Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Onko elämä sitten koskaan vapaata ja rentoa oli vanhuksia tai ei? Mulla oli rentoa viimeksi lapsena.

Riippuu miten tuon ajattelee. Mä ajattelen niin, että elämä on rentoa ja vapaata silloin, kun ei tarvitse huolehtia muista kuin itsestään.

Nro 204: On kyllä ihan ymmärrettävää, että sun aika ja voimat menee nyt ihan muuhun kuin omien tavaroidesi läpikäymiseen. Niiden aika tulee sitten joskus myöhemmin. Mä aloin tehdä kuolinsiivousta jo joitakin vuosia sitten. Tai ei silloin mistään kuolinsiivouksesta vielä puhuttu. Tajusin vaan yks päivä, etät mulla on noin 50 paria aivan ihania korkokenkiä kaapissa. Ja mähän en ole voinut korkkareilla kulkea enää vuoden 1996 jälkeen, kun sairastuin nivelreumaan. Mutta koska olin aina rakastanut korkkareita niin ajattelin, että sitten, kun reuma on edennyt niin, että olen pyörätuolissa, voin taas käyttää korkkareita. Katselin kenkäkokoelmaa iakani ja mietin, että ehkä mä en koskaan päädykään pyörätuoliin. Ja niin hävitin kenkäkokoelmani. Myöhemmin olen sitten siivoillut mm liinavaatekaappeja ja vienyt tarpeettomia ja /tai kulahtaneita Hesylle. Viime syksynä, kun olin 8 viikkoa siskollani vesivahinkoevakossa, sain sitten loppuaikoina tulla kotiin yöksi. Kun olin täällä kaaoksen keskellä yksinäni (kissa ja koirakin oli mun siskollani silloin), aikani kuluksi kävin läpi muita vaatekaappejani. Kävin ostamassa sellaiset lokerikkosysteemit ja nyt on jokainen t-paita ja muu viikattuna nätisti omaan lokeroonsa. Parittomia sukkiakaan ei enää ole. 

Mulla oli sen vesivahingon sattuessa viikko aikaa tyhjentää koko alakerta. Siis vain kattolamput sai jäädä. Tuli sen verran kiire, että aika rankalla kädellä karsin tavaroita. Koska en tiennyt, kauanko joudun olemaan evakossa, en alkanut etsiä mitään varastoa vuokralle vaan kaikki olohuoneen huonekalutkin sai lähteä sorttiasemalle. Vaikkei ne ollut edes kastuneet. Hommasin kotiin päästyä uudet ja vielä sitä silmällä pitäen, että ne on kevyet siirtää, niiden alta on helppo imuroida ja että lattiatilaa jää paljon. Syksyllä ostin vielä robotti-imurinkin ja se mahtuu hyvin imuroimaan kaikkien huonekalujen altakin. Keittiökin meni uusiksi ja kun pääsin takaisin kotiin, aloin kantaa yläkertaan viedyistä keittiötavaroista ja astioista tavaroita alas sitä mukaa kuin niitä tarvitsin. Osa tavaroista on edelleen yläkerrassa ja ne pitää jossain vaiheessa laittaa kierrätykseen. En usko, että tulen niitä enää tarvitsemaan. ovat tavaroita, joita olen käyttänyt silloin, kun lähisuku on tullut meille syömään tai muuten juhlimaan jotain. Noh, ei mulla ole enää sellaista isoa ruokapöytääkään, että voisin suvun kutsua. 

Yläkerrassa on vielä paljon karsittavaa ja koska mulla on työhuoneen remontti edelleen kesken, niin kaikki vie aikaa. Ja aikaa ja ennenkaikkea voimia mulla on alkanut olla vasta nyt. Mutta kaiken, mitä mä tänne nyt olen tehnyt, olen tehnyt sitä silmällä pitäen, että pärjäisin täällä ilman apua mahdollisimman pitkään. En halua olla vanha jäärä, joka soittaa pojalleen tai tyttärelleen, koska on ihan itse tehnyt elämänsä hankalaksi :)

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko te kirjoittajat, että tulevaisuudessa vanhusten hoito siirretään yhä enemmän heidän lapsilleen. Siitä on jo poliitikot puhuneet. 

