Reipas ja tunnollinen lammas

Ihannetilanteessa kaikilla työkykyisillä työikäisillä olisi töitä ja työkyvyttömät olisivat työkyvyttömyyseläkkeellä. Ihannetilanteessa palkallaan maksaisi niin asumisensa kuin muunkin elämisensä. Vain poikkeustapauksissa tarvittaisiin yhteiskunnan tukia. Elintaso olisi toki palkan mukainen, mutta pienemmilläkin palkoilla kuitenkin saisi maksettua katon päänsä päälle, vaatteet, ruokaa, tarvitsemansa lääkkeet jne. Valitettavasti vaan paluuta kasarille ei ole. Työkyvyttömät roikkuu työttömyyskortistossa, koska se tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin päästää heidät työkyvyttömyyseläkkeelle. Vaikka hyvin tiedetään, ettei kukaan työnantaja heitä palkkaa. Jokaiseen "mutterin vääntämiseenkin" tarvitaan vähintään 3 vuoden ammatillinen koulutus. Työnantajat eivät enää kouluta itse, oppisopimuspaikkoja on erittäin vaikea saada. Kouluissa opetetaan laajasti monenlaista alaan liittyvää, mutta ei sellaista käytännön nippelitietoa, mitä työnantaja edellyttää työnhakijan jo osaavan. Toista oli kasarilla, kun kaikkeen ei tarvinnut edes koulutusta ja niihinkin, mihin tarvitsi, ei vastavalmistuneen tarvinnut olla mikään alansa guru. Työpaikalla sitten opetettiin ja opeteltiin asioita. 

Ideologisella tasolla ymmärrän hallituksen tavoitteet, mutta hallituksen toimenpiteet vaikuttavat tavoitteisiin nähden oudoilta. Työkyvyttömästä ei tule työnantajan silmissä tehokasta työkykyistä työntekijää, vaikka työkyvyttömälle ei yhteiskunta antaisi euroakaan rahaa. Vastavalmistuneesta ei tule työnantajan silmissä oman alansa gurua, vaikkei vastavalmistunut saisi yhteiskunnalta euroakaan. Työtön, joka on osaaja oman alansa asiassa x, mutta ei asiassa y, ei tule palkatuksi tehtävään, jossa pitää olla osaaja asiassa y. Vaikkei työtön saisi yhteiskunnalta euroakaan. "Käsiparit" ei työnantajille riitä vaan pitää olla se osaaminenkin juuri siihen tehtävään, mitä on hakemassa. Työnantajat eivät kuitenkaan ole halukkaita kouluttamaan tai edes firman sisäisesti opettamaan työtehtävän edellyttämiä asioita. Ja sitten valitetaan, kun on työvoimapula. 

1990-luvun aikana tuli tämä "koulutetaan kaikki" -ajattelutapa. Ihminen oli 10 vuotta tehnyt töitä, sai sitten laman myötä potkut ja laman jälkeen siihen samaan työtehtävään vaadittiinkin koulutus. Ajatus oli varmaan alunperin ihan hyvä eli sen sijaan, että ihmiset olisivat maanneet työttöminä kotisohvalla, he opiskelisivat ja suorittaisivat tutkinnon. Mutta siinä kävikin niin, että laman jälkeen osaaminen ei enää riittänytkään vaan vaadittiin myös tutkinto. Ja nyt vaaditaan nuoriltakin tutkinnon lisäksi osaaminen, vaikkei ole tehnyt vielä päivääkään opiskelemansa alan töitä. 

Oma lukunsa on sitten se, että saamallaan palkalla pitäisi pystyä maksamaan asumisensa ja elämisensä. 

Vierailija kirjoitti:

Siis ajattelevatko nykyiset lukiolaiset jo eläkkeitään? Itse lukiolaisena ei tullut mieleenkään, että olisin joskus eläkkeellä.

Jos asiaa käsitellään yhteiskuntaopin tunnilla, niin varmaan ajattelevat. Elleivät sitten lintsaa tai nuku takarivin pulpetissa oppitunnin ajan. 

Mikään ei varmaan estä ottamasta yhteyttä maatiloille ja kysellä, saisitko mennä sinne viikoksi avuksi erilaisiin hommiin ja  paljonko sun pitäisi maksaa, että voisit olla viikon siellä. Ihan mahdollista, että joltain maatilalta tärppäisikin. 

Kaalikääryleitä tai kaalilaatikkoa

Vierailija kirjoitti:

Tykkään niistä eri mauista,esim se Carmel, nams! On varmaa sokeria aika paljon mutta pieni kiva lisämauste elämään se kuitenkin on.

Myös se Banoffee on kahvissa aika hyvää