Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko pankkikortti 80-luvulla? Kyllähän se oli käyttötili tiliotteella ja shekkivihko. Osta 32" putkimallin TV, Toyota Corolla takaveto, ajuri mallin karvalakki, Honda 500 Four, korkeakantaiset kengät, kasvata pitkä tukka. Osta VHS nauhuri, pornoleffoja, radionauhuri, videokamera. Kippurasarvinen polkupyörä, jossa avovaihteet 2x6, ja rengaskoko 32-622.

Ainakin käteistä pystyi nostamaan automaatista. 

Paljon pankkiasioita käytiin hoitamassa ihan tiskillä. Kasvotusten oikean ihmisen kanssa. Niin laskun maksamiset kuin rahan nostot.

Palkkapäivänä piti jonottaa pankkiin, että sai rahaa ja laskut maksettua. Tosi paljon maksettiin ihan käteisellä joka paikassa.

Paljon hoidettiin pankkiasioita ihan pankin konttorissa, mutta kasarin puolivälissä oli kyllä pankkikortteja, joilla saattoi nostaa käteistä automaatilta. Muistan tämän siksi, että hommasin ensimmäisen pankkikorttini, kun sain esikoisena 1986. Ihan sitä varten, että lähin pankki oli aika kaukana, mutta lähikaupan yhteydessä oli automaatti, josta sai nostettua rahaa. 

Niin ja vielä lisään kierrätykseen, että kasarilla oli ihan yleistä, että kun nuori muutti lapsuudenkodistaan pois, hän sai mukaansa omien tavaroidensa lisäksi vanhempien tai vaikka isovanhempienkin huonekaluja ja muita uuteen kotiin tarvittavia tavaroita. Harvalle ostettiin niin huonekalut, lamput, verhot, matot, astiat, liinavaatteet, pölynimurit, silitysraudat jne uutena. Monella ensimmäinen oma koti olikin sisustukseltaan aika sillisalaatti ja kotia alettiin sisustaa vähitellen oman mielensä mukaiseksi sitten, kun siihen oli paremmin varaa. 

Nro 150: "Tämä on niitä harvoja asioita, joissa on oikeasti menty parempaan ja fiksumpaan suuntaan. Kasarilla ei mistään kierrätyksestä ollut tietoakaan."



Itseasiassa oli. Oli varsin tavallista, että suvuissa ja kaveripiirissä vauvojen ja lasten tarvikkeet kiersivät. Kun oma lapsi ei enää tarvinnut pinnasänkyä tai vaunuja, löytyi varsin usein joku tuttu, joka tarvitsi. Samoin pienten lasten vaatteita kierrätettiin. Ja vauvojen leluja (helistimet yms). Niin ja kun pinnasänky lähti kiertoon, lähti myös siihen sänkyyn sopivat lakanatkin. Kun lapsi kasvoi ohi kolmipyöräisestä fillarista, jollekin lähipiirissä isommalle lapselle tarvittiin isompi fillari ja vanha fillari siirtyi sille, joka alkoi olla liian iso kolmipyöräiseen. Luistimia, suksia ja monoja myös kierrätettiin. Erona kuitenkin nykypäivään oli se, että tavaroita kierrätettiin tuttujen tai vähintäänkin tutun tuttujen kesken. 

Nro 149: "Paitsi että hinnan ei ole pakko olla ainoa kriteeri. Esimerkiksi meidän alalla on joskus sellaista että  jos kallein tai ja halvin tarjous poikkeaa x prosenttia muiden tarjousten keskisarvosta, tämä hylätään. Lisäksi on kasa pisteytyksiä, joissa hinta on vain yksi kriteeri monista. On ihan laillista laittaa laatu yhdeksi vaatimuksista."



Toki, mutta kun hyvinvointialueilla on valtavat säästöpaineet, on se hinta aika keskeisessä roolissa. Aiemmin kunnissa voitiin tarvittaessa säästää jostain muualta kuin sote-palveluista, mutta hyvinvointialeeut eivät voi säästää mistään muusta kuin sote-palveluista. 

Vierailija kirjoitti:

Tuon huonon compass groupin ruuan tuo turussa posti. 

Posti on tehnyt sopimuksen varhan kanssa kuljetuksista. Jotenkin tällaiselle on luontevampaa antaa vanhuksen kodin avain kuin että antaisi avaimen yksityisen kuljetuksen tyypeille, jotka todennäköisesti vaihtuvat tuon tuosta. 

Eli huonokuntoisen on pakko tilata kallista varhan neuvottelemaa huonoa ruokaa, jotta uskaltaa antaa avaimen. 

No en mä nyt tiedä, onko Postin alati vaihtuvat työntekijät yhtään sen parempi vaihtoehto antaa oman kotinsa avainta kuin joku muukaan. Annetaanhan oman kodin avain myös yksityiselle turvapalvelullekin, vaikkei sulla ole hajuakaan, keitä siellä on milloinkin töissä.