Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No huhhuh. Nää opiskelija 15 m2 yksiöt pitäisi siis kaupata vanhuksille. Ei mahdu liikaa tavaraa ja pönttökin sopivasti sekä keittiössä että olohuoneessa samaan aikaa.

Ihan hirveä ajatus että kun työura on ohi niin muutat itsemurhayksiöön miettimään ja valmistautumaan kuolemaan. Silloinhan se pitäis päästä nauttimaan elämästä. 

Isäni asuu isossa omakotitalossa, kaataa puita ja tekee polttopuita 75-vuotiaana eikä mieti kuolemaa. Itsellä sama suunnitelma mutta pienemmässä talossa.

Kyllähän se vaatii ammattilaisia tohon talon ja ulkorakennusten tyhjäämiseen mutta kai siitä perinnöstä voi sen verran käyttää. Siitä hyvä tilanne täällä tietysti

Yleensä ihmiset kokevat ulkopuolisen avun varassa elämisen ahdistavaksi. Eikä niiden tekijöiden löytäminen,  tilaaminen ja maksuliikennekään tapahdu itsestään. Itse käytän siivouspalvelua ja siinäkin on oma vaivansa, kun pitää löytää sopiva aika ja järjestellä asuntoa niin, että pääsevät siivoamaan kunnolla.

Eikö tuo ole sama ongelma, asui ihminen missä tahansa, oli sitten krs yksiä tai maaseudun okt. Molemmissa löytyy palveluita. 

Kerrostalossa taloyhtiön huolehtii ylläpitopalveluusta. 

Mutta vain rakennuksesta ja piha-alueista eikä asunnosta eikä varsinkaan  asukkaasta. Ihan samalla tavalla kerrostalossa asuvakin joutuu järjestämään itselleen tarvitsemansa siivouspalvelut yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään voi hankkia kaikenlaista apu. Monella lapsella ja nuorella on 4H-yritys ja kova into tehdä töitä. Nurmikkoa leikkaamaan ja muihin apuhommiin.

Ne maksaa.

Ja siihen pitääkin etukäteen varautua. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan sitten vanhanakin hoidat talosi ja pihasi itse. Et odota lapsia ilmaiseksi tai rahalla "houkuteltuna" tekemään lumitöitä, leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan taloa jne. Se "houkuttelu" kun on aikuisen lapsen näkökulmasta pakkoauttamista. Lapset itse asuvat kerrostalossa kun ei pihahommat nappaa, mutta sitten pitäisi pitkin hampain mennä vanhuksia auttamaan. Sama kaikenlaisen turhan tavaran säilyttäminen jota on vuosikymmeniä varastoitu ajatuksella josko vielä joskus tarvitsisi. Nekin tavarat kannattaisi hävittää itse eikä odottaa että lapset sitten aikoinaan senkin tekevät. Kaikkein itsekkäintä on ajattelu, ettei vanhaa taloa voi omana elinaikanaan myydä, koska siitä ei saisi riittävästi rahaa uuteen asuntoon. Ja myös se, että tiedetään että vanhan talon kaupassa saattaa ostajilta tulla jälkivaatimuksia ilmenneiden ongelmien vuoksi. Piilovikoja ei voi ihan noin vain rajata pois vaikka huonokuntoisena myisikin. Ei kai edes purkukuntoisena myynti, ellei hinnassa ole huomioitu tulevia purkukustannuksia. Tämä kaikki sotku aiotaan jättää sitten lasten selvitettäväksi. Lapset joutuvat vastaamaan talon piilovioista vaikka eivät itse ole asuneet talossa vuosikymmeniin eikä millään kuntotarkastuksilla kaikkia vikoja saada esiin.

Tätä elämää ei pidä elää lapsia varten. Perintöä ei tarvitse ottaa vastaan eikä siitä huolta kantaa. On ihan kokonaan lapsen vika, jos ns. ryhtyy perintöön eli haluaa ottaa siitä osansa. Jos haluaa, kantaa sitten myös vastuun. Jos ei halua, jatkaa elämäänsä kuin ennenkin.

Vanhusten kannattaa varmistaa etukäteen, kuka suostuu ottamaan kaiken vaivoikseen ja jos ei kukaan halua taloa ja puutarhaa, ne kannattaa testamentata Vasemmistoliitolle. Siellä on rahaa vastata piilovioistakin.

Perinnöttömäksi jättämisellä uhkailu onkin sitä vanhuksen viimeistä vallankäyttöä. Joihinkin tehoaa ja joihinkin ei. Mä sanoin jo vuosia sitten, että käyttäkää rahanne omaan hyvään vanhuuteenne.  Mä olen ihan omalla työlläni ja taloudenpidollani saavuttanut itselleni sellaisen elämän,  johon olen ihan tyytyväinen. Ja turvannut taloutenikin ihan ilman perintöjä. 

Sulle ei mikään kelpaa. 

