Reipas ja tunnollinen lammas

Läheisen menetys on aina vaikeaa, mutta sinun kohdallasi ei tule olemaan kyse vain tästä vaan menetät ilmeisesti työtäsi lukuunottamatta kaiken muunkin elämässäsi tärkeän asian. Äitisi voi kuitenkin olla hyvinkin oikeassa ja toipuu kyllä ja palaa sairaalasta kotiin. Sun on silti ihan hyvä miettiä, mitä sitten joskus tulevaisuudessa, kun äitiäsi ei enää ole. Voisiko jotain alkaa tekemään jo nyt? Ihmiset ovat erilaisia,  mutta tuli mieleen, että jos hankkisit koiran tai kissan, ainakin se rakastaisi sinua. Ja koska lemmikkisi olisi riippuvainen sinusta, sun pitäisi vähintäänkin jaksaa huolehtia siitä, vaikka itsestäsi et niinkään jaksaisi huolehtia. Koira - vaikka pienikin - pakottaisi lähtemään ulkoilemaan, satoi tai paistoi. Ja varsin usein koiranomistajana tulee juteltua ulkona muiden ihmisten (koiranomistajian, lasten, yleensä koirista pitävien) kanssa edes jonkin verran. Ymmärrän hyvin pelkosi, ettei mikään enää kannattele sinua sen jälkeen, kun äitiäsi ei enää ole. Ja sen vuoksi kehotan sua jo nyt miettimään, mikä sinulle voisi olla sellainen asia, joka kannattelisi. 

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalan Apotti järjestelmä,  on maksanut 400 miljoonaa.  Järjtelmå mikä ei toimi .  Sehån maksetaan veromarkoissa.   Sillä rahalla olisi saanut hoitajapulan ratkastua  tai apua tarvitsevat psykoterapiaan,  ihmisille apua kun omat voimat  loppuu  tai  koulutus paikkoja  työttömille , jotain muuta kuin lähihoitaja koulutusta. 

Tähän voi nyt sairastisesti todeta, että vastahan HUS laittoi rekrytointikiellonkin voimaan ainakin vuoden loppuun asti, koska henkilökuntapula ei kuulemma ole enää ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo viimeisen neljännesvuosisadan voinut sekä säästää, että kuluttaa enemmän. Kas kun palkka on noussut ja sen rinnalle on tullut pääomatulojakin. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.

Tässähän se tulikin. Eli lisäämällä tuloja voi sekä pistää säästöön enemmän että kuluttaa enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Koska palvelua ei saa, niin saattohoitoa pitää laajentaa siten että täältä lähtöä avustetaan. Opetatte asiakkaille hirttosilmukan teon ja kerrotte mitkä lääkkeet ovat hengenvaarallisia. Näitä lääkkeitä määräätte sitten riittävän määrän.

Oikeammin jokaisen, joka on vielä suht koht järjissään, pitäisi miettiä mitä omalle kohdalleen haluaa sitten, kun palveluita tarvitsisi, mutta niitä  ei enää saa. Ja kirjoittaa tämä hoitotahtoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni asuvat 90- ja 92-vuotiaina omakotitalossa, eikä käy edes kotihoito, saati että olisi tarvetta ympärivuorokautiseen hoitoon.

Mun vanhemmillani alkoi käydä kotihoito vasta sitten, kun isä oli 94v ja muistisairas äiti 96v. Ja tämäkin vain siksi, että mä en voinut alkaa äidin omaishoitajaksi. Nyt isä on leski eikä käy kotihoitokaan. Täyttää tänä vuonna 95v. Turvaranneke on, koska mä en juokse siellä enää nostamassa ketään pystyyn ja muutenkin pidän kännykkäni äänettömällä öisin. 

Näissä vanhustensa hoitoon liittyvgissä keskusteluissa olisi aina hyvä muistaa se, että läheskään kaikki vanhukset, vaikka eläisivät yli 100-vuotiaiksi, eivät ole muistisairaita karkailevia, joita pitää vahtia 24/7. Eikä läheskään kaikki ole sellaisia, jotka olisivat edes 100-vuotiaina sänkyynsä hoidettavia vuodepotilaita. 100-vuotiaskin voi pystyä tekemään vaikka mitä, hakkaamaan halkoja, kiipeämään omakotitalon katolle tiputtamaan lumet jne. Mutta eivät he olekaan sellaisen hoidon tai hoivan tarpeessa, josta nyt näissä yhteiskunnan vanhustenhuollon heikennyksistä puhutaan.