Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Tänään on ollut sekä hyvä että huono päivä. Hyvää oli aamupäivä lainakoiran kanssa. Iltapäivällä sitten viestittely siskoni kanssa ihan jotain muuta. Olen miettinyt pääni puhki, miten pääsisin eroon tästä hiton "sairaanhoitajan lakistani". Vaikka KÄÄKkä ei koskaan halunnutkaan mun edes syntyvän ja on koko elämäni kohdellut mua huonommin kuin vessapaperirullaa, niin miksi ihmeessä edelleen ajattelen, että en haluaisi isäni kärsivän mitään hitonmoisia kipujakaan? Jos olisin luonteeltani tämän ketjun Kostaja, niin mähän vaan avaisin skumppapullon joka kerta, kun isä kärsii.
Sori, että kirjoitin tämän. Nyt vaan on tavallista surullisempaa ja vaikeampaa. Euroviisut on ensi vikolla. "Ois viisaampi häipyy täält. Miten tunteet vois jäädyttää" Mä opettelen nyt tähän. Onneksi mulla on ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
ap vois lopettaa mies/poikavihan lietsomisen ja katsoa peiliin jos omat pojat eivät tee mitään/riittävästi. Itse olet lapsesi kasvattanut.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä hoitoasia on varmasti enemmän luonne- kuin sukupuolikysymys. Hoidan itse parhaani mukaan töiden ohella omia vanhempiani, vaikka asun kaukana. Siskoni ja veljeni eivät ole millään tavalla avuksi, vaan kaikki kaatuu minun niskaani, koska ilmeisesti olen meistä ainoa, jolta löytyy empatiaa. Perinnönjaossa varmasti ovat nämä sisarukset ensimmäisinä paikalla, mutta hoitamisen osalta panostus on täysi nolla. Pahalta tuntuu ja välit sisaruksiin tämän vuoksi viileät
Mun vanhemmat - tai siis oikeastaan isä - potkaisi mut rahattomana syksyiseen yöhön, kun olin vasta 18v. Mun siskolleni ja hänen lapsilleen on maksettu kaikenlaista. Edelleenkin autot ja bensoja lukuunottamatta niiden kaikki kulut, vaikka siskonikin on jo yli 70v. Siitä huolimatta niin isä kuin mun siskonikin oletti, että mä huolehdin vanhemmistani. Kuten äidistä sitten huolehdinkin. Perintöäkin saatiin siskoni kanssa ihan saman verran, koska isäni ei pitänyt mitään arvoa sillä, että mä juoksin siellä päivin ja öin. Vanheneva ihminen voi kyllä vielä järjissään ollessaan tehdä testamentin, jossa suurempi osa perinnöstä annetaan sille, joka hänet myös hoitaa vanhana. Itseasiassa vanhusa voi myös maksaa palkkaa sille lapselleen tai lapsenlapselleen, joka häntä hoitaa.
Miten sä toimit työelämässä? Pomo sanoo, ett lällanen projekti teille kolmelle ja ne kaksi muuta vaan piereskelee. Hoidat koko projektin yksin tietäen, että ne kaksi muuta saa ihan saman palkan kuin sinäkin?
Tuo empatiaan vetoaminen on kyllä ihan pirun hyvä keino viedä ihmiseltä vaikka tämän oma terveyskin. Florence Nightingale -syndrooma ei ole kovin järkevää oman elämänsä kannalta. Ihan itse olet päättänyt, että otat kaiken vastuun omille niskoillesi. Arvostan toki sitä, että niin teet. Teinhän itsekin niin äidin kohdalla. Isän kohdalla ei tulisi mieleenkään tehdä. Viime elokuun jälkeen olen tavannut isän vain 3 kertaa, vaikka asuukin naapurissa. Laittanut 2 tekstivistiä (isänpäivä ja isän synttärit) ja pari kertaa isä on siskoni ollessa taas kerran mökillä vihaisena soittanut mulle, että tarttis sitä sun tätä. Olenkin isälle sanonut, että jos sulla on hengenhätä, niin soita 112:een. Jos ei ole, niin odota, että siskoni tulee mökiltä.
Mä kyllä ymmärrän, miksi olet ottanut vastuun niskoillesi. Mutta olet ottanut sen omasta vapaasta tahdostasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo asiahan ei ole sukupuolisidonnainen asia millään tavalla, yhtälailla miehet kuin naiset hoitavat vanhempansa, tai jättävät hoitamatta.
Eivät hoida. Noin 70% omaishoitajista on naisia.
---> milloin miehet alkavat ottamaan hoivavastuuta???? Nyt kun valtio suunnittelee , että omaisille tulee yhä suurempi hoivavasruu jatkossa mm vanhuksista. Vai kaatuuko sekin naisten vastuulle, omien lasten, miehen hoivavastuun ja työnteon lisäksi????
Suurin osa omaishoitajista ovat joko puolisolleen tai vammaiselle lapselleen omaishoitajina. Miesten keskimääräinen elinikä on lyhyempi kuin naisten, joten enemmän on tämän vuoksi naisleskiä kuin miesleskiä. Eli miehet kuolevat jo ennenkuin vaimonsa ovat siinä kunnossa, että tarvitsisivat omaishoitajaa.
Tässä kyllä on oma pointtinsa. Nykyisin vaan harva mies haluaa elättää edes vaimoaan tai kokonaan lapsiaan. Eikä siellä kerrostalon kolmannessa kerroksessa kovin usein edes tule tilannetta, jossa perhettään joutuisi puolustamaan. Mutta sen verran sanon, että ei aiemminkaan mikään taho jakanut naisia miehille tasan. Kyllä se oli vähän olosuhteiden pakko, että naisen piti löytää joku, joka huolehti ja puolusti. Nykypäivä on mielestäni hyvä siinä, että parisuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen eikä pakkoon.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/