Reipas ja tunnollinen lammas

Eläkeikä on noussut ja nousee edelleen. Hyvin moni ajattelee, että tukiverkostot ovat yhtä kuin lapsen isovanhemmat. Kuitenkin yhä useampi isovanhempi pääsee eläkkeelle vasta lähempänä 70:ntä ikävuottaan kuin 60:tta ikävuottaan. Ja niillä, jotka jäävät eläkkeelle aiemin, kyse on työkyvyttömyyseläkkeestä. Kuitenkin oletetaan, että ihminen, joka ei kykene enää tekemään töitä, olisi kykenevä hoitamaan pieniä lapsia. 

Yksi syy entisaikojen tukiverkostojen katoamiseen on mielestäni ollut subjektiivinen päivähoito-oikeus. Kun påerheeseen syntyy vauva, isommat lapset ovat päiväkodissa. Vauvan kanssa ei mennä leikkipuistoihin eikä siten tutustuta alueen muihin vanhempiin. Kotihoidontuen pieneneminen sekä kuntalisien poistuminen on aiheuttanut sen, että yhä harvemmin lasta hoidetaan kotona enää 3-vuotiaksi asti, vaikka siihen onkin ihan lakisääteinen oikeus. Raha ei yksinkertaisesti riitä vaan molempien vanhempien on käytävä töissä, jolloin lapsi menee päiväkotiin. Ja kun lapsi saa päiväkodissa kaikki tarvitsemansa virikkeet ja ulkoilut, ei ole enää tarvetta mennä hoitopäivän jälkeen taloyhtiön pihallekaan. Nykyisin sekä leikkipuistot että taloyhtiöiden pihat kumisevat tyhjyyttään. Hiekkalaatikoilla, keinuissa ja liukumäissä ei ole enää ketään. Ja näinollen lasten vanhemmatkaan eivät tutustu toisiinsa. Vaikka naapurissa asuukin lapsiperhe, omaa lastaan ei saa heille edes siksi aikaa hoitoon, että kävisi hammaslääkärissä tai toisen lapsen kanssa lääkärissä. Toivotaan, että työssäkäyvä isovanhempi järjestäisi vapaapäivän tai se työkyvytön tai vanhus tulisi vahtimaan lasta siksi aikaa.

Kun omat lapseni olivat 1980- ja 1990-luvuilla pieniä, arjen tukiverkostot muodoistuivat nimenomaan naapureista sekä vanhempien sisaruksista ja ystävistä. Mummot ja vaarit ottivat lastenlapsiaan luokseen silloin, kun se heille itselleen sopi. Ja monilla silloinkin lasten isovanhemmat asuivat eri paikkakunnilla ja välimatkaa saattoi siis olla satojakin kilometrejä. Kun aikoinaan olin kuopuksesta äitiyslomalla, sovin naapurini kanssa, että mä voin ottaa hänen isomman lapsensa vaikka keskellä yötä, jos naapurin synnytys käynnistyy. Eivät he olisi voineet edes jäädä odottelemaan, että isovanhemmat olisivat tulleet satojen kilometrien päästä avuksi. Tämän naapurini kanssa kuitenkin olin ehtinyt jo tutustua (vaikka olivatkin muuttaneet taloyhtiöön vain pari kuukautta aikaisemmin), kun hän jäi äitiyslomalle ja oli isomman lapsensa kanssa taloyhtiön pihalla ja leikkipaikalla. Lasta ei siis tarvinnut yöllä viedä tuntemattomalle ihmiselle hoitoon vaan tutulle naapurin tädille, joka oli vielä lapsen leikkikaverin äiti. Ja eräs leskeksi yllättäen jäänyt isä kerran kysyi multa, voisiko tuoda vara-avaimensa meille, jos hänen alakoululainen lapsensa sattuisi joskus kouluun lähtiessään unohtamaan avaimet kotiin. Mulle se sopi ihan hyvin, koska kuopus oli aina siihen aikaan päivästä päiväunilla, kun tällä lapsella koulupäivä päättyi. Muutaman kerran poika kävi hakemassa vara-avaimet meiltä. 



