Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
"Ystävät suuttuu ja antaa anteeksi.
En halua siloteltua ystävyyttä vaan rehellisen "
Ihmiset on erilaisia. Mä taas en jaksa ystävieni taholta mitään draamaa, jos sanon rehellisesti, että nyt käy mulle liian raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
"Mä olen päässyt tämän yli jo, mä oon käsitellyt tän jo. Asia on ok mulle.
Muttei tälle ystävälle siltikään jostain syystä ole.
Mutta siitä ei silti saa sanoa sivulauseessakaan.
Sitä en käsitä."
Siis tarkoitatko, että et voi edes sanoa ystävällesi, ettet voi lähteä nyt ravintolaan syömään, koska sulla ei ole työttömänä varaa? Tai että et voi kertoa olevasi huomenna menossa työhaastatteluun? Tai kertoa, että olit hakenut sinne tai tänne töihin ja nyt jännität, pääsetkö edes haastatteluun? Vai mitä tarkoitit tuolla, ettet saa sanoa sivulauseessakaan?
No ihan tämä tilanne ei nyt ole mutta vähänkun että joo jos mikään liittyykään tuohon aiheeseen niin sitten toinen menee ihan oudoksi.
Niin on siinä jotain outoa.
Koska tokihan tuo on
Niin noh, mehän ei tässä asioista tiedetä. Kunhan spekuloidaan. Mutta tuli nyt sekin mieleen, että ehkä tällä ystävälläsi on omiakin murheita ja kenties sitten kuuntelee vielä lisäksi muiden ystäviensä murheitakin, joten jossain vaiheessa vaan se kamelin selkä katkeaa eikä jaksa enää kuunnella. Mutta ei myöskään tiedä, miten sanoisi sulle, että ei halua kuunnella aiheesta. Ehkä pelkää, että sä suutut tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ihmeellisiä kommentteja täällä. Terapeutti ei tarvitse olla, mutta ystävä kyllä kuuntelee jos joku kertoo että en voi hyvin koska sairastuin vakavasti/ puolisoni jätti/ läheiseni kuoli/ menetin työpaikkani.
Ihmisillä on usein tarve puhua näistä vaikka se olisi kiusallista kuulijalle. Mikä ihme robotti ihmisen pitäisi olla joka hokisi vain kaunis päivä tänään, kiva mennä kahville. Jos kuunteleminen käy pidemmän päälle liian raskaaksi, sen voi sanoa.
Ei tuokaan aina ole niin helppoa. Mä aikoinaan aikani kuuntelin yhtä ystävääni. Ajattelin just samalla tavalla kuin sinäkin. Mutta just, kun hän alkoi päästä yhdestä murheestaan yli, tuli uusi kriisi. Samaan aikaan mulla oli muitakin ystäviä, joilla ei asiat ollut hyvin. Kun sitten kerroin tälle ystävälleni, että nyt alkaa käydä liian raskaaksi, tämäpä suuttui. Enkä nyt tarkoita, että ap olisi tällainen, mutta jotkut ihmiset vetävät herneen nenäänsä, vaikka miten nätisti yrittäisi sanoa, ettei jaksa enää kuunnella.
"Mä olen päässyt tämän yli jo, mä oon käsitellyt tän jo. Asia on ok mulle.
Muttei tälle ystävälle siltikään jostain syystä ole.
Mutta siitä ei silti saa sanoa sivulauseessakaan.
Sitä en käsitä."
Siis tarkoitatko, että et voi edes sanoa ystävällesi, ettet voi lähteä nyt ravintolaan syömään, koska sulla ei ole työttömänä varaa? Tai että et voi kertoa olevasi huomenna menossa työhaastatteluun? Tai kertoa, että olit hakenut sinne tai tänne töihin ja nyt jännität, pääsetkö edes haastatteluun? Vai mitä tarkoitit tuolla, ettet saa sanoa sivulauseessakaan?
Mutta voisitko ajatella niin, että ehkä hänellä on ollut aiemmin huonoja kokemuksia siitä, kun on sanonut jollekin suoraan? Mitä jos kokeilisit tämän ystäväsi kanssa sitä, että kysyt ihan suoraan, eikö hän halua puhua aiheesta ja että ymmärrät kyllä, jos ei halua? Sitten ainakin tietäisit. Mutta älä kysele syitä, miksi hän ei halua puhua aiheesta. Jokainen meistä päättää, mitä aisoita kenenkin ystävänsä kanssa jakaa ja mitä ei. Jonkun kanssa sattaa puhua enemmänkin vaikkapa omista sairauksista, mutta toisen kanssa ei ollenkaan. Se, että ollaan ystäviä, ei tarkoita, että koko elämä pitäisi jakaa toisen kanssa.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/