Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kuluttaminen on tärkeää, mutta milläs työtön kuluttaa? Sehän tässä on suurempi ongelma kun rakennettu tällanen sdp yhteiskunta jossa opetetaan että on täysin ok olla työtön tai vaan maata koska ei huvita, tai tulee paha mieli. Ensin pitää saada porukka aktivoitua ja töihin, sitten voidaan kuluttaa. Tottakai kun alkaa mennä paremmin niin kaupat nostaa hintojaankin. Hallitus ei tule sinun ovelle työpaikan kanssa, se on sinun tehtävä hankkia sellainen!

Kokoomus on aina halunnut, että kansalaiset ihan itse varautuvat elämässään tapahtuviin muutoksiin kuten sairastumiseen,  työttömyyteen jne. Eli että kansalainen itse varautuu rahoittamaan omat "pahat päivänsä". Kun työssäkäyvät ovat nyt alkaneet toimia juuri kuten Kokoomus on aina halunnut eli alkaneet säästää ja sijoittaa, niin tästä onkin muka syntynyt jokin "mystinen jarru".  Valtaosa Kokoomuksen äänestäjistä on aina olleet niitä, joilla on ollut varaa sekä säästää ja sijoittaa että myös kuluttaa. Eivät ole ymmärtäneet, että läheskään kaikilla työssäkäyvillä tilanne ei ole sellainen vaan joko säästetään tai kulutetaan. 

Hyvinvointiyhteiskunnan ideana on ollut, että JOS jokin "onnettomuus" kohtaa kansalaista, viimekädessä yhteiskunta ottaa kopin. Elämää on uskallettu rakentaa sen luottamuksen varaan. On uskallettu hankkia lapsia, on uskallettu ottaa asuntolainaa, on uskallettu matkustella ja harrastaa jne. Eihän sellaisen tarvitsekaan säästää pahan päivän varalle, jolla työpaikka on niin varma, että mitään pahaa päivää ei kertakaikkiaan voi tulla. Tai on jo valmiiksi niin paljon säästöjä, sijoituksia tai vaikka perintöjä, ettei kertakaikkiaan koskaan elämässään voi joutua pulaan. 

Mä olen viime vuosina huomannut omasta ikäluokastani ja vähän vanhemmistakin sen, että kun vanhustenhuoltoa koko ajan romutetaan, ihan hyvätuloisetkin ovat alkaneet säästämään vanhuuden varalle. Pitää olla riittävästi puskuria (ja se summa ei ole ihan pieni), jotta on varaa ostaa tarvitsemansa palvelut, lääkkeet jne. Ja siis puhun nyt ihmisistä, jotka ovat vielä toistaiseksi ihan hyvässä kunnossa, mutta eivät välttämättä ole enää 10-20 vuoden päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Äiti on jo kuollut. Kuoli kuukautta ennen 97-vuotispäiväänsä. Viimeiset 3 vuotta oli muistisairas. Muina sairauksina verenpainetauti sekä korkea kolesteroli, joihin molempiin oli lääkitys vissiin parikymmentä vuotta. Isä on nyt 96v. Liikuntakyky on huono polvien nivelrikon vuoksi, mutta asustelee edelleen kotonaan. Ei mitään säännölllistä lääkitystä. Kolmesta eri syövästä on selvinnyt. 

Isäsi on todella hyvässä kunnossa, kun tuossa iässä ei ole ainuttakaan säännöllistä lääkitystä. 

Missä iässä nuo syövät olivat? 

Aikamoinen selviytyjä hän on. 

Mun äiti on 94-v ja hänellä on nivelrikkoon kipulaastarit ja verenpaine- diabetes ja kolesterolilääke.

