Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 29: "Niin että kahdeksankymppiset saavat maksaa vieläkin kaikkien muiden elämän, kun kaksi- ja kolmekymppiset sen kuin bilettävät ja vetävät kokkelia nenäänsä? 

Riigghhtt... 🙄🙄"

Jos sun kahdeksankymppisen lapsenlapset vain bilettävät ja vetävät kokkelia nenäänsä, kannattaisi varmaan hieman miettiä, millainen äiti ja isoäiti olet ollut. 

Ikävä tosiasia on, että me ikääntyvät aiheutetaan paljon kuluja yhteiskunnalle nimenomaan sote-menoina. Ja koska yhteiskunta muuttuu, kaikkien meidän lapset ja lapsenlapset eivät aina työllistykään. Sinunkaan tilallesi ei - välttämättä - palkattu ketään, kun jäit eläkkeelle vaan työtehtäväsi jaettiin niille, jotka työpaikallesi vielä jäi. 

Vierailija kirjoitti:

Se mitä ei juuri koskaan sanota ääneen on se että kummallakaan laidalla ei ole tarjota jotain hyvää ratkaisua huoltosuhteen jatkuvaan heikkenemiseen ja sitä kautta tulevaan hurjaan sote-menojen kasvuun. Se on menoautomaatti joka raksuttaa sellaista tahtia että säästöt muualla ovat pientä sen rinnalla. Juuri siksihän tämä oikeistohallitus ottaa edelleen velkaa entiseen malliin että se ei saa sitä suurinta kuluerää hallintaan. Ei ole vastuullista talouspolitiikkaa jättää se suurin menoerä pois toimenpiteistä ja leikata muualta niin että vaikutukset ovat hyvin negatiiviset.

Eläkeläisillä on suurena äänestäjäryhmänä sellainen niskalenkki jokaisesta puolueesta että tilannetta on hankala korjata. Pitäisi oikeasti tehdä ratkaisuja jossa vanhukset ottaisivat huomattavasti suuremman oman taloudellisen vastuun terveydenhuollostaan ja viimeisten aikojen hoivapalveluistaan. Tämä malli jossa heille maksetaan käytännössä kaikki yhteiskunnan toi

Tämähän se. Eläkeläiset ovat aika ahkeria äänestäjiä eivätkä he tietenkään halua, että heiltä otetaan yhtään millään tavalla mitään pois. Olipa sitten köyhä eläkeläinen tai rikas eläkeläinen. Ja ennenkuin joku eläkeläinen nyt pillastuu kommentistani, niin 2 vuoden ja 1 kuukauden päästä kuulun itsekin eläkeläisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä, läheisen ihmisen kuolema on aina kriisi. Ja vielä enemmän, jos siihen lisätään yksin jäämisen tunne.

Äiti on rakkain.

Itsellä on nyt mies ja lapset, mutta oman äidin tärkeys on niin ääretön.

Vaikka sanotaan, että antaa lapsille juuret ja siivetolen ne saanut, silti se äidinrakkaus, jonka olen saanut on ylimkaikekn muun. Samoin se uuden äiti on han omanlaisensa.

Ja tiedän, että äidin menetys tulee olemaan iso kriisi ja suru. Omalla äidilläni on nyt todettu muistisairaus ja kyllähän hän muuttuu ja vanhenee, mutta se ei poista äidin merkitystä.

Aapeelle neuvoisin, että mene nyt samantien jo tänään, johonkin keskusteluryhmään mukaan.

Tarvitset tukea. Olet nyt ihan hirveän ahtaalle itsesi ajanut.

Ihan kuin sinulla ei olisi lupa elää omaa elämääsi vaan e

Äidin merkitys on tosiaan tärkeä. Olettaen tietenkin, että äitiin on ollut läheiset ja lämpimät välitä. Tuosta muistisairaudesta sen verran, että mä en ollut mitenkään hirveän surullinen, kun äitini kuoli. Koska mä en menettänyt äitiäni silloin. Mä menetin äitini jo noin vuosi sitten, kun hän muistisairautensa vuoksi ei enää muistanut, että hänellä lapsia tai edes aviopuolisoa oli koskaan ollutkaan. Hän palasi omassa päässään lapsuuteensa ja ihmiset, joita hän kaipasi, oli vuosikymmeniä sitten kuolleet omat vanhempansa ja sisaruksensa. Ketään heistä ei siis ollut enää elossa. Se oli aika raskasta aikaa ei pelkästään vanhempieni monenlaisen avuntarpeen takia vaan myös juuri tuosta syystä

Vierailija kirjoitti:

Jos äitisi nyt toipuu, niin ala ap tietoisesti rakentamaan itsellesi työn ulkopuolista sosiaalista elämää harrastusten ja vapaaehtoistyön kautta. Ihmissuhteiden ei tarvitse olla syvällisiä, nyt tärkeämpää on niiden määrä. Ajan kanssa tutuista tulee kavereita ja joistakin ystäviä. Mutta ensin pitää elinpiirin laajentua.

Mä olen tästä samaa mieltä. Ja koskee myös niitä, jotka ovat parisuhteessa. Koska sitten, jos puoliso kuoleekin ennenkuin itse, pitää olla jotain muuta sisältöä elämään ja muita ihmissuhteita kuin vain se, jonka on menettänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän takia ihmiset tekee lapsia. Moni hieman vanhempana huomaa, ettei heillä ole ketään.

Yksinäisyyden pelko ei saanut ainakaan minua  tekemään lapsia ja vaikka nyt olen vanha olen edelleen sitä mieltä ettei lapsia pitäisi tehdä yksinäisyydenpelosta.

Minäkään en tehnyt lapsia yksinäisyyden pelon takia. Äitini kuoli 1,5 kuukautta sitten ja paljon enemmän olen ollut yhteyksissä ystäviini kuin aikuisiin lapsiini. Itseasiassa olen jutellut tänä aikana naapurinikin kanssa paljon enemmän ja useammin kuin lasteni kanssa. Enkä noin muutenkaan ole ajatellut, että nuoremman sukupolven pitäisi jotenkin huolehtia siitä, että minä en olisi yksin. Heillä on nyt omat työntäyteiset elämänsä ja on ihan omalla vastuullani huolehtia siitä, etten tunne itseäni yksinäiseksi.