Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Harvemmin kukaan hylkää lapsiaan eron tullessa. Se että eletään parisuhteessa saman katon alla ei tarkoita automaattisesti sitä että molemmat vanhemmat huolehtisivat lapsistaan tai välittäisivät ylipäätään olla lastensa kanssa vaan monesti se vastuu on jäänyt toiselle vanhemmalle silloinkin. 

 

 

 

Tämä tuli mullekin mieleen. Jos ei ole ottanut vastuuta lapsistaan parisuhteen aikanakaan, on helppoa olla ottamatta parisuhteen päätyttyäkään. 

Nro 260: "Ai niin! Unohdin, että ollaan Suomessa, missä lapsivihamielisyys kukoistaa. Älkää kysykö enää, miksi täällä lasten määrä laskee kuin lehmän häntä. (ja olen eri kuin aiemmin kommentoinut.) Miksipä kukaan haluaisi olla lasten kanssa! Miksi kukaan haluaisi olla myöskään vanhusten kanssa, tai tutustua heihin?! Ai niin: He ovat lapsivihamielisiä."



Mun mielestä asia ei ole noin mustavalkoinen. On eroa sillä, onko tarkoitus tavata myös perheen aikuisia vai pelkästään lapsia. Jos mä haluan tavata vaikka siskonpoikaani ja tämän perhettä, kutsun koko perheen kylään. Lapset saavat osan huomiostani, mutta eivät ole tapamisen "pääesiintyjät". Sitten, kun haluan tavata vain näitä lapsia ja mennä heidän ehdoillaan, soitan  siskonpojalle tai vaimolleen ja kysyn, voisko lapset tulla isotätinsä luokse. Sitten mä teen vain lasten juttuja näiden lasten kanssa. Piirretään, askarrellaan, leikitään kesäpäivänä vesisotaa lähimetsässä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kertoa jo kutsuessaan, millaista apua tarvitaan. Pitääkö pestä ikkunat, viedä lapset leikkipuistoon, auttaa muuttolaatikoiden pakkaamisessa tms. Jos kutsuu vain kylään, silloin kyläillään eikä tehdä muuta.

Ihan kuin kyläily olisi jotain tiettyä tekemistä. Voihan sitä kyläillessä tehdä asioita. Mitä ainakin kylässä ollessani mieluummin touhuan lasten kanssa kuin vain istun ja "kyläilen". 

Mä ajattelen eri tavalla. Ihan jo senkin vuoksi, että voi miettiä, mitä laittaa päälleen, jos tarkoitus onkin kyläpaikassa vaikka maalata seiniä eikä istua kahvipöydässä. Tai jos on tarkoitus ulkoilla, laitan lämpimämmin päälle. Talvisaikaan vielä sekin, että laitanko jalkaani nastakengät vai menenkö talvisaappailla. Lisäksi voin istua kahvilla, vaikka reumakivut olisikin kovat, mutta en pystyisi juoksemaan ulkona taaperoiden perässä enkä keikkumaan keittiötikkailla ikkunoita pestessä. Mulle "kylälily" tarkoittaa, että menen juttelemaan sen ihmisen kanssa, joka on mut kotiinsa kutsunut. Jos taas pyydetään auttamaan vaikkapa ikkunaverhojen ripustamisessa (kuten yksi kaverini multa taannoin pyysi), niin menin, koska pystyin kiipeämään silloin keittiötikkaille. Kahvit juotiin sen jälkeen ja juteltiin. 

Nro 241: "Onpa outoa tosiaan olettaa, että isovanhemmat haluaisivat viettää aikaa lapsenlastensa kanssa! Toki jos asenne lapsia kohtaan on tuollainen kuin sinulla, niin parempi on kun ei ilahduta kyseistä lapsiperhettä omalla läsnäolollaan. Luulen, että kaikki pääsevät helpommalla."



Olin lapsi 1960-luvulla. Kun mentiin vanhempien kanssa kyläilemään, me lapset istuttiin hiljaa sohvannurkassa, kun aikuiset jutteli keskenään. Olin kouluikäinen, kun sain ekaa kertaa jäädä kotiin eikä tarvinnut lähteä vanhempieni mukaan. Olin niin onnellinen, koska lapsen näkökulmasta kyläilyt aikuisten kanssa olivat poskettoman tylsiä. Isovanhemmat toki antoivat hetken huomiota myös lapsiille, mutta pääasiassa aikuiset keskustelivat keskenään ja lapset odottivat kyllästyneinä, että lähdetään jo kotiin. Paitsi jos paikalla oli vaikka serkkujakin, joiden kanssa saattoi lähteä ulos leikkimään. Silloin oli ihan kivaa. 



Mielestäni on ihan hyvä, että ajat ovat tuosta muuttuneet. Mutta joissain tapauksissa on mentykin sitten ihan toiseen ääripäähän eli aikuiset istuvat hiljaa ja katsovat, kun lapsi tai pari esittää  omaa showtaan. Ja mä luulen, että juuri tällaisista lapsista on seurannut se, että moni ei oikein jaksaisi lapsiperheiden kyläilyjä. Aikuiset eivät voi enää jutella keskenään, koska lapsi/lapset ovat kaikkien huomion keskipiste. 

Vierailija kirjoitti:

En minä kyllä alkaisi mitään viikkosiivousta silloin tekemään, kun joku on kylässä, on se sitten kuka tahansa.

Vähän sanoisinko epäkunnioittavaa vierasta kohtaan.  

 

Mä olen tästä periaatteessa samaa mieltä, mutta ap:n tapauksessa isovanhemmat eivät tulleet kutsuttuina vaan kutsuivat itse itsensä. Siinä on mun mielestä selkeä ero. Jos mulla olisi vaikka remontti menossa ja joku haluaisi välttämättä tulla just silloin meille (mikään muu ajankohta ei muka soipisi), niin ei voi olettaa, että mä keskeytän remontin tekemisen ja jään pitämään seuraa ja passaamaan. Tai vaikka kesken etätyöpäivän pitäisi ruveta keittelemään kahvia ja pitämään seuraa. Mutta mä osaankin sanoa "ei käy" eli meille ei kukaan tule kyläilemään vastoin mun tahtoani.