Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä jokainen saa vapaasti hankkia erilaisia sähkölämmittimiä ja maksaa niiden kulutuksen, sisälämpötilaa ei mitata ulkoseinän vierestä lattialta vaan muistaakseni vähintään 1,5 m päästä ulkoseinästä 1m korkeudelta.

 

Ei kai tuossa mitään estettä ole käyttää omia sähkölämmittimiä. Mutta ei siinä mitään järkeäkään ole. Jos rivarissa on esim. halpa määlämpö, niin miksi pitäisi lisätä lämmitystä sähköpattereilla omaan piikkiin. 

Itsellä on kokemusta vanhasta rivarista, jossa oli suuria lämpötilaeroja ei kämppien välillä. Monta vuotta sai valittaa liian alhaisesta lämpötilasta. Pahimmillaan lämpömittari näytti 16-17C, vaikka patterit täysillä. Sitten oli niitä asuntoja, joissa oli heittämällä yli 20C.

Syynä tähän oli rakenteet, joihin tehtiin lisäeristys. Myös vetoisat ikkunat vaihdettiin. Maalämpöön

Kun yli 30 vuotta sitten muutin tähän taloyhtiöön, näissä asunnoissa ei vielä ollut asuntokohtaisia energiamittareita. Yhtiövastikkeissa oli tietty summa per m2 eli kuluja maksettiin asunnon koon eikä kulutuksen tai asukkaiden lukumäärän mukaan. Kun alkoi olla talouksia, joissa lapset olivat jo muuttaneet omilleen, iäkkäät asukkaat isoissa asunnoissaan alkoivat miettiä, että on kohtuutonta, että he maksavat enemmän kuin vaikka lapsiperhe pienemmässä asunnossa. Joten päädyttiin siihen, että hankittiin asuntokohtaiset energiamittarit. Edelleen yhiövastikkeessa on tietty summa per m2, mutta mittarit luetaan kerran vuodessa ja sen mukaan sitten asukas joko saa palautusta tai maksaa lisää. 



Asuntokohtaiset energiamittarit halunneille tulikin sitten yllätyksenä, ettei heidän kulunsa pienentyneetkään. Suurimmaksi osaksi siksi, että he halusivat lämmittää asuntoaan enemmän kuin nuoremmat. Tähän samaan kuuluu myös lämpimän veden käyttö ja pari kertaa viikossa saunovilla ikäihmisillä kulutus olikin suurempi kuin taloudessa, jossa oli koira. Vaikka nimenomaan olivat näitä energiamittareita perustelleet myös sillä, että kyllähän koirakin kuluttaa lämmintä vettä. Mä olen ollut oikein tyytyväinen tähän systeemiin, koska joka vuosi saan palautusta. En sauno enkä muutenkaan lutraa tuntitolkulla suihkussa. Eikä tarvitse pitää ikkunoita auki sen vuoksi, että asunnossa on liian kuuma. 

Mä asun isossa rivitaloyhtiössä, mutta tässä on asuntokohtaiset energiamittarit. Mittaavat siis sekä lämpimän veden käyttöä että lämmitystä. Hyvä systeemi, koska jokainen maksaa sitten kulutuksensa mukaan. Mä tykkään 20-21 lämpötilasta. Mun siskoni asuu samassa taloyhtiössä ja sillä on 23-24 astetta ja myös mun vanhemmat asuvat tässä samassa taloyhtiössä ja heillä on 25-26 astetta. Eli jokainen voi itse säätää asuntonsa lämpötilan haluamaansa tasoon.



Tietenkin jos teillä asunnon lämpötila ei ole se, mikä hallituksen mukaan pitäisi olla, ilmoita asiasta huoltoyhtiöön. Mutta noin muuten on olemassa monenlaisia lisälämmittimiä. Mulla on muutama Clas Ohlsonilta hankittu koristetakka. Lämmittää yhden huoneen aika mukavasti. Napsautan olohuoneessa tollasen päälle noin tuntia aiemmin ennenkuin vanhempani tulevat käymään, niin ei äitikään palele meillä, vaikka kotonaan on tottunut hellelukemiin. 



https://www.clasohlson.com/fi/Koristetakka/p/36-6036

Vierailija kirjoitti:

Se ei voi pitää paikkaansa, että kaikkea tekemistä vihaisi. Jokainen tekee jotain mielellään päivänsä pitimiksi.