Mennään takaisin aiempaan. Niin se on muissa maissa. Erittäin monessa maassa. 

Tajutaan, Ja just sen takiahan eläkeikää lähestyessä tai viimeistään eläkkeellä pitääkin alkaa varautua tulevaan. Pitää alkaa tehdä kotiaan sellaiseksi, että siellä pärjää. Jos ei ole mahdollista, on muutettava sellaiseen paikkaan, missä pärjää. Pitää varautua siihen, että jonain päivänä ei ehkä voikaan enää ajaa autolla ja miettiä, miten silloin aikoo toimia. Kuolinsiivouskin kannattaa tehdä hyvissä ajoin, jotta kotona on sitten tilaa liikkua pyörätuolin tai rollaattorin kanssa, kylpyhuoneeseen mahtuu suihkutuoli jne. Niin ja siivoaminen on helppoa, kun ei ole tavaraa hyllyillä, pöydillä, piirongin päällä jne.  Tavarat kannattaa kotona sijoittaa sillä tavalla, että usein tarvittavien vuoksi ei tarvitse kyykistellä eikä kiiipeillä tuolilla. Erilaisia palveluitakin on hyvä opetella käyttämään sen sijaan, että joka asiassa soittaa  serkunkissankumminkaimalle. Kaikki säännöllisesti tulevat laskut laittaa menemään pankkitililtä suoraveloituksena. Hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus kuntoon. Hyvä olisi myös kirjoittaa lista itselleen tärkeimmistä tavaroista sitä varten, jos sitten aikanaan joutuukin muuttamaan aina sen mukaan, missä lapset milloinkin asuvat. On lapsille helpompaa pakata listan tavarat mummin/vaarin muuttolaatikkoon ja heivata loput jonnekin kierrätykseen, jos ne eivät mahdu muuttokuormaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä muuten haluaisit siellä lomalla tehdä, nähdä tai kokea? 

Olikohan se muuten Seinäjoella, kun on joku kauheasti ylistetty pikaruokapaikka. Nauratti, kun sitten ostettiin sieltä ruuat. Ei ne nyt ihan surkeita olleet, mutta ihan tavallista keskitasoa jopa pikaruuaksi. En menis uudestaan. Oikeista ravintoloista en muista, missä on tullut syötyä. Ainakin siellä Sorsanpesässä. Se oli ihan ok. Mutta ei mitään muistikuvaa muualta, vaikka pakosti jossain muuallakin on syöty. 🤔 

En kyllä yhtään tiedä, mitä haluaisin nähdä ja kokea. Käydä vaan katsomassa, millainen paikka. Joku jo kirjoitti, ettei kuulemma ole kummoinen paikka. Ei maaseutua, muttei oikein kunnolla kaupunkikaan. Olen kuullut, että Pohjanmaalla ollaan sisäänpäin lämpiäviä ja ulkopaikkakuntalaisia pidetään outoina. Mua se ei kyllä haittaisi tippaakaan, koska olen aika introvertti ja viihdyn varsin hyvin itsekseni omissa oloissani. Eikä mua edes haittaa, jos mua pidetään outona. En mä sinne nyt ole muuttamassa, mutta haluaisin kyllä käydä siellä. 

Nro 195: "Ehkä voisit hommata edunvalvontavaltuutuksen. Tehdä sellaisen varalle. Ei sitä ole pakko ottaa koskaan käyttöön. 

Mun vanhemmilla on niin, että ovat tehneet toisilleen ja minä olen varalla. "

Mun vanhemmillani on sellainen jo eikä sitä tosiaan ole vielä edes äidin osalta käyttöön, koska isä ei ole joutunut vielä sellaiseen tilanteeseen, että sitä olisi tarvittu. Mun sisko on siinä sitten isän jälkeen varalla ja mä siskoni jälkeen.