Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 262: ""Asuivat kanssamme loppuvuotensa." Ottakaa vanhuksenne omaan kotiinne asumaan! T. eri"



Tuo riippuu kyllä ihan niiden vanhusten kunnosta sekä siitä, millaisessa asunnossa itse asuu eli onko asunnossa tilaa vanhuksen/vanhusten sängyille ja muille tavaroille.  Lisäksi siinä vaiheessa, kun vanhus tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa, on vanhuksensa luokseen asumaan ottaneen jokatapauksessa irtisanouduttava työpaikastaan. Mä olen silloin tällöin ottanut äitiäni luokseni, kun isän on pitänyt päästä käymään lääkärissä tms, mutta voin sanoa, ettei karkailevan muistisairaan kanssa oikein etätyökään onnistu. Siis työnteosta ei tule yhtään mitään silloin, kun äiti on täällä. 

On selvää, että onnekkaimmat lähtevät tästä maailmasta ennenkuin ovat sellaisessa kunnossa kuin mitä äitini nyt on. Meidän suvussa aiemmin ei kenelläkään ole ollut muistisairauksia, mutta eipä ole kukaan elänytkään vielä yhtä vanhaksi kuin äitini.  Ei voi kuitenkaan tietää, miten omien vanhempiensa kanssa käy. Paitsi toki, jos on jo tiedossa esimerkiksi syöpä, johon annetaan enää vain palliatiivisia hoitoja. Silloin jäljellä oleva elinaika ei ole enää kovin pitkä ja mikäli vanhus on tällä hetkellä vielä ihan skarppi, tuskin ehtii dementoituakaan ennen kuolemaansa. 

Jos ikääntyvä ihminen toivoo, että hänen lapsensa olisivat jollain tavalla apuna sitten, kun vanhus apua tarvitsee, vanhuksen kannattaa muuttaa lähemmäksi lapsiaan. Hankkia sellainen asunto, joka on esteetön tai johon voidaan teettää tarvittavat muutostyöt ja jossa palvelut ovat lähellä. En näe tarpeellisena asua samassa asunnossa ennenkuin aikaisintaan sitten, kun vanhus on jo ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa. Ja siinä vaiheessa voi sitten miettiä, viettääkö itse aikaansa lähellä asuvan vanhuksensa esteettömässä asunnossa vai ottaisiko vanhuksen omaan kotiinsa. Samalla tavalla sitä olisi "vankina" kuitenkin eikä voisi poistua vanhuksen asunnosta( eikä omasta kodistaankaan, jos vanhus asuisi siellä) ilman, että joku tulee siksi aikaa vanhuksen luokse. Mä en ottaisi omia vanhempiani mun kotiini asumaan, koska vanhempieni omassa kodissa on tehty kaikki tarvittavat järjestelyt, jotta siellä pystyy huonokuntoinenkin asumaan. En myöskään haluaisi vuokrata jotain varastotilaa siihen asti, että vanhempani kuolevat, ja voisin sitten hakea varastosta omia tavaroitani, jotka olisin joutunut siirtämään vanhusten tavaroiden tieltä varastoon. Pitäisin mieluummin oman kotini omana kotinani ja majailisin itse vanhempieni asunnossa vaikka patjalla lattialla. Kävisin kotona silloin, kun joku tulisi päästämään mut hetkeksi aikaa pois. Työnteko mun olisi pakko lopettaa, jos joutuisin huolehtimaan 24/7 vanhemmistani. Ja vaikka mä majailisinkin vanhempieni luona, silti siellä täytyisi käydä kotihoito ja lisäksi olla turvapalvelu. En pysty nostamaan kaatunutta vanhusta ylös lattialta ja äiti on viime aikoina kaatuillut 2-3 kertaa viikossa, joten tammikuussa hankitulle turvapalvelulle on ollut jo useita kertoja käyttöä. Enkä pysty huolehtimaan äitini suihkutuksista yms. Jos pystyisin, olisin edelleen sairaanhoitajan hommissa. 

