Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 215: "No meillä minä ja mies laitetaan astiat ja keittiövälineet eri paikkoihin, joten aina niitä joutuu kuitenkin etsimään. Olen kasvanut laajan suvun keskellä ja muhun on sisäänrakennettu sellainen joustavuus, etten harmistu, jos asiat muuttuu. Tylsintä musta on siivota ja tehdä kotihommia yksin, yhdessä kaikki sujuu joutuisammin."



Ihmiset ovatkin erilaisia. Mä en erityisemmin tykkää siivota tai tehdä kotihommia, mutta silti teen ne mieluummin yksin kuin jonkun toisen kanssa. Yhdessä siivoaminen ja siinä samalla seurustelu tarkoittaisi, että kumpikin siivoaa samaa huonetta samaan aikaan. Konkreettista apua olisi silloin, jos toinen vaikka siivoaisi yläkertaa sillä aikaa kun mä siivoan alakertaa, mutta silloin ei tulisi samaan aikaan juttelemisesta mitään. Kun kutsun muita ihmisiä kotiini, haluan keskittyä heihin enkä johonkin oheistoimintoon siinä sivussa. Poikkeuksena tietysti tilanne, jossa alunperinkun on tultu avuksi eli esimerkiksi muutto, remontti tms. 

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Lehdessäkin luki etteivät ihmiset enää vastaa edes viranomaispuheluihin ja terkkareiden takaisinsoitot eivät samasta syystä onnistu. Eli nykyään vain kaikesta päätellen tekstaillaan.

Tekstailu on kätevää, koska voi vastata silloin, kun ehtii. Jos mä kuitenkin odotan lääkärin soittoa, niin kuljen "kännykkä kädessä" siihen asti, että lääkäri on soittanut. Mutta myönnän, että se on vähän ärsyttävää. Normaalisti mulla saattaa olla kännykkä yläkerrassa yöpöydällä enkä ota sitä mukaani, kun menen alakertaan keittiöön laittamaan ruokaa. Jos kuitenkin odotan jotain tärkeää puhelua, otan kännykän mukaani. Ja ennenkuin äitini muistisairaus paheni (eli ei vielä karkaillut), en koskaan ottanut kännykkää mukaan, kun lähdin koiran kanssa lenkille. Jotenkin oudosti sitä selvisi hengissä ja ystävyyssuhteetkin säilyivät lankapuhelintenkin aikana, vaikka ei ollutkaan 24/7 tavoitettavissa. 



Voisin myös kuvitella, että puhelinmyyjien soitot ovat yksi syy siihen, että ihmiset eivät vastaa tuntemattomiin numeroihin. Vaikka laitatkin soiton jälkeen ko numerolle eston, samasta firmasta soitetaan myöhemmin jostain toisesta numerosta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuo vaikuttaa siltä ettei ole tervetullut vieras jos isäntäväki alkaa siivoamaan juuri kyläilyn aikana ja ajaa vieraat lasten kanssa ulos. 

Tämä asiahan selvisi jo ketjun alussa eli nämä isovanhemmat kutsuvat itse itsensä kylään eikä ap tai puolisonsa uskalla sanoa, että ei käy. Tiedän, että joissain suvuissa tällainen itsensä kutsuminen on aika yleistä, mutta se joka tällaiseen toimintaan suostuu, on itselleen epämieluisan toiminnan mahdollistaja. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on ihan outoa menoa. Nuokin ihmiset ovat aikanaan lapset hankkineet, mutta sitten eivät voikaan hetkeä omia lapsenlapsiaan kaitsea? Sehän ns. kuuluu asiaan, että omaa perhettä autellaan silloin tällöin. Ennenvanhaan yhteistyö oli vielä huomattavasti tiiviimpää.

Toivottavasti ap:n tapauksessa isovanhemmat eivät olleet alunperin kärttäneet ja kyselleet milloinkas niitä lapsenlapsia olisi tulossa.

Jos et halua auttaa perheenjäseniäsi, älä hanki perhettä. Ja yleensä kyläilyjäkin tehdään jollain tapaa vastavuoroisesti. Jos haluat mennä johonkin pelkästään passattavaksi niin mene kahvilaan tai ravintolaan.

Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, mutta se avuntarve on syytä kertoa etukäteen eikä vasta sitten, kun on jo paikalla. Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta kun esimerkiksi tyttäreni on ollut sairaana eikä ole voinut viedä koiraansa ulos, ei hän pyydä mua sinne kahville vaan pyytää nimenomaan viemään koiran ulos. Juodaan kahvit sitten sen jälkeen tai sitä ennen, jos mulla on aikaa. En mäkään pyydä lapsiani käymään ja vasta heidän tultuaan sano, että vietkös koiran ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Lainaus ei jostain syystä toimi.Haluan vastata hänelle,joka ei "määrää ja häärää" toisen keittiössä ja kodissa.

 

Mun kotona saa häärätä.Omat vanhemmat saa, appivanhemmat saa,sisarukset saa,ystävät saa. Se on läheisyyden merkki.Etäisemmät ihmiset on niitä,joita passataan ja pidetään vieraina.Läheiset saa olla kuin kotonaan.

Mä ajattelen asian vähän toisin. En halua, että kukaan "määrää ja häärää" mun kodissani. Joskus vuosia sitten, kun vietettiin sukujouluja meillä, aikuiset lapseni auttoivat. Tyhjensivivät tiskikoneen ja laittoivat käytetyt astiat sinne. Mutta mä jouduin sitten etsimään astioitani ja muita keittiövälineitä, kun ne olivat väärillä paikoilla. Joskus ostin uuden, kun ihmettelin, mihin se vanha oli kadonnut. Löytyi myöhemmin jostain keittiön kaapista ylähyllyltä. Teen mieluummin asiat itse, jotta tavarat ovat oikeilla paikoillaan. 



Noin muutoin, kun pyydän ihmisiä kylään, teen kaiken niin valmiiksi, ettei kutsumieni ihmisten saapumisen jälkeen mun tarvitse tehdä muuta kuin korkeintaan kantaa tarjottavat pöytään. Itsekin istun mieluummin olohuoneessa muiden kanssa seurustelemassa kuin häärään ympäriinsä. Kun porukka on lähtenyt kotiinsa, mulla on hyvin aikaa kantaa astiat olohuoneen ruokapöydältä keittiöön ja laittaa tiskikoneeseen.