Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 178: "Voisitko käydä auraamassa kyntöpolun ja levittää suolaa??

Voiko taksikuskin tilata etukäteen ja pyytää auttamaan..on invatakseja?"

Taloyhtiön piha-alueille ei saa levittää suolaa. Tämän on taloyhtiö kieltänyt. Mitä tulee sen jäisen kyntopellon hakkaamiseen lapiolla ja jää lohkareiden lapioiminen sivuun, niin ei onnistu mun sormillani. Saan just ja just lapioitua vastasataneen lumen omasta pihastani, mutta en edes metrin pätkää jäistä pihatietä. Ja pitäisi voida poistaa jää aika pidemmältä matkalta kuin vain muutama metri. 



Invataksikuski ehkä saattaisi hakea isän sisältä ja jotenkin onnistua saamaan isä siitä kyntöpellosta vietyä kadun varteen. Ainakin, jos taksikuskilla on autossaan pyörätuoli, jolla hakea ovelta. Niillä muuten varmaan taitaa ollakin?

Otan osaa. Yleensähän tuo tilanne saa alkunsa siitä, että vanhus tarvitsee silloin tällöin jotain pientä apua. Vaikka että pitää asentaa uusi kattolamppu paikoilleen tai jotain vastaavaa, mitä vanhus ei pysty enää tekemään itse. Ja jos välit on hyvät, ihan mielelläänhän sitä käy auttamassa. Kun sitten alkaa tulla vähän jotain muuta ja menet hoitamaan asian A, muut omaiset sen jälkeen toteavat, että jos sä hotaisit, kun oot hoitanut ennenkin asian A ja osaat sen paremmin. Sen jälkeen, kun olet taas kerran hoitamassa asiaa A, vanhus kertoo, että olisi tuo asia B:kin, jossa hän tarvitsee apua. Joten kun siinä nyt kerran olet, hoidat sekä asian A että asian B. Muiden omaisten mielestä voit jatkossakin hoitaa A:n ja B:n, koska olet ennenkin hoitanut ja blaablaablaa. Pian sulla onkin asiat A,B,C,D,E ja F hoidettavana. Ja tietenkin juuri sinä, koska se blaablaablaa. 



Jossain vaiheessa ei olekaan enää kerran kuukaudessa vaan jo joka viikko ja sittemmin monta kertaa viikossa. Kenties pian joka päivä tai jo monta kertaa päivässä. Öisinkin. Muita omaisia ei lainkaan haittaa, jos sinä huolehdit kaikista asioista. He vilkuttavat sinulle iloisesti, kun mummolan pihassa heidän autonsa perävalot katoavat kohti elämää. Ja lähettävät sinulle Teneriffalta postikortin, kun ovat siellä perheineen lomalla. 



Kun alat olla itse aivan uuvuksissa ja yrität ehdottaa vanhukselle, että ainakin osaa asioista alkaisi joku ulkopuolinen taho tekemään, niin sehän ei tietenkään käy. Koska sinähän olet tehnyt aina ennenkin ja sinulta se sujuu NIIIIIIIIN hyvin. Vaikka siis vanhuksella olisi varaa ostaa palveluita yksityiseltäkin. Ja muut omaiset nyökytteloevät päätään ja ovat samaa mieltä vanhuksen kanssa. 



Ikävä kyllä tilanne ei muutu paremmaksi, jos et itse ala sanomaan ei. Mä loukkasin kuukausi takaperin pahasti selkäni, kun raahasin kainaloitaan myöten ulosteessa olevan äitini (joka ei ottanut omilla jaloillaan lainkaan tukea) sängystä kylpyhuoneeseen ja pesin äitini ennenkuin toimitettiin hänet päivystykseen. Jos mulla ei olisi ollut etätyö, olisin joutunut hakemaan sairaslomaa selkäni vuoksi. Kun äiti palasi kotiin, en voinutkaan mennä avuksi selkäni vuoksi. Siskoni joutui menemään. Jo ensimmäisen kerran jälkeen hän sanoi, että oli aivan puhki. Kaksi päivää vielä ja siskoni sanoi, että eihän tästä tule yhtään mitään. Mä siis olin laukannut - alussa vähemmän ja lopussa päivin öin - siellä jo vuoden verran. Siskoni ei enää nyökytellyt hyväksyvästi "kyllä tyttäret hoitaa" vaan yhdessä tuumin ilmoitettiin, että me ei enää voida eikä jakseta. Ja lopulta sitten vanhemmillani on nyt turvapalvelu ja kotihoito alkaa käymään heti, kun äiti palaa laitoskierrokseltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on ihan kaikilla ankea ja ihan turha uskotella jotain muuta.

Pariskunnilla on enemmän turvaa toisistaan kuin ihan yksinasuvalla.

Miehet ikääntyy nopeammin kun naiset. Siinä sitten tuukaat paskoja ja passaat puolirampaa muistisairasta ukkoas joka mätkii sua kun ei enää tunnista. Ihanaa turvaa 

 

 

Mitä ne lapset siinä kuviossa sitten tekisivät? Tuukaisivat (?) paskoja ja passaisivat puolirampaa muistisairasta isää äidin puolesta vai?