Summa summarum: niin kauan, kun vanhus ei tarvitse ympärivuorokautista hoivaa, ihan riittää, että vanhus asuu lähellä - mieluiten kävelymatkan päässä - lapsiaan. Jos on läheiset välit ja lapset haluavat huolehtia vanhemmistaan, ei ole ihan kohtuuton rasite käydä vaikka kerran päivässä tsekkaamassa, että vanhuksella on kaikki hyvin. Vaikka samalla reissulla, kun tulee töistä kotiin. Vanhuksen asumisella rintamamiestalossa 300 km päässä lapsistaan ja lapsensa luona asumisen väliin mahtuu muitakin vaihtoehtoja. Minusta järkevin ratkaisu on vanhuksille oma asunto lähelle lapsiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokkayhteiskunta ei tosiaan ole koskaan ollut poissa. Se oli pitkään vähän sellainen asia, josta ei Suomessa paljon puhuttu. Nykyään ollaan vähän rehellisempiä tuon asian suhteen. Ainakin keskustelun tasolla se myönnetään. 

Kauanko tätä "kaikki yhtä suurta keskiluokkaa"-potaskaa kestikään?

Se on totta että kaikenlaisia kummajaisia on (opiskelleita duunareita, uranvaihtajia) mutta nähtävästi haaveillaan selkeistä maailmoista. Raskasta työtä paiskivat eivät saa pohdiskella asioita liikaa, ja kotimainen old skool sisuduunarihenki alkaa hapertua mukavuuksien seurauksena.

Ulkomailta löytyy onneksi raskaan raatajat, kai. Yksitoikkoinen toisto on se, mikä on itsessään monelle suomalaiselle liikaa.

Kesti muutaman vuosikymmenen. Suuren keskiluokan kulta-aikaa taisi olla 1980-luku. Silloin myös lasten ja nuorten keskuudessa vanhempiensa luokkaerot niin varallisuuden kuin muunkin osalta näkyivät vain hyvin vähän. Varsinkaan koulussa erot eivät näkyneet juuri ollenkaan. Vapaa-ajalla sitten enemmän sen mukaan, mitä lapsi harrasti. 

Onnistuisiko siitä tekemään jotain sangria-tyyppistä? Häivyttäisikö appelsiiniviipaleet jouluista makua tarpeeksi? Tai jos haluaa miedompaa, niin jatkaa juomaa sitruunalimsalla?

Nro 252: "Maailmassa on muuten isompiakin vastoinkäymisiä, kuin se, että joku mummo tai pappa ei ole hoitanut lapsenlapsia.  Tai että heiltä ei ole tihkunut kovastikaan rahaa jälkeläisilleen.  Ei ne vanhemmatkaan mitään yli-ihmisiä ole.  Samanlaisia kuin itsekin olette.  "

Juuri näin. Ja sen vuoksi ei voi olettaa, että ne lapset aikanaan hoitaisivat vanhempansa. Samanlaisia ihmisiä kun ovat itsekin kuin mitä ovat olleet vanhempansakin. Jos ei ole "tihkunut" mitään suvussa alaspäin, turha sitten kuvitellakaan, että mitään "tihkuisi" suvussa ylöspäin. 

Heitänpä tähän yhden näkökulman lisää. Siinä missä 100 vuotta sitten vanhukselle riitti patja jossain nurkassa tai jos vähän "pröystäiltiin", niin hetekka tuvan nurkassa, tämän päivän vanhukset ja erityisesti tulevat hoivan tarpeessa olevat haluavat vähintäänkin oman huoneen. Suomessa asuminen on ihan hiivatin kallista, joten ei voi olettaa, että ihmisillä olisi yksi ylimääräinen tarpeeton huone, johon voisi ottaa vanhuksen asumaan. Ja entä, jos niitä vanhuksia olisi useampi? Pitäisikö oma äiti ja appiukko sijoittaa samaan huoneeseen? Ja ennenkaikkea: suostuisivatko vanhukset tällaiseen järjestelyyn? Nykyisin myös vanhuksilla on vaatimuksia eikä heille riitä patja keittiön lattialla tai vaatehuoneessa  ja silloin tällöin patjan viereen tuoto puurolautanen.