Reipas ja tunnollinen lammas

"Juuri tämä henkilö on ollut aiemmin tukenani monen monta kertaa. Siksi.

Kuin myös minä hänen.

Jotain hajosi matkalla.

T. Ap"



No nyt hän ei enää jaksa. On hienoa, että olette olleet toistenne tukena, mutta jos olet tarvinnut häntä tueksesi jo monta kertaa (ja kenties hän myös sua tuekseen), niin toi systeemi vaan ei toimi. Pidemmän päälle. Hänellä voi olla tällä hetkellä muitakin ihmisiä, joille hänen pitää olal tukena. Eikä välttämättä hänen omassa elämässäänkään kaikki mene kuin Strömsössä. Jotain on ehkä hajonnut matkalla, mutta sille ei voi mitään. Voi olla, että hänkin on pahoillaan, kun ei jaksa olla sulle nyt tukena. Harmi, ettei uskalla sanoa sitä sulle ääneen. Ymmärrän häntä siinä mielessä, että mä olen itsekin koittanut venyä moneen suuntaan. Varsinkin koko viime vuoden. Oman terveyteni kustannuksella. Joskus vaan tulee se hetki, kun kaikkea on ihan liikaa eikä enää jaksa. Varsinkaan, jos se asia,  mistä toinen haluaa puhua, ei kuitenkaan ole kuolemaksi. Ehkä vähintään aikalisä olisi hyvä teidän ystävyyssuhteellenne. Sinä saisit omat asiasi kuntoon ja hän taas - mitä ikinä hänen, hänen läheistensä tai muiden ystäviensä elämässään on meneilläänkään -saisi omansa. 

Vierailija kirjoitti:

Hetkinen hei.

Nyt menee väärille raiteille taas kun kyse ei ole mistään samasta vanhasta aiheesta jota tässä jankkaisin vaan ihan on tuoreita tapahtumia nämä viimeisimmät.

Silti ei voi aihetta edes sivuta hälle.

Eriasia olisi jos tosiaan olisi kyse saman asian jankkaamisesta. Mutta kun ei ole.

T. Ap

 

Hetkinen hei vaan. Ensin oli kyse asiasta, josta olet jo päässyt yli, ja nyt onkin kyse tuoreista tapahtumista? Musta nyt vaan tuntuu, että sä et ole päässyt asiasta yli, vaikka aiemmin ketjussa niin väititkin. Sulla on se prosessi edelleen kesken. Ja taas kerran sanon sulle, että vertaistuki eli saman kokeneet on sulle siinä asiassa enemmän hyödyksi kuin ihminen, jolla ei ole mitään omakohtaista kokemusta koko asiasta. 



Mitä sä tarkalleen ottaen nyt ystävältäsi haluaisit? Sitä, että hän vaan kuuntelee sua? Vai jotain kommentteja asiaan? Vai jotain ympäripyöreää keskustelua aiheesta työttömyys? Itsekin jo monta sivua sitten kerroit, ettei sitä ymmärrä, jos ei ole itse kokenut. 

Sulla on siis kertomasi mukaan muitakin ystäviä. Mikä on syy, miksi haluat juuri tämän ystävän kanssa puhua työttömyydestäsi? Miksi et voi puhua työttömyydestä  muiden ystäviesi kanssa ja tämän ystäväsi kanssa jostain muusta?



Ja ihan oikeesti. Olen sulle jo parikin kertaa ketjussa kirjoittanut, että vertaistuen hakeminen on paljon järkevämpää kuin puhua jostain asiasta ihmiselle, joka tajuaa siitä yhtä paljon kuin kumisaapas. Viime vuosi oli mun yli 60 vuotisen elämäni kamalin. Monilta osin. Eikä vähimpänä muistisairas äitini ja yli ysikymppinen huonosti liikkuva isäni, joka on äitini omaishoitaja. En mä ole puhunut ystävilleni, joilla ei ole omakohtaista kokemusta, tästä aiheesta. Mutta ilokseni huomasin, että alkuvuodesta ihan täällä palstalla on ollut useampikin ketju muistisairaista omaisista. Niissä ketjuissa sain purkaa ajatuksiani muistisairaan omaisena olemisesta. Kiitos muuten kaikille, jotka niihin ketjuihin osallistuivat <3

"Ei kyl mä jo luovutan.

Tääl sai kovin mielenkiintoisen tuomion et mä oon se paska tässä ja huono ystävä ja epäempaattinen koska en ajattele hänen tunteitaan.

Kuvittelette mitä tykkäätte mutta ystävyys on minulle enemmän kun kaunis ilma tänään keskustelut ja perhoset.

Ei se sitten enää toimi niin se ei toimi."

Sulla on täysi oikeus luovuttaa aivan kuten tällä ystävälläsikin on täysi oikeus olla keskustelematta sun työttömyydestäsi. Mä olen koittanut tässä ketjussa miettiä, mikä voisi olla syynä ystäväsi käytökseen. Ja keksinytkin jo aika monia. Mullekin ystävyys on jotain muuta kuin kaunis ilma tänään keskustelut ja perhoset, mutta mä en ala väen väkisin keskustelemaan ystävieni kanssa aiheista, joista selvästi huomaan, etteivät he halua niistä keskustella. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, saman kokeneen ihmisen kanssa on järkevämpääkin keskustella kuin sellaisen, jolla ei ole omakohtaista kokemusta koko asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

"Ystävät suuttuu ja antaa anteeksi.

En halua siloteltua ystävyyttä vaan rehellisen "

 

Ihmiset on erilaisia. Mä taas en jaksa ystävieni taholta mitään draamaa, jos sanon rehellisesti, että nyt käy mulle liian raskaaksi. 

Sanoisi edes. Ymmärrän kyllä.

Mutta voisitko ajatella niin, että ehkä hänellä on ollut aiemmin huonoja kokemuksia siitä, kun on sanonut jollekin suoraan? Mitä jos kokeilisit tämän ystäväsi kanssa sitä, että kysyt ihan suoraan, eikö hän halua puhua aiheesta ja että ymmärrät kyllä, jos ei halua? Sitten ainakin tietäisit. Mutta älä kysele syitä, miksi hän ei halua puhua aiheesta. Jokainen meistä päättää, mitä aisoita kenenkin ystävänsä kanssa jakaa ja mitä ei. Jonkun kanssa sattaa puhua enemmänkin vaikkapa omista sairauksista, mutta toisen kanssa ei ollenkaan. Se, että ollaan ystäviä, ei tarkoita, että koko elämä pitäisi jakaa toisen kanssa.