Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu missään, mutta halusit kuitenkin avautua asiasta. Hieman ristiriitaista.

Voihan juuri se, ettei tunnu miltään, hämmästyttää itseäänkin.

N

AP:lle: Otan osaa. Mä tässä elän päivä kerrallaan ja odottelen, milloin mun äitini kuolee. On jo saattohoidossa kotona. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitit. Mäkin olen käsitellyt asian ja tehnyt surutyöni jo ajat sitten. Miettinyt välillä itsekin, mahtaako musta tuntua yhtään miltään sitten, kun äidin h-hetki koittaa. 

Erikoista että ns surutyön, tympeä ilmaisu, olet tehnyt etukäteen. Tulet huomaamaan että sitä jäi vielä pohdittavaksi kuoleman jälkeen.

Tympeä ilmaisu tai ei, niin se on ihan yleisesti käytetty termi. Surutyöhön liittyy useita eri vaiheita, mutta ei niistä sen enempää tässä. Ei ole edes mikään uusi termi vaan jo 1980-luvulla käytetty. Meinasin silloin kasarilla tehdä sairaanhoitajaopintojeni lopputyön kuoleman kohtaamisesta omaisten näkökulmasta ja sen vuoksi luin paljon materiaalia aiheeseen liittyen, mutta päätinkin sitten vaihtaa lopputyöni aiheen toiseksi. 

Olet oikeassa siinä, että varmaan jotain pohdittavaa jää kuoleman jälkeenkin. Mutta ei enää niitä asioita, jotka olen tässä reilun vuoden aikana jo pohtinut. Mä olen jo menettänyt sen ihmisen, joka oli mulle äiti, ja sen menetykseni olen jo käsitellyt. Nyt äidistä on enää jäljellä vain kuori. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Minäkin suosittelen lääkärin kotikäyntiä. Moni itsepäinen vanhus on itsepäinen vain läheisilleen, mutta ei kuitenkaan lääkärille. Lääkäri voi hyvällä tuurilla saada vanhuksen puhuttua ympäri niin, että vanhus suostuukin menemään tarvittaviin labra- ja kuvantamistutkimuksiin. 

Jos vanhus ymmärtää seuraukset esim. siitä että ei hakudu lääkäriin en näe kyllä mitään syytä sille miksi hän ei saisi olla asiassa itsepäinen. Toki se kotikäynti voi olla ihan hyvä ratkaisu silloin kun vanhus siihen itsekin suostuu. Tai lääkäriin menon esteenä on esim. se että ei vain halua lähteä terveydenhuoltoon jonottamaan tms.

Totta toki tuo eikä kenenkään kotiin voi viedä "kutsumatotmia" vieraita. Edes lääkäriä vaan tietenkin asiasta pitää sopia vanhuksen itsensä kanssa. Mutta voi olla helpompi saada suostuteltua itsepäinen vanhus siihen, että lääkäri tulee käymään, kuin että vanhuksen saisi itse lähtemään lääkärin vastaanotolle. Varsinkin, jos vanhus on kovin kivulias, niin jo matka vastaanotolle ja siellä odottaminen voi tuntua liian vaivalloiselta. 

Minäkin suosittelen lääkärin kotikäyntiä. Moni itsepäinen vanhus on itsepäinen vain läheisilleen, mutta ei kuitenkaan lääkärille. Lääkäri voi hyvällä tuurilla saada vanhuksen puhuttua ympäri niin, että vanhus suostuukin menemään tarvittaviin labra- ja kuvantamistutkimuksiin. 

Nro 75: "Olen asunut monessa eri maassa Suomen lisäksi, ja voin kertoa että maissa, joissa luullaan olevan huono sosiaaliturva, ei kävisi näin vaan yhteisö auttaisi löytämään asunnon läheltä. Suomi ei ole hyvinvointiyhteiskunta eikä yhteisöllinen yhteiskunta kuten jotkut etelä Euroopan maat missä valtion sosiaaliturva on erilainen, ei huonompi, kuin Suomessa. Se, mihin vertaat tilannettani, voisi tapahtua esimeriksi Venäjällä, mitään muuta esimerkiksi en keksi. "

Suomessa on erittäin vähän sellaisia yhteisöjä, jotka pystyisivät järjestämään edullisia vuokra.asuntoja. Joskus vuosikymmeniä sitten seurakunnilla oli melko edullisia vuokra-asuntoja, mutta en tiedä, onko enää. 

Nro 54: Suosittelen liittymään johonkin vertaistukiryhmään. Moni ainakin Facebookin ryhmässä hoitaa puolisoaan, omaa lastaan tai omaa vanhempaansa. Monenlaista kokemusta siis siellä. Osa hoitaa oman työnsä ohessa, osa taas kokopäiväisesti.