouraan ja muuten potilas sai pärjätä miten pystyy.