 

No tuskin. Kukaan ei täällä viitsi tunnustaa sitä tosiasiaa kuinka rasittava se vanhus on kun se jatkuvasti (kerran kuukaudessa) soittelee ja horisee omiaan 

Mä voin tunnustaa, että onhan isän juttujen kuunteleminen aika rasittavaa. Hänellä ei ole muistisairautta, mutta kun koko elämä on neljän seinän sisällä eikä hänen elämässään tapahdu enää juuri mitään, hän sitten muistelee menneitä. Ja kertoo uudestaan ja uudestaan samoja asioita. Hänelle tärkeitä asioita. Jaksan kuitenkin kuunnella, koska tiedän, että isälle on tärkeää saada jutella edes jollekin. Siis jollekin muullekin kuin vain muistisairaalle äidilleni. Äidin kanssa juttelu on jossain määrin paljon mukavampaa, koska voin kertoa nykypäivään liittyviä asioita ja kun äidille kertoo humoristisella tavalla jostain asioista, saan äidin jopa nauramaan. Tai näytän kännykästäni jotain hauskoja kissavideoita tms.

Vierailija kirjoitti:

Hoidan oman 85-vuotaan äitini raha-asiat, vaikka hän onkin vielä täysin oikeustoimikelpoinen. Hän ei osaa käyttää pankki-ohjelmia ja hänen mielestään on vain mukavaa, kun hoidan kaikki "ikävät asiat". Hän ei ole oikein koskaan ymmärtänyt kunnolla raha-asioiden päälle eikä häntä kiinnosta enää senkään vertaa nyt, vaikka välillä ehdotan, että voisimme käydä läpi hänen rahankulutustaan. Hänellä on ihan hyvä eläke, mutta silti rahaa kuluu n. 1000€ enemmän kuin tulot ovat; on esteettömän asunnon vuokra 1050€/kk, kaupungin kotihoito kerran päivässä, n. 600€/kk, lääkkeet, turvapuhelin, lääkärit, kampaaja käy pesemässä hiukset ja rullaamassa kerran viikossa, siivoja käy 2 x kk, fyssari 3 x kk, ruoka jne. Tällä menolla säästöt ovat loppu viidessä vuodessa. En silti haluasi vanhalta ihmiseltä kieltää pieniä iloja kuten lehtitilauksia tai teatterikäyntejä, vaikka pelottaa, mitä jos hän elääkin kauemmin ja rahat ovat loppu

Mä ajattelisin asiaa niin, että kuinka todennäköisesti äitisi 90-vuotiaana enää haluaa tai edes pystyy käymään teatterissa, kampaajalla jne. Onko fyssari 3 x kk silloin enää tarpeellista. Säästöt on mielestäni ihan ok käyttää tuollaisiin asioihin nyt, kun niitä asioita vielä haluaa ja kykenee. Sitten, kun säästöt on käytetty, pitää pärjätä vähemmällä, hakea mahdollisesti asumistukea jne. 

Jos mun äitini joskus vielä kotiutuu, niin onneksi kotihoidon palvelut hankitaan yksityiseltä. Juuri sen vuoksi, että tiedän hyvinvointialueen kotihoitajien olevan erittäin kiireisiä eikä äiti suostu ottamaan lääkkeitään siten,että ne vaan tyrkätään nenän eteen ja käsketään ottamaan. Voi vaatia pidemmän suostuttelun ennenkuin äiti suostuu ottamaan lääkkeensä. Ei välttämättä ota silloinkaan, mutta ainakin on yritetty. Julkisen sektorin hoitajilla ei tällaiseen ole aikaa ja se on ihan ymmärrettävääkin. 



Mutta en tosiaan ymmärrä sitä, ettei omaiset ole voineet hakea postia. Mä en ole edes ajatellut, että kotihoidon pitäisi hakea postit vanhemmilleni. Mä olen ne tähänkin asti hakenut (toki asun siis lähellä) enkä nyt osaa ajatella niin, että postien hakeminen olisi jokin hoidollinen tehtävä. Tarkoitan siis, että sillä olisi mitään merkitystä vanhuksn terveydentilaan ja vointiin. Kahvin keittäminen onnistuu takuulla omaisiltakin ja ruuan lämmittäminen. Nämä asiat kuitenkin jäi mietityttämään siinä mielessä, että miten hoitaja voi kirjata nämä tiedot, jos ei ole nähnyt, että vanhus saa kahvia ja ruokaa. Voisihan tilanne nimittäin olla sellainenkin, että omaiset nyt sattuivat jäämään vanhuksen luokse pidemmäksi aikaa kuin alunperin olivat suunnitelleet. Ja jos olisivat toimineet suunnitelmiensa mukaan tai olisi tullut jokin syy, miksi heidän täytyykin lähteä ennen kotihoidon saapumista, vanhus olisi jäänyt ilman ruokaa, kun ei olisi omaiset hoitaneet eikä kotihoitokaan. 



Ymmärrän kyllä hyvin pointtisi, mutta osa omaisista ei halua olla vastuussa asioista, joista vastuussa on kotihoito. Omaisilla ei ole pääsyä kotihoidon tietojärjestelmään eikä heillä siten ole mahdollisuutta sinne kirjata, mitä on tehty tai jätetty tekemättä. Tosin mitä nyt olen äitini asioita yrittänyt hoitaa, vaikuttaa siltä, ettei niihin järjestelmiin nykyisin kirjata juuri muutenkaan mitään. Tai sitten järjestelmistä ei osata hakea tietoa, kun omainen soittaa ja kysyy. Kun aikoinaan olin kotisairaanhoitajana, ihan jokaisesta käynnistä piti tehdä edes muutaman lauseen kommentti käynnin sisällöstä ja asiakkaan voinnista.