Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 24: "Hän oli kaupungin ympärivuorokautisessa vanhushoivassa. Siellä oli hoitaja tavoitettavissa yölläkin, mutta ehkä ei normaalisti ole kaikkien tavoitettavissa, vaan kuolevien luona ehkä käytiin, kun kerran lääkäri määräsi sen 20 min välein. Tuolla oli nähdäkseni asukkaissa suuri vaihtuvuus eli sinne käytännössä siirrettiin vanhukset muualta kuolemaan. Varsinkin vakituinen henkilökunta sairqanhoitajia olivat tosi hyviä ja ihania, yksi lähihoitaja, jonka näin vain kerran onneksi, oli niin julmanoloinen ja törkeä, ettei kyllä sovi hoitotyöhön lainkaan, onneksi ei ollut sinä viimisenä ajanjaksona usein vuorossa."



Kiitos vastauksestasi :)  Tuli tuo asia mieleen, kun tiedän, että täällä Vantaalla on Katriinan sairaalassa (siis perusterveydenhuollon sairaala) osasto saattohoitopotilaille, mutta en tiedä, onko myös hoivakodeissa mahdollista saattohoitoon, joissa tiheä kivunlievitys olisi mahdollista. Suonensisäisesti ei käsittääkseni ainakaan anneta kipulääkkeitä hoivakodeissa vaan silloin olisi just tuolla Katriinassa. 

Vierailija kirjoitti:

Entä kuka hoitaa sinua, kun/jos vanhenet?

Hyvä kysymys, mutta ensin pitää kysyä, haluaako ylipäätään tulla hoidetuksi enää. On ihmisiä, joilla on suuri tarve elää mahdollisimman pitkään, mutta mulla ei ole. Mulle elämän laatu on tärkeämpi asia kuin elämän pituus. Mä olen koko aikuisikäni tottunut käyttämäään monenlaisia palveluita enkä usko, että myöhemminkään alkaisin vastustaa palveluiden käyttöä. Omasta vanhenemisestaan ei voi tietää etukäteen, mikä tulee suurimmaksi ongelmaksi ja mikä aiheuttaa mahdollisen avuntarpeen. Meneekö järki, näkö, liikuntakyky vai mikä menee. Jos mulla menee järki, en halua yhtään mitään hoitoa enkä apua. Olen nyt reilun vuoden seurannut äitini tilannetta enkä todellakaan halua samanlaista loppuelämää itselleni. Jos en enää muista syödä enkä juoda, kukaan ei saa mua edes kehottaa syömään tai juomaan. Puhumattakaan, että kukaan syöttäisi tai juottaisi mua. Jos lähden yöpaita päällä hortoilemaan pakkaseen, toivottavasti kukaan ei huomaa koko asiaa ennenkuin on liian myöhäistä. Loppujen lopuksi hypotermia on aika nopea ja armelias tapa kuolla. Jos taas multa lähtee näkö, niin näkövammaisena voi kyllä elää ihan hyvää elämää. Meinasin saada eilen halvauksen, kun painoin uuden telkkarini kaukosäätimestä jotain nappia ja siitä meni sellainen toiminto päälle, että olisin voinut ohjata telkkaria puheentunnistuksella. Näkövammaisena ei tietty telkkaria katsella, mutta voi kuitenkin kuunnella podcasteja. Puheentunnistus kehittyy koko ajan ja ilmeisesti tota mun robotti-imurianikin voi ohjata puheentunnistuksella. En ole perehtynyt vielä asiaan. Jo 1990-luvun lopulla oli sellainen ohjelmisto kuin Jaws, jolla pystyi ohjaamaan tietokonetta puheentunnistuksella. Siis melkein 20 vuotta sitten. En ole näihinkään nyt enempää perehtynyt, mutta ehkä Cittarin tilauksenkin voisi jo nyt tai ainakin tulevaisuudessa tehdä puheentunnistuksella. Liikuntakyky sitten. Jos pystyn kotonani edes jotenkin liikkumaan, mutta en enää ulkona, niin sekin olisi mulle ihan ok. Jos taas en pysty enää liikkumaan ollenkaan vaan makaan liikuntakyvyttömänä sängyssäni, toivon, että mut unohdetaan siihen viikoksi ja annetaan kuolla nestehukkaan. Siihen kuolee noin 3:ssa vuorokaudessa. Mun aikuiset lapseni ovat joutuneet seuraamaan mumminsa tilannetta ja tietävät oikein hyvin, että mä en halua omalle kohdalleni vastaavaa. Tietävät, että mitään sellaista, mikä ei paranna mun elämänlaatuani (ja minä itse määrittelen, mikä on mielestäni hyvää elämää), ei pidä tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys Ap:lle. Haluaisitko itsellesi kuvailemasi hoidon vanhana?

Vaikka en olekaan ap, vastaan silti. Kyllä, mä haluaisin. Mieluummin yksin sängyn pohjalla omassa kodissani ja kotihoito käy silloin tällöin kuin yksin sängyn pohjalla laitoksessa, jossa hoitaja käy mun huoneessani silloin tällöin. 

Sama täällå, ehdottomasti haluaisin olla siinä tilanteessa kotihoidossa.

Olen juuri osallistunut vanhempani saattohoitoon laitoksessa, se oli todella kurjaa elämää ne loput kuukaudet yksin laitoshuoneessa sängyssä tuijottamassa seinää. En missään tapauksessa halua samaa. 

