Reipas ja tunnollinen lammas

Kuten nro 1 jo sanoi, omaishoidontuki on niin pieni, että sillä ei elä. Ja koska omaishoitajuus ei edellytä, että olisi 24/7 hoitamassa omaistaan, rahat elämiseen pitää saada jostain muualta. Joko töistä, omasta eläkkeestä (mitä tuon Ylen jutun naisella ei vielä ole) tai sen hoidettavat tuloista (ja koska kyseessä lapsi, lapsella ei ole vielä tuloja eli eläkettä). Toimeentulotuki on viimeisijaisin tukimuoto ja sitä saasdakseen pitää olla muut tuet haettuna ensin. Kuten se työttömyyspäiväraha. Olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että onhan tuo tilanne outo, mutta näin se tässä Suomen tukiviidakossa menee. Eikä tuo ole edes ainoa outous. Tunnen ihmisen, jolla oli vakituinen työpaikka, mutta joutui siitä huolimatta ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi, koska Kelan hyväksymät sairaspäivät ja kuntoutustukeen oikeutetut päivät oli käytetty jo loppuun, mutta työkyky ei ollut vielä palautunut. Eli hän sai sitten sitä työttömyyspäivärahaa.  

Ap:lle vielä sanoisin, että on aika oleellista, mitä ne "oudot jutut" ovat, joista äitisi puhuu. Kyllä vanhakin ihminen voi hurahtaa vaikka minkälaisiin salaliittoetorioihin, ufoihin uskomiseen tms ilman, että kyse olisi alkavasta muistisairaudesta. Ja sekin on ihan normaalia, että ei iän myötä enää jaksa kaunistella sanomisiaan vaan sanoo suoraan asioista. 

Ei seurata. Meillä on deadlinet ja jos hommat on tehty aikataulujen mukaan, ei työnantajaa asia kiinnosta sen enempää. Tosin meillä sitten ainoa syy olla saavuttamatta asetettuja deadlineja on se, että olet sairaalassa. Jos olet kotona sairaana,  se ei ole mikään perustelu sille, että hommat ei valmistu aikataulussa. Eli jos makaat kolme päivää kuumeessa sängyn pohjalla, kirit aikataulun kiinni sen jälkeen, kun jaksat taas raahata persuksesi työtuoliin. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Lisään vielä tuohon äitini ensimmäiseen karkureissuun, että se tapahtui hyvin aikaisin aamulla ja äiti vaikutti mut kohdatessaan hämmästyneeltä ja suhteellisen selväjärkiseltä, joten aluksi mietin, että olisiko lähtenyt kävelemään unissaan ja herännyt siihen, että pysäytyin hänet. Nyt tiedän, että näin ei ollut. 

Harmillista että isäsi peitteli noinkin kauan äitisi oireita, muistilääkityksestä ei paljoa enää ole hyötyä tässä vaiheessa. Jaksamista teille!

Kiitos! Mä olen viimeiset 2 yötä nukkunut kuin murmeli, kun nukkumaan mennessäni tiedän, että puhelin EI soi keskellä yötä. Saan nukkua aamuun asti tietäen, ettei yönselkään tarvitse taas lähteä juoksemaan. 

Joskus muistisairaus saattaa jäädä havaitsematta ihan olosuhteiden vuoksi. Mun äitini jäi työelämästä pois vasta 84-vuotiaana. Perheyrityksessä oli töissä toimistohommissa. Kun sitten tuli aika, jolloin kirjanpito oli pakko alkaa tehdä tietokoneella ja samoin maksaa yrityksen laskut verkkopankissa, äiti päätti, ettei enää halua opetella moisen rakkineen käyttöä vaan hänen työntekonsa on nyt tässä. Koska äiti selvisi niinkin pitkään ilman tietokoneen käyttöä eikä halunnut edes opetella sen käyttöä, isä alkoi hoitaa kaikki laskujen maksut ja kirjanpito ostettiin palveluna alan firmasta. Äidin "taitojen heikkenemistä" ei huomannut, koska hän ei ollut koskaan opetellutkaan niitä taitoja, jotka olisi nykypäivänä tarvinnut. 



Äitini on kulkenut yksin bussilla viimeksi joskus 1960-luvulla. Sen jälkeen aina jokapaikkaan joko isän kyydillä tai mun siskon kyydillä. Hänellä ei ole sitten nuoruusvuosien ollut sellaisia ystäviä, joita olisi tavannut kahdestaan vaan aina ystäväperheitä, joita on tavannut yhdessä isän kanssa. Kaikenkaikkiaan äitini on lähes koko aikuiselämänsä jotenkin onnistunut sujahtamaan sellaisesta raosta, ettei häneltä ole odotettukaan asioita, joista myöhemmin olisi voinut päätellä toimintakyvyn jotenkin alentuneen. Ja kun hän on vielä koko ajan asunut isän kanssa ja isä hoitanut kaikki asiat jo vuosia, muistin ja toimintakyvyn ongelmat eivät ole meille muille omaisille tulleet esille kuin vasta nyt reilun vuoden aikana.