Kysymys on vain siitä, ettei ihminen ole päässyt sellaiseen työhön, josta pitää, hän ei ole joko kouluttautunut siihen, päässyt kouluttautumaan siihen, tai sitten hän ei vain jostain muusta syystä ole saanut aikaiseksi sitä, että pääsisi sellaiselle alalle, josta pitää - ja on nyt sen takia väärässä työssä kyllästymässä.

Mä vaihdoin aikoinaan sairaanhoitajasta it-alalle. Kiinnostuin "nörtteilystä" jo hoitsuna, joten päätin lähteä vaihtamaan alaa. Ensimmäiset 5 vuotta tein uutta duunia ihan intopinkeänä ja vapaa-ajallakin koodasin kaikenlaista., 5 vuotta lisää ja duuni alkoi maistua taas puulta eikä nörtteily vapaa-ajalla kiinnostanut enää tipan tippaa. Eli vaikka tekisikin harrastuksestaan työn, se ei takaa, että mielenkiinto säilyisi vuosikymmeniä. 



Ap:lle: Oisko sulla mahdollisuus tehdä osa-aikatöitä? Mä olen tehnyt ensin 4-päiväistä työviikkoa ja nyt jo jonkin aikaa 3-päiväistä työviikkoa. Aikoinaan lauantaiaamuisin huokaisi helpotuksesta, kun ei tarvinnut mennä töihin, mutta jo sunnuntaiaamuna alkoi ottaa päähän, kun seuraavana päivänä olikin taas maanantai. Nyt, kun mulla on myös maanantait ja tiistait vapaata, ei tiistaisin olekaan mitään "keskiviikkoahdistusta" kuten aiemmin oli sunnuntaisin "maanantaiahdistus". 3 töitä, 4 vapaata sopii mulle hyvin. Silti lasken päiviä alimpaan eläkeikään. 

Vierailija kirjoitti:

Miten työajalla voi "ottaa oman aikansa"? Kaikki ei tee etätöitä tai ole jossain toimistossa omassa sopessaan jolloin se ilmeisesti on mahdollista vaikka sitten "vauvasaitilla roikkuen".

 

Tarkoittasikohan tuo sitä, että pitää lakisääteiset taukonsa? Eikä esimerkiksi lounaalla puhu työkavereiden kanssa työasioista. 

Muutama vuosikymmen oli niin, että vähintään kerran kuukaudessa lähisuvussa jollain oli synttärit tai sitten oli jotain muuta juhlapäivää kuten äitienpäivä, vappu, joulu jne. Vain syyskuussa ei ollut mitään, mutta sitten sukuun syntyi syyskuussa lapsi eli myös syyskuussa kokoonnuttiin. Vastaavasti taas kavereita tapasi mieluummin jossain muualla kuin kenenkään kotona eli heidän kanssaan tuli käytyä kahvloissa ja ravintoloissa tai sitten tekemässä yhdesäs jotain. Pandemian myötä tilanne muuttui eikä suvun kanssa enää tavattu niin usein, mutta kavereiden kanssa alettiinkin tavata useammin ja nimenomaan jonkun kotona. Noin  1-2 kertaa kuukaudessa tapaan jotain kavereistani ja yleensä joko meillä tai kaverin kotona. Todettiin tämä "kasarimeininki" ihan hyväksi eikä mene niin paljoa rahaakaan. Valtaosa kavereistani on jo joko vanhuuseläkkeellä tai työkyvyttömyyseläkkeellä, joten senkin vuoksi ihan ok, että ravintoloissa ja kahviloissa käynnit ovat vähentyneet. Vanhemmilleni järjestin lokakuun lopussa kekrin ja heille sekä siskolleni itsenäisyyspäivän. Joulua vietin yksin. Sunnuntaina kävin isäni luona pitkästä aikaa ihan vain kylässä. Yleensä kun käyn siellä milloin sattuu, kun tarvitsevat jotain apua. En pidä näitä käyntejä kyläilynä. Ja nyt maanantaina, kun mulla  oli vapaapäivä, hyvä ystäväni kävi luonani lounaalla.