Yhteisöllisyys häviää, kun ihmiset eivät enää halua olla toistensa kanssa tekemisissä. Ei haluta tutustua.  Ei ole tarkoituskaan, että naapureista mitään sydänystäviä tulisi. Sen sijaan vastavuoroisesti voitaisiin olla toisille avuksi arjen asioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylmässä vedessä kasteltu pyyhe siihen patteri termostaatin ympärille, niin alkaa lämpöä paikkaamaan.

 

Ei se pyyhe kauaa kylmänä pysy. 

Pyyhkeen sisään varmaan laittaa muovisen limsapullon, jossa on 3/4 osaa vettä ja sen on sen jälkeen laittanut vuorokaudeksi pakastimeen. Mä käytin tollasia jääpulloja aikoinaan mun alaskanmalamuutin pedin ympärillä kesähelteillä. Hyvin jäähdytti. 

Nro 117: "Teillä mahtaa olla sähkölämmitys ja joka huoneistolla myös oma lämminvesivaraaja. Silloin energian käyttö menee omaan sähkömittariin. Vai voiko tämä olla mahdollista jollain muullakin tavalla? Alkoi kiinnostaa."

Onnistuu muillakin tavoin. Meillä on siis kaukolämpö ja kiertoilmalämmitys. Jokaisessa asunnossa on varaaja, jossa kiertää lämmintä vettä. Tästä varaajasta sitten menee lämmintä ilmaa kanavia pitkin asunnon eri huoneisiin. Ja asukas voi itse säätää haluamansa lämpötilan tai ottaa halutessaan vaikka koko lämmityksen pois päältä. Kerran vuodessa sitten käy huoltomies lukemassa energiamittarit. Siinä mittarissa on erikseen lämmin käyttövesi ja erikseen tuon lämmityksen käyttämä vesi. J

Ei ole vielä kokemusta. Asiat, joita olen hoitanut hyvinvointialueiden aikana, ovat olleet sellaisia, joita en ole käyttänyt ennen hyvinvointialueita. Ei siis ole vertailukohtaa eli en tiedä, sujuuko nyt paremmin vai huonommin kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Ihan järjetöntä 22-25 sisälämpö. Pitääkö teidän saada olla avojaloin t-paidassa keskellä talvea? Miten pärjäätte ulkona?

Monesti tottumiskysymys. Myös reumaattiset sairaudet vaikuttavat siihen, mikä lämpötila tuntuu mukavalta ja mikä ei. Jo kohta 30 vuotta nivelreumaa sairastaneena sanoisin, että pahempaa nivelille on kuitenkin veto kuin varsinaisesti lämpötila. Ja sitten vaikuttaa se, mitä teet asunnossasi. Vai teetkö mitään. Mun vanhemmillani (96v ja 94v) on asunnossaan hellelukemat ja siitä huolimatta pitkähihaista päällä ja villasukat jalassa. Äiti ei ole enää vuosiin tehnyt kotona muuta kuin maannut sängyssä tai katsonut telkkaria. Ei siis siivoa eikä tee mitään kotitöitä. On vaan. Eikä hän pärjääkään ulkona, mutta harvoin ulos meneekään. Vain silloin, jos pitää käyttää lääkärissä. Ja silloinkin auto ajetaan ihan oven eteen, joten joutuu kävelemään ulkona vain pari metriä ja lääkäriasema taas sijaitsee kauppakeskuksessa, joten autolla pääsee parkkihalliin ja siitä hissillä lääkärikeskukseen. 



Koska vähänkään isommissa taloyhtiöissä asuu yleensä monenlaisia ihmisiä, on varsin vaikea löytää sellaista sisälämpötilaa, joka olisi kaikkien asukkaiden mielestä hyvä. Jos asuntonsa lämpötilan voi säätää itse ja siten myös maksaa kulutuksensa mukaan, asukkaat ovat paljon tyytyväisempiä.