Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Pyydän harrastuskavereita seuraksi konserttiin, näyttelyyn, teatteriin, mutta kaikilla on aina huono ajankohta, kukaan ei pääse. Ja sanon että ollaan yhteyksissä, käydään vaikka kahvilla tai jotain, mutta eipä me tavata koskaan muutoin.

Minusta tuossa on aika selvästi sanottu että kaipaisin seuraa. 

Ihmiset on aika kiireisiä nykyisin. Vapaa-aika on aikataulutettu ja joskus täytyy saada ihan vaan ollakin. Elämäntilanteesta riippuen joillain voi olla jo huono omatuntokin ihan vaan siitä, että ei ehdi pitää tarpeeksi yhteyttä ystäviinsä ja sukulaisiinsa. Työelämä imee kaikki mehut ja osalla töissä pitää koko ajan olla ihmisten kanssa tekemisissä. Kotona sitten halutaan vaan olla rauhassa. Jos on puoliso ja lapsia, heidän myötään tulee sitten elämään lisää ihmisiä (puolison kaverit ja sukulaiset sekä lasten kaverit vanhempineen sekä päiväkodin tai koulun henkilökunta), jotka pitää tavalla tai toisella ottaa huomionon. Sosiaalista kanssakäymistä on siis jo ihan riittävästi ja joskus jopa liikaakin, joten ei haluta enää lisää ihmisiä, joihin pitäisi pitää yhteyttä ja joita huomioida. Vika ei siis läheskään aina ole siinä harrastuskaverissa, joka kysyy seuraksi konserttiin, näyttelyyn jne 

Mä just vähän aikaa sitten tajusin, että nyt, kun äiti on kuollut eikä mun tarvitse olla enää 24/7 hälytysvalmiudessa, mulla alkaa olla taas aikaa vaikka uusille ihmissuhteillekin. 

Piti miettiä pitkään ja ainoa, mikä tuli mieleen, on ehkä se, että teen vain 3-päiväistä työviikkoa. Moni ikäiseni haaveilee jo tulevista eläkepäivistä, mutta syystä tai toisesta ei ole mahdollista ottaa "pehmeää laskua" työelämästä eläkkeelle lyhentämällä työaikaa. 

Jos ystävän kanssa yhteydenpito on muuttunut pelkäksi kuulumisten vaihdoksi eli kumpikin kertoo, mitä omassa elämässään on tapahtunut, ja sen jälkeen lähdetään taas eri teille, alkaa minunkin mielestäni ystävyys olla tullut tiensä päähän. Pidän kuitenkin ihan normaalina, että kun tavataan tai muuten ollaan yhteyksissä, vaihdetaan ensin kuulumiset ja sen jälkeen aletaan jutella jostain muusta kuin ystävästäni ja minusta. Senkin olen havainnut, että jos yhteydenpito ystävän kanssa on aika tiivistä, silloin ei jokaisella kerralla tarvitse edes vaihtaa niitä kulumisia, koska toisen elämässä ei ole ehtinyt tapahtua mitään sen erikoisempaa kuin että makkarakeiton sijasta olikin tehnyt makaroonilaatikkoa tai oli imuroinut ensin olohuoneen eikä makuuhuonetta. Noin niinkuin kärjistettynä esimerkkinä tuo edellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Tammikuussa syntynyt 6,5v ei saa kävellä yksin kotiin, vaikka eskari ois ihan vieressä. Joulukuussa syntyneen 6,5-vuotiaan oletetaan osaavan kävellä koulusta kotiin itse jos matkaa on alle 3km. 

Meinasin just tulla kirjoittamaan samaa. Kuopus on syntynyt marraskuussa 1991, mutta siihen aikaan sai päiväkodin kanssa erikseen sopimalla tulla eskarista yksin kotiin. Muutaman kerran silloin kevätlukukaudella sovin näin, koska se oli ihan hyvää harjoitusta muutaman kuukauden päästä alkavaa koulumatkaa varten eikä autoteitäkään tarvinnut ylittää. 

Mulla vain kaksitehot, mutta tottumiseen meni noin 2 kuukautta.