Koteihinkin pitäisi kehittää jokin teknolohäginen valvonta niin, että olisi vaikka ruutu, jolla olisi näkö- ja kuuloyhteys läheisiin siitä potilassängystä. Voisi välillä moikata etänä j

Sellaista teknologiaa on jo. Yhden kaverini äidillä oli tällainen. Seinään kiinnitetty näyttö, johon kaverini omasta kodistaan pystyi ottamaan yhteyden. Ikäänkuin olisi ollut Teams-palaverissa mikrofonit ja webbikamerat päällä. En tiedä, mistä sellaisen hankki. Pitääpä kysäistä. 

Mä en pelkää kuolemaa, mutta kuolen silti mieluummin tutussa paikassa kuin vieraassa. Omassa sängyssäni, omassa makuuhuoneessani. Vaikka hoivakotiin saakin ottaa omia tavaroitaan mukaan, ei niissä kuitenkaan saa  maalata seiniä ja kattoa samanlaisiksi kuin mitä mulla on kotona makuuhuoneessa. Ja tuskin sinne saisi kaikkia näitä taulujakaan ripustaa seinille tai ottaa kaikkea makuuhuoneen irtaimistoa mukaan. Mulla myös kaikki läheiset ihmiset asuvat max 5 km päässä kodistani, joten on todennäököisempää, että he kävisivät mua katsomassa kotonani kuin että kävisivät katsomassa mua jossain kauempana olevassa hoivakodissa. Itseasiassa 90% läheisistäni asuu ihan kävelymatkan päässä kodistani. Ja se 10%:akin etsii sopivaa asuntoa lähialueelta. 

Vierailija kirjoitti:

Olisimme halunneet tätä vanhemmalleni. On kuitenkin vaikeaa saada kotiapua tarpeeksi, sillä kotihoidossa on enemmän pulaa hoitajista kuin vanhainkodeissa. Hoitajamitoituksen nosto on pahentanut sitä, kun sitä on nostettu poliittisen populismin takia ja hoitajat ovat kasautuneet laitoksiin, pois kotihoidosta.

Pitäisi saada enemmän palveluita kotiin, jotta voisi asua kotona niin pitkään kuin haluaa. Pesujuttuihin voisi keksiä teknisiä ratkaisuja, ja muutenkin, miksei myydä tai vuokrata kapeita pieniä suihkusänkytuoleja, joilla mahtuu tavallisen vanhan kerrostaloasunnon vessaan suihkuun? Ja vastaavia enemmän makuuasennossa olevia rullatuoleja, joilla voisi viedä vuodepotilaan ulos käymään, jos hän ei pysty enää istumaan. Js nosteluapuvälineitä koteihin. Minusta näissä olisi paljon kehitettävää.

Kuoleminen vaatii aika paljon, silloin pitää olla viimeiset pari vuorokautta 24 h hoitaja tiheän lääkkeenannon takia, vanhempani sai ihan l

Sellaisia makuuasentoon meneviä pyörätuoleja olen nähnyt mm vammaisilla lapsilla. Tarkoitan ihan jo isompia lapsia, ei mitään taaperoille tarkoitettuja. En tiedä, onko sellaisia myös aikuisten kokoa. Ja jos on, saako niitä muuten kuin vammaispalvelulain nojalla. Vanhuksiahan ei pelkän vanhuuden vuoksi lasketa vammaisiksi. 

Saanko kysyä - ei ole pakko vastata, jos et halua - oliko 20 minuutin välein kipulääkettä tarvitseva vanhempasi hoivakodissa vai sairaalassa? Siis edes perusterveydenhuollon sairaalassa? Mietin vaan sitä, että kun hoivakodeissa on hoitajista pulaa ja usein yövuorossa vain yksi hoitaja, niin pystytäänkö aina järjestämään niin, että myös yövuorossa on hoitaja, joka voi annostella kipulääkkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Millaista apua se kohtuullisessa kunnossa oleva vanhus tarvitsee tuhansilla euroilla kuukaudessa?

Riippuu ihan siitä, mikä osa vanhuksella on "kohtuullisessa kunnossa". Mun äidilläni fyysinen toimintakyky on ollut erinomainen, mutta päässä ei enää järjen häivää. Valitettavasti. Äiti ei pärjäisi yksin kotona, vaikka kotihoito kävisi tunnin välein. Isäni taas liikkuu erittäin huonosti. Sisällä jotenkuten kepin kanssa, kun asunnossa on useita paikkoja, mistä voi ottaa tukea ja yläkerran rappusissa on porrashissi. Ulkona liikkuu rollaattorin kanssa. Pää isällä kuitenkin toimii. Isä ei ole itsensä vuoksi tarvinnut muita palveluita kuin kahden viikon välein käyvän siivoojan sekä kerran viikossa ostosten kotiinkuljetuksen Citymarketista. Mitään lääkkeitä isä ei käytä, mutta äidille tilaa lääkkeet apteekista kotiinkuljetuksella. Kotihoitoa (yksityistä) oli ensin kerran viikossa, jolloin veivät äidin suihkuun. Isä kun ei pysty enää äitiä suihkuttamaan. Nyt, kun kotihoitoa aletaan tarvita äidille jo pari kertaa päivässä, summa nousee noin kolmeen tonniin kuukaudessa. Mutta en kuitenkaan sanoisi, että äitini on "kohtuullisessa kunnossa", isä sen sijaan on.