Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Ihan ihmeellisiä kommentteja täällä. Terapeutti ei tarvitse olla, mutta ystävä kyllä kuuntelee jos joku kertoo että en voi hyvin koska sairastuin vakavasti/ puolisoni jätti/ läheiseni kuoli/ menetin työpaikkani. 

Ihmisillä on usein tarve puhua näistä vaikka se olisi kiusallista kuulijalle. Mikä ihme robotti ihmisen pitäisi olla joka hokisi vain kaunis päivä tänään, kiva mennä kahville. Jos kuunteleminen käy pidemmän päälle liian raskaaksi, sen voi sanoa. 

Ei tuokaan aina ole niin helppoa. Mä aikoinaan aikani kuuntelin yhtä ystävääni. Ajattelin just samalla tavalla kuin sinäkin. Mutta just, kun hän alkoi päästä yhdestä murheestaan yli, tuli uusi kriisi. Samaan aikaan mulla oli muitakin ystäviä, joilla ei asiat ollut hyvin. Kun sitten kerroin tälle ystävälleni, että  nyt alkaa käydä liian raskaaksi, tämäpä suuttui. Enkä nyt tarkoita, että ap olisi tällainen, mutta jotkut ihmiset vetävät herneen nenäänsä, vaikka miten nätisti yrittäisi sanoa, ettei jaksa enää kuunnella. 

"Mä olen päässyt tämän yli jo, mä oon käsitellyt tän jo. Asia on ok mulle.

Muttei tälle ystävälle siltikään jostain syystä ole.

Mutta siitä ei silti saa sanoa sivulauseessakaan.

Sitä en käsitä."

Siis tarkoitatko, että et voi edes sanoa ystävällesi, ettet voi lähteä nyt ravintolaan syömään, koska sulla ei ole työttömänä varaa? Tai että et voi kertoa olevasi huomenna menossa työhaastatteluun? Tai kertoa, että olit hakenut sinne tai tänne töihin ja nyt jännität, pääsetkö edes haastatteluun? Vai mitä tarkoitit tuolla, ettet saa sanoa sivulauseessakaan?

"Ehkä sitten näin.

Hyvin vaikeaa kyllä jatkaa ystävyyttä tällaisen jälkeen enää on."

Mä olen tuosta eri mieltä. Jos ystävälläsi ei ole kykyä toimia sun "terapeuttinasi" surutyösi vaiheiden työstämisessä, ei se suinkaan tarkoita, etteikö voisi olla sulle muuten hyvä ystävä. Mulla on joitain asioita elämässäni, joista puhun ainoastaan saman kokeneille ihmisille. Olen todennut sen, että jso puihisin sellaiselle, jolla ei ole mitään käsitystä, mitä mä tarkoitan, voisin yhtä hyvin puhua kissalleni tai koiralleni. Tai vaikka kumisaappaalle. Netistä löytyy ihan takuulla vertaistukiryhmiä, joissa ovisit työstää tuota kriisiäsi keskustellen muiden saman kokeneiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olet saanut potkut ja haluat jauhaa aiheesta? Ehkä tyypin mielestä potkut on tullut aiheesta eikä jaksa kuunnella valitusta.

Ei tämäkään osunut.

Jollei jaksa kuunnella niin sanoisi sitten.

En jaksa tällaista että pitää kaikkia sanojaan varoa.

Itsekäskin toki pitää olla tiettyyn pisteeseen asti ettei poljetuksi tule.

En aio roikkua väkisin kenestäkään.

Eihän sun tarvitse kaikkia sanojasi varoa vaan ainoastaan jätät puhumatta hänen kanssaan tästä yhdestä aiheesta. Ja noin yleensäkin silloin, kun elämässä on jokin kriisitilanne, järkevintä on jutella asiasta jonkun saman kokeneen kanssa. Itsekin aiemmin kirjoitit, että vain saman kokenut tietää, millaista se on. 



Ja mulle tuli mieleen vielä sekin (nyt kun kyseinen asia selvisi), että ehkä ystäväsi ei yksinkertaisesti tiedä, mitä sulle sanoisi kyseisestä aiheesta. Jos hän ei ole itse samaa kokenut eikä ehkä ole sen uhkaakaan päällä, niin voi tuntua aika kurjaltakin vain ladella niitä tavanomaisia latteuksia kuten "kyllä se siitä" jne. Ilmeisesti olet yrittänyt ottaa aiheen puheeksi useammankin kerran ja jotkut nyt vaan perääntyy, kun eivät tiedä, millä tavalla voisi lohduttaa. Siksi vertaistuki on mielestäni paljon parempi vaihtoehto tällaisessa tilanteess.a 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Yritin miettiä, mikä voisi olla kiperä työelämään liittyvä yleinen asia, mutta josta tiedät varmasti, ettei ystävällesi ole sitä tapahtunut, mutta mulle ei tullut mieleen muuta kuin lomautus tai irtisanominen. Tai ylipäätään yt-neuvottelut ja siten em asioiden uhka. Voisin kuvitella, että ehkä tämä ystäväsi väistää aihetta, koska hänellä on se sama uhka itselläänkin nyt päällä tai ehkä hänen puolisollaan ja sen vuoksi hän nyt ei koe olevansa kykenevä keskustelemaan asiasta sun kanssasi. Haluaa ehkä torjua mielestään koko mahdollisuuden, että kohta työt loppuu. 

Samaa olen miettinyt itsekin.

Ja arvasit oikein. Kyse on potkuista.

Ja vain ne ketkä on sen itse kokeneet voivat sanoa mikä kolaus tuo ihmiselle on.

Se ei ole mikään arkipäiväinen pikkujuttu.

Mutta se ettei aiheesta voi mitään enää koskaa

Mä ymmärrän sun pointtisi, mutta ajattele vaikka siltä kantilta, että jos toinen kertoo sairastamastaan syövästä toiselle, jolla on vasta syöpäepäily, niin se ei välttämättä ole just silloin aihe, josta tämä toinen kykenisi keskustelemaan. Aiheuttaa liikaa pelkoa ja ahdistusta. Tilanne voi hyvinkin muuttua sitten, kun se epäily on ohi eli joko on saanut syöpädiagnoosin tai sitten on voinut huokaista helpotuksesta, että ei se sitä ollutkaan.