Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Viedäänkä heitä muuten koskaan käymään omissa, oikeissa kodeissaan?

Riippuu ihan omaisista ja tietenkin siitä, onko sitä omaa oikeaa kotia enää olemassakaan. Vanhus maksaa hoivakodissa asumisestaan 85% tuloistaan ja aika monen tilanne on se, ettei rahat riitä enää sen vanhan kodin kustannusten maksamiseen. Jos vanhus on asunut vuokralla, niin tietenkin vuokrasopimus irtisanotaan siinä vaiheessa, kun vanhus saa pysyvän hoivakotipaikan. Jos on asunut omistusasunnossa, niin on vanhuksen tuloista kiinni, riittääkö se 15% tuloista kattamaan oman asunnon kaikki kulut. Ja vanhus kuitenkin tarvitsisi sitä loppurahaa ehkä johonkin muuhunkin,  Jos ei riitä, pitää asunto myydä tai vähintään laittaa se vuokralle. Jos taas vanhuksen omassa oikeassa kodissa asuu esimerkiksi vanhuksen puoliso, niin ei hoivakoti mikään vankila ole vaan kyllä puoliso tai muut omaiset voivat silloin tällöin (esimerkiksi äitienpäivä/isänpäivä, joulu tms) hakea vanhuksen hoivakodista, viedä käymään kotonaan ja sitten toimittaa takaisin hoivakotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Soitin yöllä päivystykseen. Hoitaja sanoi, että yritä nukkua, ota särkylääkkeitä ja laita kylmä kääre otsalle. :D Paineet eivät olleet kuulemma hengenvaaralliset. Vasta 200/110 on. Ei ollut apua puhelusta.

Ap

Itseasiassa tuo saamasi neuvo oli tuossa tilanteessa ihan oikea, koska otit yhteyttä päivystykseen. Sun paineilla ei ollut vielä syytä olettaa, että sulla joku valtimo just nyt poksahtaisi. Ei siis ollut päivystysasia. Mutta noin muuten sun on syytä tehdä kaikki mahdolliset elämäntapamuutokset, jotta saisit verenpaineesi tasaantumaan. Yksittäiset korkeat arvot eivät ole vaarallisia (jos ne ei tosiaan ole yli tuon 200/110), mutta jos sulla on pitkään verenpaineet koholla eikä ne liikunnan lisäämisellä, ruokavaliolla, mahdollisen yllipainoin pudottamisella ja ennenkaikkea tupakoinnin lopettamisella tasaannu, on syytä aloittaa verenpainelääkitys. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mitä yllättävää on siinä, että jos sairauksia ei tutkita ja hoideta ajoissa, ne pahenee ja hoitamattomina johtavat lopulta kuolemaan? 

Niin, sudenkuoppa ovat juuri hitaasti kehittyvät sairaudet. Jos tapahtuu jotain dramaattista kuten lapsellani vähän aikaa sitten umpilisäke tulehtui, hoitoa tuli heti ja hintaa alle 200 e. Mutta sitten kun on vaikka työtön ilman työterveyshuoltoa, kaikki verenpaineet ja kolesterolit saa rehottaa ihan vapaasti. Kun ekan kerran mennään asian tiimoilta hoitoon, mennään ambulanssilla. Jos olisi perusterveydenhuolto ja terveystarkastukset tutulla terveysasemalla kilometrin päässä, aikoja saisi ja kannustettaisiin hoitoon, voisi lopputulos olla ihan eri.

 

Juuri näin. En usko, että mun isäni olisi selvinnyt kolmesta eri syövästä ja ihan ilman sädehoitoa ja kemoterapiaa, jos olisi ollut pelkän julkisen terveydenhuollon varassa. Varmasti, jos olisi mennyt vaivoistaan terveyskeskukseen, olisi ensin annettu kaikenlaisia ympäripyöreitä ohjeita ja buranaa, mutta ei tutkittu kunnolla. Tarkoitan kunnolla tuitkimisella kuvantamistutkimuksia, tähystyksiä ja biopsioita. Mutta kun kävi yksityisellä, heti tehtiin kaikki tarvittavat tutkimukset. Yksi syövistä hoitui kokonaan yksityisellä, kahdesta muusta oli diagnoosi yksityiseltä jo syövän varhaisvaiheessa ja lähete erikoissairaanhoitoon meni nopeasti ja erikoissairaanhoidossa leikattiin Yhtään etäpesäkettä mikään niistä syövistä ei ehtinyt lähettää. Joku pelkän julkisen varassa oleva olisi ehkä selvinnyt siitä ensimmäisestä syövästä, mutta ei enää toisesta. Kolmatta ei sitten olisi enää tullutkaan. 

Mitä yllättävää on siinä, että jos sairauksia ei tutkita ja hoideta ajoissa, ne pahenee ja hoitamattomina johtavat lopulta kuolemaan? 

Tulipa vielä mieleen tuosta 2010-luvusta. Ennen sitä olin vakkari Kaksplussan keskustelupalstalla. Pääasiassa silloisella Mitäs nyt? -osiolla. Keskustelunaiheet vaihteli laidasta laitaan, mutta mitä ihmiset kertoivat omista lapsistaan ja lapsiperhe-elämästään niin pääasiassa jutut olivat mukavia. Usein jutut oli niin hauskoja, että niille nauroi ääneen.  Jos jollain olikin lapsi sairaana tai jotain muuta kurjaa, muut keskustelijat tsemppasivat ja antoivat erilaisia vinkkejä, joilla voisi sairaan lapsen oloa helpottaa. Muuallakaan mediassa ei annettu lapsista ja lapsiperhe-elämästä sellaista kuvaa, että lapsia hankkinut olisi pistänyt itsensä vähintään 18 vuoden kärsimykseen ja kidutukseen. 



Ei koske vain lapsia ja lapsiperhe-elämää vaan muutenkin viime vuosikymmenellä alkoi hyvin negatiivinen ilmapiiri. Kaikesta valitetttiin. Jos joku hakikin vertaistukea, saikin vastaukseksi vain ilkeilyä. Muuallakin mediassa uutisointi on jo pitkään ollut kaikkea kurjaa ja negatiivista. Ihan tavallisiakin arjen ongelmia nostetaan esille tavalla, jonka tarkoituksena on vain järisyttää. Tai no itseasiassa saada netin käyttäjät vain klikkaamaan uutista, koska siitä tulee mainostuloja. Ei mikään ihme, jos meillä on kasvanut lastentekoikään sukupolvi, jolle maailma näyttäytyy epävarmana, synkkänä ja pahana. Ja siihen päälle vielä pitäisi laittaa itsensä vähintään 18 vuodeksi kärsimykseen ja kidutukseen.