Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kaamee tulevaisuus monilla meistä. Hyi helkkari. En tiiä. Parempi kun ei ees aattele koko asiaa.

Hyvin pieni osa vanhuksista tarvitsee elinaikanaan  ympärivuorokautista hoivaa. Suurin osa elää loppuun asti varsin hyväkuntoisina omassa kodissaan. Siihen loppuvuosien terveyteen ja selviytymiseen pystyy myös omilla elintavoillaan vaikuttamaan.

 

Tämä on hyvä huomio. Vanhusten hoivantarpeet poikkeavat hyvin paljon toisistaan. Muistisairaan vanhuksen hoito kuuluu kaikista raskaimpiin hommiin. Tarkoitan siis omaisten kannalta. Karkailevaa muistisairasta kun ei voi jättää hetkeksikään yksin. Tai vaikka ei olisi taipumusta edes karkailemiseen, muistisairas saattaa laittaa hellanlevyn päälle, jättää vesihanan valumaan, tukkia hanan avaamista ennen lavuaarin jollain jne. Jos olet omaishoitaja, et voi lähteä kauppaan, et käymään itse lääkärissä etkä poistua asunnosta ilman, että joku tulee sinne "vanhusvahdiksi". Muistisairas on kuin taapero, jota ei voi jättää hetkeksikään yksin. Sillä erotuksella, että on huomattavasti isokokoisempi sekä fyysisesti voimakkaampi ja kuvittelee edelleen kykenevänsä tekemään kaiken, mitä teki ennen muistisairauttakin. Pienten lasten kanssa on totuttu siihen, ettei tulitikkuja, teräviä veitsiä yms ole lapsen ulottuvilla. Muistisairaan vanhuksen kanssa tilanne on ongelmallinen, koska aikuinen ylettyy mihin vaan. Jos ei muuten, niin keittiötikkaiden avulla. 



Toinen ääripää on sitten ne vanhukset, jotka tarvitsevat apua vain joissain asioissa. Ja näistäkin asioista monesta voisi selvitä muuttamalla esteettömään asuntoon lähemmäs palveluita. Tai sitten maksaa jollekin, joka käy hakkaamassa halot ja luomassa lumet, jos omaiset asuvat satojen kilometrien päässä. Tällaiset vanhukset pärjäävät varsin mainiosti vielä itsekin. Osaavat vielä laittaa ruokaa tai ainakin lämmittää mikrossa ruokaa. Muistavat ottaa lääkkeensä, pystyvät käymään itse vessassa ja  suihkussa jne. 



Ja sitten on tosiaan ne vanhukset, jotka ehtivät kuolla ennenkuin tarvitsevat yhtään minkäänlaista hoivaa tai muutakaan apua. 



Ajatukseen omien vanhempiensa hoitamisesta vaikuttaa siis hyvin paljon se, onko vanhus täysin peräänkatsottava "jättikokoinen taapero" vai sellainen, jonka luona käy vain silloin tällöin auttelemassa fyysisesti raskaammissa hommissa. Mulla on nuo molemmat, mutta onneksi he asuvat edelleen saman katon alla. Ja onneksi nyt vihdoin ja viimein hyväksyivät sen, että siellä käy ulkopuolista apua. Mä käyn edelleenkin hakemassa heidän postinsa, viemässä roskat ulos yms, mutta en esimerkiksi vie äitiä suihkuun vaan sen tekee kotihoito. Ja siivouksenkin hoitaa kaksi kertaa kuukaudessa siivousfirma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen se, että onko hyvä estää vanhuksen kuolema keinolla millä hyvänsä. 

Eihän sitä estetäkään. Kyllä nykyään tehdänn palliatiivisen/saattohoidon päätöksiä varsin usein kun nähdään ettei toipumisennustetta ole. Ikävä vain monet omaiset eivät sitä saatikka DNR-päätöstä ymmärrä tai hyväksy. Onneksi päätös on lääkärin.

 

DNR-päätös tarkoittaa ainoastaan elvytyskieltoa. Eli jos muistisairas vanhus ei muista juoda ja alkaa kärsiä nestehukasta, DNR-päätöksestä huolimatta viedään sairaalaan, jossa nesteytetään. Tai jos on vaikka virtsatieinfektio tai muu bakteeriperäinen infektio, niin määrätään antibiootit. Jotkut kuvittelee, että kun on DNR-päätös, ei hoidettaisi enää ollenkaan. Näin ei kuitenkaan ole.

Nro 488: "Vastataan kun ehditään. Kyllä mutta yleensä vastataan.

Kyse olikin et jos ei mitään vastata.  koskaan

Mielestäni en sanonut  että heti pitäisi vastata."

Joo, mutta ei vastata jokaiseen päivän aikana tulleeseen viestiin. Ja tässä ap:n tapauksessa ystävä kyllä vastaa muihin viesteihin paitsi ei työttömyyttä koskeviin. Ja tämän ap tietää. Kysehän ei ole siitä, että ystävä ei vastaisi ikinä mihinkään viestiin. Joten kun ap huomaa, että hups, tuli otettua taas puheeksi omat tai jonkun muun saamat potkut, hän voi jo laittaa uuden viestin jostain muusta aiheesta. Sitten ystävä taas vastaa, kun ehtii. 

Nro 483: "Huomaappa sinäkin muuten että,

rämä EI ole keskustelua:

"Kuten jo kirjoitin, mulle tulee työpäivän aikana useita viestejä samoilta ihmisiltä ja niissä vaihtuu puheenaihe jo ennenkuin työpäivän jälkeen ehdin edes lukemaan ne kaikki."

Vuorovaikutusta ei ole ollenkaan."

Viestien ideahan onkin just siinä, että toinen vastailee sitten, kun ehtii. Vaikka töiden jälkeen. Ja jos toinen sattuu sitten vastauksen saatuaan olemaan vaikka saunassa, hän taas vastaa sitten, kun on tullut saunasta ja taas ehtii. 

Nro 480: "Sun kaverit käy dialogia sulle ihan siis yksinään 😆. Outoa "



Mitä outoa siinä on? Mun kaverit tietää, että olen päivisin töissä. He tietää, etten istu vapaa-ajallanikaan koko ajan tietokoneen ääressä. He tietää, että vaikka mulla ulkona lenkillä kännykkään tulisikin viesti, en mä siihen heti ala vastaamaan. Tai olen kauppareissulla tai jossain. He myös tietää, että  jos olen jonkun toisen ihmisen seurassa, en vilkuile jatkuvasti kännykkääni.