Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 89: "Elämänkokemukseeni perustan väittämän, että kiusaava sadisti voi olla ihan minkälaisesta perheestä tahansa. Samoin kiusattava. Ei riipu yhtään perheen varallisuuksista tai sosioekonomisesta asemasta. Olennainen asia: jos vanhemmat ovat k- päitä niin lapsetkin ovat. Minua kiusasivat ja puukolla uhkasivat aikoinaan köyhän ja rikkaan perheen lapset. Vihaan heitä edelleen mutta kostamaan en vaivaudu."

Kun mä olin lapsi, ei luokkakavereista tai edes saman taloyhtiön lapsista oikein pystynyt päättelemään perheiden varallisuustasoa. Lapsille ei ollut tapana hankkia hienoa ja kallista. Vaatteet oli melko samanlaisia kaikilla. Keskiluokkaista helsinkiläiselämää. Asiat mistä sitten kiusattiin:

- muihin ikätovereihin verrattuna huomattavan pitkä tai huomattavan lyhyt

- hörökorvat

- silmälasit

- puhevika (R- tai S-vika tai änkyttäminen)

- motorinen kömpelyys

- ylipaino (näitä oli silloin 1960-luvulla lapsissa vähän ja siten erottuivat heti joukosta)



Ai niin, yhtä poikaa kiusattiin 1960-luvulla, koska oli punatukkainen.  Lapsi, joka haluaa kiusata, keksii kyllä syyn kiusaamiseen, vaikka kaikilla olisi samanlaiset koulupuvut ja täsmälleen samanlainen älypuhelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kiusaaja tulee erottaa koulusta jottei kenenkään kiusatun tarvi vaihtaa koulua kiusaamisen takia. Mutta kun aikuisetkin ovat niin vellip€rseitä ettei saada kiusaajaa pois koulusta!

Ota huomioon, että harvoin siellä mitään yhtä kiusaajaa on. Koko luokka on usein mukana. Hankala roudata koko porukka muualle ja jättää vaan se kiusattu yksin opiskelemaan.

Olisko koko luokka mukana kiusaamisessa jos he tietävät etukäteen saavansa potkut koulusta rangaistukseksi kiusaamisesta? 



Nyt ei tule tätä rangaistusta niin helppo jatkaa kiusaamista

Ei liity varsinaisesti koulukiusaamiseen, mutta kun olin 1960-luvulla kansakoulussa, opettajilla oli mahdollisuus käyttää nk kollektiivista rangaistusta. Käytännössä tämä tarkoitti, että kun yksi oppilas töpeksi, koko luokka joutui jälki-istuntoon. Niin veemäistä kuin olikin istua luokkakaverin toilailujen takia jälkässä, niin hyvä puoli oli, että kukaan oppilaista ei ihannoinut, naureskellut hyväksyvästi eikä taputellut jälkän aiheuttanutta luokkakaveria päälaelle. Päinvastoin sille jälki-istunnon aiheuttaneelle oltiin vihaisia. Jokainen mietti kaksi kertaa, kannattaako suututtaa koko luokkaa. 

Nro 361: "No ei ole puhelimella soitettu, vaan paikalle todennäköisesti mennyt kaksinpoliisia ja pappi ja ehkä joku sosiaalityöntekijäkin?"



No aivan totta, olet oikeassa tuossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko koulukiusaamisesta kyse?

 

Luultavasti, oli ampunut 3 luokkakaveria ja lähtenyt. Mutta se, että 12 vuotias suunnittelee ampumisen, ottaa aseen kouluun, toteuttaa suunnitelman ja vielä pakenee toiselle paikkakunnalle aseen kanssa. Mihin hän oli menossa?

Ottamatta kantaa muuhun, niin ei pääkaupunkiseudulla ole kaupunkien välisiä rajoja aidoilla tai muillakaan eroteltu. Asun itse Länsi-Vantaalla ja kun koiran kanssa ulkoilen, lenkki saattaa kulkea niin Espoon kuin Helsinginkin kautta. 12-vuotias ei välttämättä edes tiedä, milloin on minkäkin kaupungin alueella. Tarkoitan, ettei ole pääkaupunkiseudun kartta niin hyvin hallussa, että ymmärtäisi ylittäneensä kaupungin rajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä 12-vuotias on oppinut ampumaan kuolettavasti? Vanhemmat opettaneet?

 

Se on helppoa, ammu keskivartaloon tai päähän. Ei tarvitse opetusta.

Nyt tosin onnistumisprosentti oli onneksi huonohko, kun kolmesta vain yksi kuoli ja hänkin myöhemmin vammoihinsa. Eli ei kovin tehokasta ampumista.

Nyt vain toivotaan että kaksi muuta selviävät.

 

 

 

Yksi uhri kuoli heti tapahtumapaikalle ja kaksi muuta on vakavasti loukkaantuneita vai oliko termi "kriittisessä tilassa" niin joo, tosi tehotonta. 

 

 

Tuskin kuoli tapahtumapaikalle, kun pari tuntia meni ennen kuin ekasta kuolinuhrista uutisoitiin.

Ja oli siis liian tehokasta, ei ol

Tiedotustilaisuudessa kerrottiin, että kuolemasta tiedotettiin julkisuuteen vasta sitten, kun kuolleen lapsen vanhemmat oli tavoitettu. Ei olisi mitenkään tavatonta, että menee pari tuntia vanhempien tavoittamiseen. Ei läheskään kaikki voi vastata kesken töiden puhelimeen.