En muista, missä iässä isällä oli ensin ihosyöpä ja sitten kurkkusyöpä (yli 60-vuotiaana kuitenkin) , mutta vatsasyöpä oli vuonna 2018 eli vähän ennenkuin isä täytti 89v.  Selvisi niistä kaikista, koska on ollut varaa käydä yksityislääkärillä ja siten kaikki syövät todettiin niin ajoissa, että hoidettiin ihan vaan leikkauksilla. Ei olleet ehtineet levitä. Ja siten ei tarvinnut kemoterapiaa eikä muutakaan. Asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että mä painostin isän heti ensimmäisten oireiden ilmaannuttua lääkäriin. 

Terveet elämäntavat (esim ei koskaan ole tupakoinut) ja aktiivinen elämä on varmasti hyvien geenien lisäksi vaikuttanut terveydentilaan. Vielä 94-vuotiaana siivosikin itse, mutta sitten suosittelin jo palkkaamaan jonkun ulkopuolisen siihen hommaan (2-kerroksinen asunto) . Isällä - kuten mullakin - on keskimääräistä korkeampi kipukynnys ja varmaan sen vuoksi isä ei tarvitse edes särkylääkkeitä. 

Äiti on jo kuollut. Kuoli kuukautta ennen 97-vuotispäiväänsä. Viimeiset 3 vuotta oli muistisairas. Muina sairauksina verenpainetauti sekä korkea kolesteroli, joihin molempiin oli lääkitys vissiin parikymmentä vuotta. Isä on nyt 96v. Liikuntakyky on huono polvien nivelrikon vuoksi, mutta asustelee edelleen kotonaan. Ei mitään säännölllistä lääkitystä. Kolmesta eri syövästä on selvinnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Kuluttaminen koostuu pienistä kuin suuremmista puroista. Ei pidä tuomita kuluttamista, koska se on elinehto koko yhteiskunnan toimivuudelle. Moni ei vaan tule ajatelleeksi koko ydintä. Itse sain muistutuksen toistakymmentä vuotta sitten, kun tein silloin tällöin keikkaa akuuttisairaanhoidossa. Oli sunnuntai ja ilta ja juuri ja juuri ehdin bussipysäkille, ( koska olin säästäväinen ja kuljin bussilla) ja huomasin, ettei ko bussi kuljekaan sunnuntaisin enää kotiini siihen aikaan. Matkaa n 7 km. Siitä sitten juoksin läheiselle taksiasemalle ja puuskahdin taksikuljettajalle pettymykseni. Mies sanoi, että aattelepa tätä, että sinä työllistät nyt häntä ja yhteiskunnan rattaat pelaavat vain kun käytämme toistemme palveluja. Siitä keskustelimmekin koko matkan ajan. 

Mä en tuomitsekaan kuluttamista. Kulutanhan mä itsekin silloin, kun se on mulle tarpeellista. Esimerkiksi ne koiran eläinlääkärikäynnit viime kuussa. Mutta en mä olisi varannut koiralle eläinlääkäriaikaa, jos koira ei olisi sairastunut. Kerran kuukaudessa tilaan ostoksia Citymarketista kotiinkuljetuksella. Mulla ei ole eutoa eikä ajokorttiakaan,  joten en mä saisi bussissa raahattua neljää säkkiä kissanhiekkaa yms. Kun tilaan koiralle ruuat Mustista ja Mirristä, niin kotiinkuljetuksella. Painaa sen verran paljon, että hyvä kun saan säkin ulko-ovelta kieritettyä keittiöön asti. Ei todellakaan onnistuisi hakea pakettia edes lähikaupassa olevasta Matkahuollon noutopisteestä.  Sen sijaan esimerkiksi jalkahoidot osaan tehdä itsekin, pitkien hiusteni latvat tasoittaa mun sisko jne.

Ei tarvitse. Ihmiset muuttuvat vuosien ja vuosikymmenten varrella. Vaikka eskarissa olisikin oltu kiinnostuneita samoista asioista, niin kolmekymppisenä ja varsinkaan kuuskymppisenä ei välttämättä enää olla. Hienoa jos ollaan, mutta aika monella elämät vie erilleen ja ystävyys muuttuu jossain vaiheessa vain kaveruudeksi ja sitten hiipuu kokonaan.