Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Profile picture for user Reipas ja tunnollinen lammas

Reipas ja tunnollinen lammas

Seurattavat (1) Seuraajat (1)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu missään, mutta halusit kuitenkin avautua asiasta. Hieman ristiriitaista.

Voihan juuri se, ettei tunnu miltään, hämmästyttää itseäänkin.



AP:lle: Otan osaa. Mä tässä elän päivä kerrallaan ja odottelen, milloin mun äitini kuolee. On jo saattohoidossa kotona. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitit. Mäkin olen käsitellyt asian ja tehnyt surutyöni jo ajat sitten. Miettinyt välillä itsekin, mahtaako musta tuntua yhtään miltään sitten, kun äidin h-hetki koittaa. 

Voi, miten surullista. Miten äitisi on tuohon tilanteeseen joutunut, kun jotain vuosi sitten vielä asui jopa ilman kotiapua. Sinä vain menit apuun  jos karkasi.

Mulla on isä hyvin iäkäs ja hänellä on ilmeisesti sydämen vajaatoimintaa. Nesteenpoistolääkkeet käytössä. Lääkäri ei puhu

Äidin muistisairaus on viimeisen vuoden aikana pahentunut ihan merkittävästi ja koko tämän alkuvuoden oli enemmän laitoksissa kuin kotona. 4 kertaa oli jo päivystyksessäkin nesteytettävänä suonensisäisesti, kun ei syö eikä juo vaan kuivuu. Tuli viime torstaina taas kahden viikon sairaalareissulta kotiin ja nyt siellä on sitten sekä 3 kertaa päivässä kotihoito että myös tarvittaessa kotisairaalan palvelut 24/7. Enää ei toimiteta sairaalaan, vaikka kuivuukin. On jo ihan vuodepotilas ja vaipoissa. Hyvin vähän enää edes hereillä. Juuri mitään ei ole syönyt sen jälkeen, kun tuli sairaalasta kotiin. Välillä on voinut olla vuorokausikin, ettei ole juonutkaan mitään. Toissapäivänä sain äidin juomaan simaa desilitran verran ja sitä on nyt eilen mennyt pari desiä lisää. Lääkkeitään ei enää ota eikä edes yritetäkään antaa, kun nieleminen on jo vaikeaa. 



Ymmärrän hyvin, että sun on vaikea orientoitua asiaan. Mä olin koko viime vuoden huolissani lähinnä vain siitä, miten isä ja äiti siellä kotona pärjäävät. Eivätkä ne oikein pärjänneetkään, mutta kun mitään ulkopuolista apua eivät olisi halunneet sinne. Mutta tämän viimeisen sairaalareissun yhteydessä lääkäri oli puhunut isän kanssa ja saanut isän ymmärtämään, että äitiä ei tulla kotiuttamaan enää ollenkaan, jos isä ei suostu kotihoidon ja kotisairaalan palveluihin. Joten isä sitten lopulta suostui. Mulle tämä on pelkästään helpotus, koska mun ei tarvitse enää olla huolissani heidän pärjäämisestään. Olen tiennyt jo vuodenpäivät, että äidin lähtölaskenta on alkanut ja mulla on ollut vuosi aikaa sopeutua asiaan. Ja voin kyllä sanoa, että mitään pahaa sanottavaa mulla ei näistä kotihoidon ja kotisairaalan työntekijöistä ole. Vaikka ovatkin vastoin isän toiveita hyvinvointialueen työntekijöitä eikä yksityisen. Isä on hyväksynyt, että kotihoito tulee silloin, kun kotihoito ehtii, eikä täsmälleen sovittuna kellonaikana kuten yksityinen muutaman kerran kävi tämän vuoden puolella ennenkuin taas toimittivat äidin päivystykseen tiputukseen. Siellä ne nyt on kotonaan ja äiti saa toiveidensa mukaisesti vetää viimeisen henkäyksensä kotona omassa sängyssään. 

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet palstalla? Eikö sinun pitäisi alkaa huolehtia velvollisuuksistasi?

Mistä velvollisuuksista?

No mitä nyt kuolemaan liittyy sellaisia pikkujuttuja kuin vaikkapa hautaaminen ja kuolinpesän tyhjennys.

 

Ap ei ole kertonut, että isänsä olisi ollut sinkku/leski. Hänen isällään voi ihan hyvin olla puoliso, joka hoitaa nuo mainitsemasi asiat. 

7/147 |
02.05.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu missään, mutta halusit kuitenkin avautua asiasta. Hieman ristiriitaista.

Voihan juuri se, ettei tunnu miltään, hämmästyttää itseäänkin.



AP:lle: Otan osaa. Mä tässä elän päivä kerrallaan ja odottelen, milloin mun äitini kuolee. On jo saattohoidossa kotona. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitit. Mäkin olen käsitellyt asian ja tehnyt surutyöni jo ajat sitten. Miettinyt välillä itsekin, mahtaako musta tuntua yhtään miltään sitten, kun äidin h-hetki koittaa. 

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekoälyn tuoma tuotto yritykselle valuu kyllä yrityksille ja osakkeenomistajille. Ei sitä kakkua tekoälyn tuotoista jaeta kunnharvoille ja valituille.

 

No me ihmisethän yhteiskuntina päätämme käykö näin vai jotenkin toisin. Mikään Jumala tai luonnonlaki ei noin määrää. Itse valitsisin mieluummin kehityksen sen puolesta, että koneiden työtä verotetaan ja hyvä jaetaan ihmisille. Demokraattisissa yhteiskunnissa ME sen päätämme, ei sitä anneta jostain ylhäältä miten käy.

Suomalaisessa demokratiassa et päätä mitä amerikkalainen korporaatio tekee rahoillaan.

 

Eikä tarvikaan. Täällä tullaan käyttämään niitä, ehkä siellä muualla alunperin kehitettyjä tekoälyjä ja robotiikkaa, ihan oman

Meidän siis pitää palata aikaan, jolloin valtio omistaa tuottavat yritykset. Nykyinen systeemi kun on sitä, että suomalainen yritys alkaessaan menestyä myydään jollekin ulkomaalaiselle taholle ja siten myös yrityksen saamat voitot menevät maan rajojen ulkopuolelle. Vielä, jos Suomessa aletaan yrityksiä verottaa entistä kovemmin, yritykset siirtyvät täältä sellaisiin maihin, joissa verotus ei ole niin kova. 

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös Kehruu-Jennin ja traktorien piti viedä työpaikat mutta edelleen ihmiset tekevät töitä.

Koska on keksitty tilalle kaikenlaista turhaa työtä, kuten markkinointi, some yms. Jossain vaiheessa tulee turhan työn keksimiselle raja vastaan ja ne teetetään tekoälyllä.

Eikä tekoälylläkään kannata teettää töitä, joista ne työttömiksi jääneet eivät ole valmiita maksamaan. 

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.