Miten niin ei kelpaa?  Mulle kelpaisi paremmin kuin hyvin se, että isä poistaisi mut lopullisesti elämästään eikä koskaan enää ottaisi yhteyttä. Tämähän olisi mulle aivan ihannetilanne.  Ja mulle kelpaa oikein hyvin sekin, että isä on - ehkä? - jo  tehnytkin mut perinnöttömäksi.  Olen jo turvannut oman selustani enkä tarvitse isän rahoja yhtikäs mihinkään. Pärjään vallan mainiosti ilman perintöäkin. Mä huolehdin aikoinaan muistisairaan äitini ja nyt on siskoni vuoro huolehtia isästä. Yli 70v siskoni vaan ei tahdo jaksaa enää. Vaikka isä ei pääsekään öisin karkailemaan kuten äiti pääsi. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on hamstranneet vuosikymmenten aikana paljon tavaraa, mitään ei voi heittää pois. Heillä oli kolme kiinteistöä, joista yhden heiltä ostin. Pari vuotta siivosin rakennuksia, mm. kymmeniä vuosia kylmässä varastossa olleita ikivanhoja sähköhelloja, pesukoneita, rikkinäisiä kahvinkeittimiä, säkeittäin tyhjiä jogurtti- ja hillopurkkeja, jopa säkillisiä rikkinäisiä muovisäkkejä, joita voi johonkin tarvita.

Tämä kiinteistö on nyt siivottu. Ne kaksi heillä edelleen olevaa kiinteistöä ovat yhtä täynnä tavaraa, ehkä jopa enemmän.

 

Mitä sitten? Ajattelen että se on heidän valintansa, heidän kotinsa ja mökkinsä. Ei kuulu minulle millään lailla, miten täynnä paikat on tavaraa, eikä ole mitenkään heidän velvollisuutensa siivota "valmiiksi" mitään pois. He saavat rauhassa elää ja nauttia siitä, niin kauan kun ilävuosia edelleen on! Asia tulee mun huoleksi vasta, jos/kun kiinteistöt tulee mulle perintönä. Sitten ne on vaan siivottava, mutta en pidä sitä millään lailla vääränä. Minähän olen menettänyt vanhempani ja saanut perinnön. SILLOIN se on minun asiani, nyt ei todellakaan. 

 

Ja aiheeseen, kyllä asuvat edelleen omatoimisesti omakotitalossa ja pihatyöt pitävät heidät hyvässä kunnossa 😊 Ja jos/kun alkavat tarvita apua, sitten autetaan. Se on normaalia elämää. Ovat hekin minut hoitaneet ja kasvattaneet aikuiseksi, auttaneet kaikin keinoin. Miksi heIvetissä en nyt auttaisi heitä???

No mutta sä oletkin halunnut tyhjentää ne kiinteistöt. Kun mun isästäni joskus aika jättää, en todellakaan ala tyhjentämään vanhempieni asuntoa. Mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan. Bussillako mä kaiken tavaran huonekaluja myöten jonnekin Sortti-asemalle veisin? Järjetön ajatuskin. Joten..ensin minä ja siskoni haetaan sieltä, mitä halutaan. Mun siskoni varmaan haluaa kaikenlaista ja minä taas en yhtikäs mitään. Tiedän, että siellä on paljon arvokastakin, mutta mun puolestani siskoni saa ottaa ne kaikki. Sitten on vuorossa vanhempieni lapsenlapset. Sen, mitä kukaan ei halua, käy hakemassa pois joku tällaiseen tarpeeseen perustettu firma. Olen puhunut nyt jo keski-ikäisten lasteni kanssa asiasta ja kysynyt, haluaako he, että alan heidän vuokseen tappelemaan jostain ehkä tuhansien eurojen arvoisesta irtaimistoesineestä, niin kumpikin on sanonut, että eivät halua. Kasvatin heidät aikoinaan niin, että kummallakaan ei pyöri euronkuvat silmissä. Serkkunsa ovat jo muutenkin aina saaneet vanhemmiltani  paljon enemmän kuin he, mutta ei se ole serkusten välisiä suhteita mitenkään haitannut. Päätös eriarvoistamisestahan on ollut heidän isovanhempiensa eikä syy ole heidän serkuissaan. 

No ei ollut kyse HALUAMISESTA, vaan siitä että pakkohan meidän oli saada esimerkiksi autolle tilaa talliin jne, kun tähän muutimme asumaan 😄 ihan pirunmoinen urakkahan se oli, mutta ei siinä vaihtoehtoja ollut.

Siis WTF? Ette halunneet muuttaa sinne, mutta joku ( kuka?) pakotti teidät muuttamaan sinne?  Mua ei ole kukaan koskaan pakottanut muuttamaan yhtään minnekään (paitsi faija, kun heitti mut 18-vuotiaana rahattomana syksyiseen yöhön ja silloin olinkin hetken aikaa asunnoton)  mihin en ole itse halunnut muuttaa.  Jos haluan muuttaa jonnekin romuläjään, niin tottakai sitten ostaessani hankkiudun eroon romuläjästä. Kun aikoinaan ostin tämän asunnon, missä nyt olen jo yli 30 vuotta asunut, niin tämä kämppä oli ihan tyhjä, kun tänne muutin. Mutta joo...ehkä saitkin sen asunnon sen verran halvemalla, että siihen asunnon ostoon kuului ne romutkin. Mutta tämäkin oli sun oma valintasi. 

Mulle tuli eilen illalla jotain  mieleen. Siis liittyen tähän ja niihin aiempiinkin D-ketjuihin. Muistatteko muutaman vuoden takaa Enkeli Elisan? Mitään Elisaahan ei koskaan ollut edes olemassakaan, mutta hänestä kirjoittava sai paljon huomiota ja  julkisuutta. Olen true crime -sarjojen suurkuluttaja mutta katson paljon myös kaikkia nettihuijausjuttujakin. Entä, jos Doris, djankkaaja ja tämä yksi hartolalainen Doriksen jo päiväkoti-ikäisestä lähtien tuntenut ovatkin kaikki yksi ja sama henkilö? En siis  väitä, että näin on, mutta tulipahan vaan mieleen.