Reipas ja tunnollinen lammas

Meillä on pieni firma, mutta pari työntekijää asuu talvet Espanjassa. Muutenkin porukkaa on eri paikkakunnilta eli ei me lähityössäkään kaikki oltaisi samassa paikassa. Vuosia sitten meillä otettiin käyttöön päiväpalaverit (Daily Scrum) eli tiettyyn aikaan kaikki (joilla ei siis silloin ole jotain muuta kiireellisempää kuten joku asiakastapaaminen tms) liittyvät Teamsin kautta palaveriin ja kukin vuorollaan kertoo, mitä on saanut aikaan edellisen päiväpalaverin jälkeen ja mitä on tekemässä ennen seuraavaa päiväpalaveria. Samassa yhteydessä voidaan sopia, jos vaikka tarvitsee apua työkaverilta tai jos on vaikka joku uusi homma, niin jaetaan vastuut siitä. Myös tuon palaverin ulkopuolella voi laittaa chattiin työkaverille kysymyksen, ehtiskö hetkeksi auttamaan. Jos just silloin ei ehdi, sovitaan ajankohta, joka sopii molemmille. Perjantaisin päiväpalaverissa voidaan jutella muutakin kuin työasiaa, mutta siltikään se ei saa venähtää tuntia pidemmäksi. Meille nämä palaverit ovat tärkeitä, koska vaikka jokaisella onkin omat hommansa, ne kuitenkin nivoutuu yhteen toisten kanssa. Joskus kollegan pitää saada oma osuutensa ensin valmiiksi ennenkuin voin jatkaa omaa osuuttani. Jos kollegalla on kiire, voin jättää sen oman osuuteni odottelemaan ja teen sillä aikaa jotain muuta hommaa. 



En tiedä, millaista sinun työsi on, mutta tuli vaan mieleen, että kun henkilöstöhallinto kyselee asiasta, oisko tuollaiset päiväpalaverit tai edes kerran viikossa palaverit sopiva juttu teidän tiimillenne?

Nro 11: "Miksi käyttää aikaa johonkin leirikoulu-diskuteeraamiseen, kun on tärkeämpiäkin asioita läpikäytävänä vai ovatko nämä muut asiat niin vaikeita, etteivät opettajat ja rehtori halua niitä käydä? Leirikoulusta vaikka koulun puolesta pari vaihtoehtoa sähköisellä lomakkeella, josta äänestää ja sen mukaan mennään. "

Otin tuon leirikoulun esimerkiksi siitä, ettei nytkään vanhempia saada osallistettua sellaisen järjestämiseen. Joten miten saadaan vanhemmat osallistettua johonkin muuhun? Miten saadaan vanhemmat diskuteeraamaan koulukiusaamisesta? Vähän veikkaan, että tässäkin tapauksessa ne pari kolme puhuu ja loput kuuntelee kelloaan vilkuillen. Suurin osa vanhemmista on varmaan sitä mieltä, että koulukiusaamiselle pitäisi tehdä jotain. Voidaan sopia vaikka mitä koulun sisäisiä pelisääntöjä lapsille, mutta aina on niitä vanhempia, joiden mielestä ko säännöt ovat joko lainvastaisia, itsemääräämisoikeuden vastaisia tai jollain muulla tavalla sellaisia, ettei ainakaan oman lapsen tarvitse niitä noudattaa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Otan kantaa vain tuohon kohtaan 2. En tiedä, miten nykyisin kouluissa vanhempainillat menee, mutta kun omat lapseni olivat 1990- ja 2000-luvuilla koulussa, niin vanhempainilloissa oli aina ne pari kolme hyperaktiivista äänessä ja suunnittelemassa milloin mitäkin tapahtumaa. Loput katseli hiljaisina kelloaan ja mietti, joko tämä tilaisuus kohta loppuu. 



T. Luokan tilille rahaa laittanut, mutta ei ainoatakaan mokkapalaa leiponut

Pitäisi osallistaa. Ei annettaisi mahdollisuutta käydä vain tuppisuuna istumassa pakolliset setit, vaan siellä tehtäisiin konkreettisia päätöksiä, sovittaisiin yhteisistä pelisäännöistä, kenties äänestettäisiin asioista. Nostettaisiin tämä työhyvinvointi eli kouluhyvinvointi esille ja keskityttäisiin, miten sitä kehitetään ja ylläpidetään.    

 

Kuka osallistaisi? Rehtori siis käskisi näiden parin kolmen hyperaktiivisen antaa suunvuoro välillä mujillekin? Ymmärrän pointtisi, mutta miten tämä käytännössä toteutettaisiin? Jos nyt ajatellaan vaikka ihan leirikouluasiaa. On ehdotuksia vaikkapa kahteen eri paikkaan viikon leirikouluun ja yksi ehdotus on, että lapset olisivat vain yhden yön yökoulussa koululla. Kaksi ensimmäistä edellyttää, että kaikki vanhemmat tekee sitä sun tätä, jotta kerätään rahat leirikouluun. Yökoulu ei edellytä muuta kuin etttä vanhempi laittaa lapselleen eväät ja makuupussin mukaan. Sitten äänestetään. Yökoulu saa reilun äänten enemmistön, koska vanhemmilla on muutakin elämää kuin kerätä leirikouluun rahaa. Jos taas leirikouluun pääsee nekin, joiden vanhemmat eivät ole pistäneet tikkua ristiin rahankeräykseen tai rahoituksesta selviää laittamalla luokan tilille rahaa, leirikoulukin voi saada eniten ääniä, mutta minkä verran siitä syntyy mitään yhteisöllisyyttä? 

Otan kantaa vain tuohon kohtaan 2. En tiedä, miten nykyisin kouluissa vanhempainillat menee, mutta kun omat lapseni olivat 1990- ja 2000-luvuilla koulussa, niin vanhempainilloissa oli aina ne pari kolme hyperaktiivista äänessä ja suunnittelemassa milloin mitäkin tapahtumaa. Loput katseli hiljaisina kelloaan ja mietti, joko tämä tilaisuus kohta loppuu. 



T. Luokan tilille rahaa laittanut, mutta ei ainoatakaan mokkapalaa leiponut

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristillinen opetus opettaa empatiaa täydellisesti. Kouluissa ei ollut ammuskelua, kun oli kristillistä koulutusta, ja myös opettajilla oli enemmän valtaa kurittaa opiskelijoita.

Rangaistuksen pelko ei kyllä ole empatiaa. Lapsen toimintaan rangaistuksen pelolla on toki vaikutusta. Joko niin, että jättää kokonaan tekemättä, tai niin, että pyrkii olemaan jäämättä tekosistaan kiinni. 

 

No mitä sitten? Sopii hyvin toisille ihmisille. Jumalalla on neuvo jokaiselle.

Tässä ketjussa puhuttiin kuitenkin empatiasta ja empatian opettamisesta lapsille. Varsin usein riittäisi ihan sekin, että lapsille opetettaisin hyvät käytöstavat sekä oikean ja väärän ero. Ja väärin tekemisestä seuraisi jokin sanktio. Ei välttämättä varsinainen rangaistus vaan esimerkiksi jos lapsi kaataa maitolasin, lapselle ojennetaan siivousliina ja lapsi pyyhkii kaatuneen maidon pois. Näin lapsi oppii, että teoilla - olipa ne tahallisia tai vahinkoja - on seurauksensa.