Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Näin se suvun perintö katoaa. Muualla maailmassa on tavallista kerätä sukuun omaisuutta ja jättää aina seuraavalle sukupolvelle isompi potti. Suomessa jokainen sukupolvi pyrkii muuttamaan omaisuuden tuhlattavaksi rahaksi. Siksi meillä ei ole suvuissa kulkevia arvokkaita aarteita. Tavara, jonka arvo on nyt kymppejä, on harvinaistuttuaan tuhansien arvoinen.

Mun mielestä on ihan eri asia ottaa jotain suvun tavaroita omaan käyttöönsä kuin varastoida niitä omassa kodissaan sukupolvelta toiselle. Vaikka mulla onkin pari ylimääräistä huonetta kodissani, en silti halua täyttää niitä huonekaluilla tai muilla tavaroilla, joiden arvo saattaa 100 vuoden päästä olla suurempi kuin nyt. Yhtä siskoni miesvainaan suvun keinutuolia säilytin kodissani 15 vuotta, mutta mä kuitenkin käytin sitä jonkin verran ja se sopi silloiseen sisustukseeni. Sen jälkeen palautin sen siskolleni (joka siis 15 vuotta sitten halusi päästä siitä eroon, mutta keinutuolia ei saanut hävittääkään), joka nyt miettii, mitä sille tuolille tekisi. Kenelläkään nuoremmasta sukupolvesta ei ole tuolille sen enempää käyttöä kuin tilaakaan. 

Mä kyllä arvostan kierrätystä ja ennen viime kesäistä vesivahinkoa mulla ei ollut juuri mitään uutena hankittua huonekalua. Mutta silloin laitoin olohuoneen huonekalut pois ja kun päästiin evakosta takaisin kotiin, ostin olohuoneeseen uudet. Itseasiassa ne vanhat oli isoja ja painavia ja kun tässä nyt kuitenkin ikää alkaa tulla, halusin sirorakenteiset ja kevyet huonekalut, jotta siivoaminen olisi helppoa. Mun vanhemmilla on kodissaan paljon arvokasta designeä, mutta en aio ottaa sieltä sitten aikanaan omaan kotiini yhtään mitään. Saa siskoni ja nuorempi sukupolvi ottaa mitä haluavat ja loput laitetaan pois. Joko myyntiin tai sorttiasemalle. 

Meillä on sukuhauta ja siinä paikka myös mulle. Iso kivi, johon nimeni kaiverretaan. Paitsi ettei mua haudata vaan tuhkataan eikä uurnaanikaan haudata sukuhautaan vaan ripotellaan metsään. En tiedä, haluavatko omaiset kaivertaa mun nimeni siihen kiveen vai eivät. Tai laittaa jonkun muistolaatan jonnekin. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini hautajaisissa kukat kävi siinä arkulla ja heti siunauksen jälkeen ne otettiin pois. Arkku vietiin krematoriolle ja kukat päätyi suurimmalta osalta roskiin. Osan otin itselleni.

Läheiseni oli just hiljattain vastaavissa hautajaisissa ja sinne oli pyydetty nimenomaan kukkalaitteiden sijasta tuomaan yksi ruusu. Nämä ruusut oli siunauksen jälkeen otettu pois arkun päältä ja vietiin muistotilaisuuteen maljakkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut viime aikoina ihmettelemään esim. lonkkaleikkauksia. Tuttavapiirissäni on paljon ns. menestyneitä vanhempia ihmisiä ja kun lonkka alkaa kremppaamaan, se leikataan ja jatketaan liikuntaa ja muutenkin aktiivista elämää. Sitten on näitä, joilla vaan on lonkka niin kipeä, ettei voi liikkua kuin apuvälineillä ja sellaista se vanhuus on. Siis en ole mitenkään asiantuntija ja siksi tämä aiheuttaa lähinnä hämmennystä. Siis mistä tässä on kyse? 

Voisko tässä olla taustalla ajatus, että jos tuo jälkimmäinen ei ole aiemminkaan harrastanut liikuntaa ja elänyt aktiivista elämää, hän tuskin alkaisi harrastaa liikuntaa ja elää aktiivista elämää lonkkaleikkauksen jälkeenkään? En siis tiedä, kunhan mietin. Toisaalta voiko asiaan vaikuttaa se, mistä lähetteen lonkkaleikkaukseen on saanut? Mulla on polvissa tekonivelet ja lähete Peijaksen sairaalaan meni yksityislääkäriltä Mehiläisestä. En joutunut odottamaan kuin 3 viikkoa ja tuli jo aika ortopediselle polille ja siitä parin kuukauden päästä olinkin jo leikkauspöydällä. En osaa sanoa, miten olisi käynyt, jos olisin käynyt nivelrikkoni vuoksi terveyskeskuksessa. Olisiko vaan käsketty syödä Buranaa tai olisiko edes tehty kuvantamistutkimuksia? Ja miten olisi ollut lähetteen saamisen kanssa? Sitten on tietysti sekin, että tekonivelleikkauksiahan tehdään myös yksityisellä (esim Ortonissa). Jos on varaa maksaa, niin ei tarvitse odotella julkiselle pääsyä. 

Vierailija kirjoitti:

Tammiarkku-kauppiaita ketuttaa kun tuhkat laitetaan pahviaskiin !

Just googletin ja halvin tuhkaukseen sopiva arkku maksoi yhdessä hautaustoimistossa 225€. Onhan sekin tietysti iso raha esineestä, jonka käyttöikä on vain muutama tunti. Lisäksi tarvitaan tuhkauurna, mutta käsistään taitava tekee sellaisen itse.