Reipas ja tunnollinen lammas

Itse tietojärjestelmän nimi on kylläkin Epic ja Apotti on se hanke, jossa ko tietojärjestelmä valittiin HUS:in alueelle. Apotti taas  on lyhenne sanoista Asiakas- ja potilastietojärjestelmä.

Nro 49: Tuo omaishoitajuus voi olla todellinen rasite. En siis tarkoita pelkästään omaishoitajan tehtäviä omaisensa hoidossa vaan sitä, että silloin on paljon vaikeampaa saada mitään muita palveluita. Mun isäni on äidin omaishoitaja virallisesti, mutta koska isäkin täyttää tänä vuonna jo 95 vuotta ja liikkuu huonosti, ei hänen edes oleteta kykenevän esimerkiksi vaihtamaan äidin vaippoja. Hyvä kun pysyy itse pystyssä :D Muistan kyllä, että reilu vuosi sitten kovasti olisivat halunneet minusta äidin omaishoitajan. Siis mun vanhempani olisivat halunneet. Mutta sanoin heti silloin, että JOS mä voisin tehdä vielä hoitajan hommia, olisin jossain sairaanhoitajana enkä naputtelisi tietokonetta it-alalla. Hyvinvointialueen puolelta mulle ei ole omaishoitajuutta edes ehdotettu, kun sanoin ekalla tapaamisella tuon saman asian heillekin. 

Oletko liittynyt mihinkään vertaistukiryhmään? Esimerkiksi Facebookissa? Sieltä saa vinkkejä, neuvoja ja tsemppiä jaksaa omaishoitajana. Ja myös henkistä tukea sitten, kun hoidettava on poissa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet palstalla? Eikö sinun pitäisi alkaa huolehtia velvollisuuksistasi?

Mistä velvollisuuksista?

No mitä nyt kuolemaan liittyy sellaisia pikkujuttuja kuin vaikkapa hautaaminen ja kuolinpesän tyhjennys.

 

Ap ei ole kertonut, että isänsä olisi ollut sinkku/leski. Hänen isällään voi ihan hyvin olla puoliso, joka hoitaa nuo mainitsemasi asiat. 

Lapsille kuuluu asioiden hoito vaikka naimisissa oleva vainaja. Ei niitä nyt tänään tarvi tehdä, kun eilen  kuollut. . 

Millä tavalla kuuluu? Mä olen ihan varma, ettei mun isäni edes suostuisi siihen, että me  siskoni kanssa alettaisiin hänen ja äidin rahajuttuja yms hoitelemaan. Tai hoitamaan mitään perunkirjoituksia, hautajaisia tms. Tai hankkimaan arvioita heidän kotinsa ja sijoitusasuntonsa arvosta yms yms. Isä haluaa hoitaa ne ihan itse. Toki siinä tapauksessa kuuluu lapsille, jos leski ei halua tai kykene niitä hoitamaan. Ei mulla eikä siskollani ole edes valtuuksia hoitaa mun vanhempieni asioita. Ei edes äidin kuoleman jälkeen, kun isä kerran on vielä elossa ja kykenee hoitamaan ne. 

Nro 42: "Meille yksityislääkäri antoi (olikohan oxinorm, oxikodonia kuitenkin) nestemäistä kipulääkettä, jota voi ruiskuttaa suuhun, et tarvi niellä. Ei ole vielä onneksi tarvittu. Sitä samaa teilläkin vai? 

Onko muita lääkkeitä tai tarvikkeita kuoleman läheisyyttä ajatellen annettu tai neuvottu ostamaan? 

Sulla on hyvä, kun on se sisko. Itse olen ainoa. Kiitos sinulle, olet valtava vertaistuki minullekin j varmaan monelle muulle."

Sama kipulääke äidilläkin. Muita lääkkeitä ei ole ohjeistettu antamaan eikä edes hankkimaan, mutta koska on nyt se kotisairaala, niin eiköhän sieltä saa esimerkiksi pahoinvointilääkettä, jos tulee tarvis. Ja sieltä tosiaan tulee vaikka lääkärikin keskellä yötä paikalle, jos tarvitaan. 

Mulla tosiaan onneksi on siskokin, joskin isä ei ole tottunut siihen, että pyytäisi mun siskoltani jotain. Vaikka siskollani on autokin, niin just aamupäivällä isä taas soitti mulle, että voisinko lähteä kauppaan hakemaan lisää simaa. Heille ostokset tulee kotiinkuljetuksella vasta huomenna ja sima on loppu. Sanoin vaan isälle, että soittaa mun siskolleni, niin hän voi tuoda töistä tullessaan, kun kuitenkin käy silloin kaupassa. Ja mun siskoni lähtee taas tänään mökille ja tulee vasta sunnuntaina illalla, joten mitä tahansa tässä nyt tuleekin, mihin tarvitaan läheisiä, se olen sitten taas minä. Välillä isä soittaa mulle, kun ei saa itse eikä kotihoitokaan saa äitiä hereille. En mäkään joka kerta saa, mutta joskus onnistun. Mutta ei soita koskaan vastaavassa asiassa mun siskolleni ja pyydä sitä herättelemään äitiä. Ja tosiaan mun siskoni on puolet viikosta aina mökillä 300 km päässä. 

Mulla on tosiaan ollut jo yli vuosi aikaa sopeutua ja sanottakoon, että kyllä siitä mun vanhasta sairaanhoitajan koulutuksesta on ollut tässä hommassa paljonkin apua. Riippuen tilanteesta en ole mennyt vanhempieni luokse heidän tyttärenään vaan hoitajana. Osaan "laittaa sairaanhoitajan lakin päähäni" eli siirtää omat tunteeni sivuun ja toimia kuten hoitaja potilaan kohdalla toimii. Kuitenkin kaikki tunteet tulee esille sitten, kun taas avaan kotioven. Että ei tämä mullekaan helppoa ole ollut. 

Nro 32: "Kiitos vastauksestasi. Ikävää, kun äitisi muistisairaus eteni noin nopeasti. 

Hyvä, että saitte kotisairaalan käymään tarvittaessa myös. Ilmeisesti he voivat antaa nesteytystäkin tarvittaessa. Ymmärrän, että isääsi harmittaa kotihoito, joka tulee, milloin sattuu ja siellä on paljon eri ihmisiä. Äitisi parhaaksi se kuitenkin on. 

Varmaan sinulla, kuten myös minulla, on huoli siitä, miten jälkeen jäänyt kestää rakkaan puolison poismenon. Eli varmasti kaipaa paljon läheisten tukea. (Jota ainakin minun on vaikea antaa, jos romahdan itsekin.)"



Kotisairaala ei äidille aloita enää suonensisäistä nesteytystä. Äidille tarjotaan juotavaa, jos hän haluaa juoda. Vahvat kipulääkkeet kotisairaala toi sinne, jos äidille tulisi kipuja. Toistaiseksi äidillä ei ole ollut kipuja. 

Olen kans miettinyt isää sitten, kun äitiä ei enää ole. Mutta mä ajattelin nakittaa sen homman mun siskolleni. Mä olen ollut jo toista vuotta ihan uuvuksissa ädin ja isän tilanteen takia, joten seuraavaksi on mun siskoni vuoro :D Voin mä olla omalta osaltani isän tukena, mutta en yksin, kuten mä nyt olin yksin kaikesta vastuussa reilun vuoden ajan viime torstaihin asti.