Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Siitepölykausi on alkanut. 

 

Alkuvuonna uutisoitiin, että ajankohtainen  tiedotus siitepölystä aiotaan lopettaa, :(

 

Niitä ei taida muut seurata kuin allergiset itse. Eli jos kaupassa asioivalla ei ole itsellään allergiaa, niin ei hän tiedä siitepölytilanteesta mitään, vaikka tiedotettaisiinkin. 



Mulla on pahin allergia pähkinäpensaan siitepöly ja oireeni alkavat jo ennenkuin missään siitepölytiedotteessa mainitaan vielä asiasta. Eli oireet alkavat, kun alkaa tulla pieniä määriä siitepölyä Viron puolelta. Yleensä oireiden alkamisesta menee pari kolme viikkoa ja siitepölytiedote kertoo, että nyt sitä tulee Viron puolelta tuulen mukana. Mulle siis se tiedote tulee aina liian myöhään. 

Siitepölykausi on alkanut. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi kohteliainta ja molemmin puolin paras tilanne, että mikäli ei tahdo kaverisuhteen enää jatkuvan, sanoisi siitä suoraan.

Tietty jos tilanne on sellainen, että on tapahtunut jokin luottamuksen menetys tai muu niin sitten eri juttu. Eli siis jos on joku selkeä syy.

Mutta sellaset on kovin ikäviä tilanteita, että mitään erityistä ei kaverisuhteessa ole tapahtunut ja toinen lopettaa yhreyden pidon. 

 

Joskus kuitenkin on niin, että ei ole mitenkään tarkoituksella lopettamassa kaverisuhdetta. Aika vaan menee kaikenlaiseen muuhun. Töihin, harrastuksiin, kotihommiin, muihin ihmissuhteisiin jne. Välillä miettii, että pitäisi soittaa, mutta asia tuleekin mieleen vasta illalla klo 22 eikä enää niin myöhään viitsi soittaa. Seuraavana päivänä sitten on taas kaikenlaista ja soittaminen unohtuu. Usein kuitenkin sillä toisellakin on ihan samanlainen tilanne ja ystävyyssuhde vaan hiipuu ilman mitään draamaa. 

Luin koko ketjun. Ap:lla siis tilanne, jossa isovanhemmat kutsuvat itsensä kokonaiseksi viikonlopuksi kylään. Eivät siis  tule yllättäen vaan ovat etukäteen ilmoittaneet tulostaan. Ilmeisesti asuvat aika kaukana, kun pitää olla koko viikonloppu? Olen samaa mieltä monen muunkin kirjoittajan kanssa, että pitää osata sanoa isovanhemmille, että ei käy. Voi ehdottaa koko viikonlopun sijasta vain yhden päivän käyntiä. Isovanhemmat voivat sitten halutessaan vaikka tehdä ne muut päivät jotain muuta ja majoittua hotellissa. Vaihtoehtoisesti voi myös suostua siihen, että ovat koko viikonlopun, mutta sanoo jo puhelimessa, että sitten isovanhempien pitää viedä lapsia ulos jne. Eli kertoo jo etukäteen, mitä isovanhemmilta sillä käynnillä odottaa. Isovanhemmat sitten päättävät, tulevatko vai jättävätkö tulematta. 



Täytyy kyllä sanoa, että olen mä ainakin jossain määrin ollut onnekas omien vanhempieni suhteen. Mun vanhemmat eivät ole koskaan tulleet kutsumatta kylään. Eivät edes koskaan kutsuneet itse itseään kylään. Aina on ollut niin, että jos ja kun he haluavat meitä tavata, ovat kutsuneet meidät luokseen. Ja kun mä olen halunnut heitä tavata, olen kutsunut heidät meille. En ole vanhempieni luona käydessäni tehnyt kotihommia. En keittänyt kahvia, en kattanut pöytää, en tiskannut enkä muutakaan. Paitsi vasta ihan viime vuosina, kun isäni liikkumiskyky on merkittävästi heikentynyt. Nyt katan pöydän ja kerään astiat pöydästä kahvittelun jälkeen pois ja vien ne keittiöön. Isä saa laitettua astiat siitä itse tiskikoneeseen. Enkä ole odottanut, kun ovat olleet meillä, että he huseeraisivat mun keittiössäni. En ole odottanut sitä lapsiltanikaan, kun käyvät kylässä. Poikkeuksena jotkut sukujuhlat, jolloin toinen tai kolmaskin käsipari on ollut avuksi, jotta tarjottavat saadaan nopeammin pöytään. 



Lastenhoitoapua olen vanhemmiltani aikoinaan saanut, kun on ollut tarvetta. Mutta silloin on asiasta sovittu etukäteen ja lapset ovat sitten menneet mummolaan. Vanhempani ovat myös aikoinaan ihan itse pyytäneet lapsia sinne yöksi. Tai ovat halunneet viedä Muumimaailmaan, Särkänniemeen tms. Vähän isompina pääsivät vanhempieni mukana ulkomaanmatkoillekin. Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta siskollani on. Olen välillä ottanut näitä lapsia meille, kun vanhemmillaan on ollut jotain menoa. Olen myös välillä soittanut ja kysynyt, haluaisiko lapset taas tulla isotädin luokse päiväksi/viikonlopuksi. Ihan vain siksi, että mun on ollut lapsia ikävä ja haluan viettää aikaa juuri heidän kanssaan. 



Mun vanhempani tosin ovat aina asuneet lähellä eikä ole ollut ongelmia heillä mennä yöksi omaan kotiin. Jos olisivat asuneet kauempana, olisivat joutuneet yöpymään hotellissa. Mulla ei ole ollut vierashuonetta eikä edes vuodesohvaa, jossa ylimääräiset yöpyjät voisivat nukkua. Ei siitäkään huolimatta, että asun kohtuullisen lähellä Helsinki-Vantaan lentokenttää ja sukulaisia ja kavereita olisi aika ajoin mielellään yöpynyt luonani, kun olivat lähdössä reissuun ja lento lähti aikaisin aamulla. Asuinneliöt ovat kalliita eikä mun ole ollut järkevää pitää yhtä huonetta "satunnaisena majatalona". 



Tuollainen itse itsensä kutsuminen ja vieläpä kokonaiseksi viikonlopuksi olisi mulle aivan kauhistus :D Tosin mä sanoisin jo puhelimessa, että ei käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kaikki olemme jatkuvasti herkkujen ympäröimiä. En halua vähän väliä olla herkuttelemassa kaikella korkeakalorisella ruualla, joka harvoin edes on erityisen hyvää. 

Me kaikki? En minä ainakaan ole. Juhlissa kyllä herkuttelen hyvällä omatunnolla ja kunnolla! Enkä mieti mitään v***n kaloreita. Ja kyllä, olen normaalipainoinen ihminen.

Oiskohan tuossa edellisessä tarkoitettu, että kaupat on täynnä herkkuja? Senkus vaan ostaa jos tekee mieli. Ei enää eletä mitään pula-aikaa eikä edes sotien jälkeistä aikaa, jolloin sokerikin oli kortilla. Omassa lapsuudessani 1960-luvulla herkkuja syötiin nimenomaan vain juhlissa. Hyvin harvoin muulloin.  Ei ollut lapsillakaan kerran viikossa karkkipäivää. Koska erilaisia herkkuja saa nykyisin ihan milloin vain itse haluaa, ei ne ole enää "harvinaista herkkua".