Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Nro 13: "Yksistään potilaan liikuntakyvyn näkökulmasta sillä, missä hän sängyssään makaa niin ei varmasti olekaan merkitystä.
Hoitajan näkökulmasta katsoen ja hänen liikkuessaan kierrollaan paikasta toiseen niin todennäköisempää, että hän ehtii apuun niin on hoivakodissa tai vastaavan palvelun äärellä. Joku useimmiten ohikulkiessa kurkkaamassa vuorokauden aikana henkilön vointia seurannassa kuin kotona. Hoitajalla menee enemmän aikaa liikkua asunnosta toiseen kuin keskitetyn palvelun huoneesta toiseen."
Ymmärrän tuon, kun kyseessä on vanhus, joka saattaisi vielä pudota sängystään tai yrittää nousta itse sängystä ylös ja kaatuu. Mutta myös kotiin voi hankkia sairaalasängyn, jossa on laidat. Vuodepotilas ei pääse silloin edes vahingossa putoamaan sängystään ja vuodepotilashan ei pysty enää itse edes nousemaan istumaan. Käytit termiä "ehtii apuun". Millaista apua ajattelit, että tarvitaan? Jos nyt jätetään se mahdollinen kivunlievitys pois. Kun vanhus on ympärivuorokautista hoivaa tarjoavassa hoivakodissa jo täysin vuodepotilaana, eiköhän vanhuksella ole jo DNR-päätös tehtynä. Eli ei elvytetä enää, vaikka hoitaja tulisikin paikalle juuri, kun vanhuksen sydän pysähtyy.
On tietysti tehokkaampaa, että vanhukset on keskitettynä samaan paikkaan. Mutta onko oikea prioriteetti se, että ne, jotka vielä tarvitsisivat vahtimista (eli joilla jalat toimii, muttei pää) ovat kodeissaan kotihoidon satunnaisten käyntien varassa, ja ne taas, jotka makaavat vain paikoillaan sängyissään, ovat hoivakodeissa? Eri juttu tietysti olisi, jos hoivakotipaikkoja olisi kaikille tarvitsijoille, mutta kun niitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys Ap:lle. Haluaisitko itsellesi kuvailemasi hoidon vanhana?
Vaikka en olekaan ap, vastaan silti. Kyllä, mä haluaisin. Mieluummin yksin sängyn pohjalla omassa kodissani ja kotihoito käy silloin tällöin kuin yksin sängyn pohjalla laitoksessa, jossa hoitaja käy mun huoneessani silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa. Nykyään kun perinteisiä vanhainkoteja ei edes ole niin vanhukset asuu palvelutaloissa omilla vuokrasopimuksillaan omissa huoneissaan. Yhtä lailla ovat siellä ovien takana yksin. Ihan sama vaikka olisivat esim. kerrostaloissa yksiöissä. Ei he tee yhteisillä tiloilla mitään. Liikkuvat muistisairaat siitä hyötyy.
Siellä valvotaan asukkaita. Osa heistä tarvitsee hoitoa 24/7. Laitoshuoltaja siivoaa asunnot.
Potilas, joka tarvitsee hoitoa 24/7 on yleensä sairaalassa eikä hoivalaitoksissa. Hoitoon kuuluu esimerkiksi lääkkeiden antaminen, haavanhoito yms, mutta ei tällaisia tehdä 24 tuntia vuorokaudessa 7:nä päivänä viikossa vaan muutaman kerran päivässä. Jos taas vanhus on esimerkiksi iv-nesteytyksellä, yleensä hän on silloin sairaalassa ja vasta, kun iv-nesteytys on lopetettu, siirtyy sieltä hoivakotiin. Mitä taas tulee tuohon siivoukseen, niin vuodepotilas ei kyllä pahemmin sotke asuntoaan. Pölyä tietty kertyy, mutta hyvin riittää siivous vuodepotilaana olevan asunnossa vaikka kerran kuukaudessa tai jopa harvemmin.
Mä olen varsin samaa mieltä. Vuodepotilas on jokatapauksessa vuodepotilas, olipa hän sijoitettuna mihin tahansa. Hoitajat käy sitten tekemässä tarvittavat hoitotoimenpiteet. Ei ole pelkoa siitä, että vuodepotilas lähtisi yöpaitasillaan haahuilemaan talvipakkaseen tai jättäisi hellanlevyn päälle. Yksinäistähän se varmasti vuodepotilaalle on, mutta ei niissä palvelutaloissa tai hoivakodeissakaan kukaan muu kuin omaiset tai vapaaehtoistyöntekijät käy pitämässä vuodepotilaille seuraa, jos ei vuodepotilasta voida enää nostaa pyörätuoliin ja kärrätä johonkin yhteistiloihin, missä on muita vanhuksia.
Saattohoidossa olevat syöpäpotilaat on sitten vähän eri juttu juurikin tuon kivunlievityksen osalta. Toivottavasti terveysteknologia kehittyy pian niin, että potilaaseen asennettu anturi mittaa kivun tasoa ja kipupumppu sen mukaisesti annostelee lisää kipulääkettä.
Moni ihminen pelkää kuolevansa yksin, mutta tosiasia on, että ei niissä laitoksissakaan "sisar hento valkoinen" istu pitelemässä kädestä, kun kuolinhetki koittaa. On ihan sattumaa, jos hoitaja osuu vanhuksen huoneeseen juuri silloin, kun tämä on vetämässä viimeistä henkäystään.
Riippuu ihan siitä, mikä osa vanhuksella on "kohtuullisessa kunnossa". Mun äidilläni fyysinen toimintakyky on ollut erinomainen, mutta päässä ei enää järjen häivää. Valitettavasti. Äiti ei pärjäisi yksin kotona, vaikka kotihoito kävisi tunnin välein. Isäni taas liikkuu erittäin huonosti. Sisällä jotenkuten kepin kanssa, kun asunnossa on useita paikkoja, mistä voi ottaa tukea ja yläkerran rappusissa on porrashissi. Ulkona liikkuu rollaattorin kanssa. Pää isällä kuitenkin toimii. Isä ei ole itsensä vuoksi tarvinnut muita palveluita kuin kahden viikon välein käyvän siivoojan sekä kerran viikossa ostosten kotiinkuljetuksen Citymarketista. Mitään lääkkeitä isä ei käytä, mutta äidille tilaa lääkkeet apteekista kotiinkuljetuksella. Kotihoitoa (yksityistä) oli ensin kerran viikossa, jolloin veivät äidin suihkuun. Isä kun ei pysty enää äitiä suihkuttamaan. Nyt, kun kotihoitoa aletaan tarvita äidille jo pari kertaa päivässä, summa nousee noin kolmeen tonniin kuukaudessa. Mutta en kuitenkaan sanoisi, että äitini on "kohtuullisessa kunnossa", isä sen sijaan on.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/